Maantiede on kuin historia vieraantunut veli. Molemmat tieteenalat ovat muodottomia möhkäleitä, joilla ei ole omaa metodologiaa tai filosofiaa. Molemmat ovat kaikkiruokaisia, tutkimuskohteiksi ja aineistoiksi kelpaa mikä tahansa. Metodeja ja paradigmoja lainataan muilta tieteenaloilta aina silloin kun huvittaa. Silti monet varnitsalaiset ovat ihmetelleet, miksi meillä Itä-Suomen yliopistossa maantiede ja ympäristöpolitiikka on tungettu samaan laitokseen historian kanssa (otsikon sitaatti kuvaa perusvarnitsalaisen suhdetta ko. aineryhmään).
Periaatteessa historia ja (ihmis)maantiede tutkivat täysin samoja kohteita, ainoastaan eri näkökulmista. Maantieteen ”omina” näkökulmina ovat paikka, tila ja maisema eli maapallon pinta kolmine ulottuvuuksineen. Historian keskeinen ydin taas on neljännen ulottuvuuden eli ajan vaikutus ihmisyhteisöihin. Nämä kaikki tekijät on otettava huomioon, mikäli aikoo selittää syitä ja seurauksia tai ymmärtää kauan sitten kaukana eläneitä ihmisiä.
Maantieteen metodeja on sovellettu historiassa ennenkin; annalistit ottivat paljon vaikutteita Vidal de la Blachen ranskalaisesta ihmismaantieteestä. Se mikä tekee Fernand Braudelin Välimeri-kirjasta niin merkittävän, on se, että hän ottaa huomioon melkein kaiken mahdollisen (Braudel 1985 tahi käännös). Viime vuosien ”spatiaalinen käänne” on nostanut maantieteen näkökulmia uudestaan esiin historiassa (Lamberg et al. 2011, Johdanto).
Maantieteen tärkeimpiä osa-alueita on nykyisin paikkatietojärjestelmien eli GISin hyödyntäminen. Paikkatieto käsittää kaiken perinteisistä kartoista tietokonemallinnuksilla tuotettuihin ennustuksiin vaikkapa rikollisuuden tai hirvivahinkojen esiintymisestä. Geoinformatiikkaa ja geospatiaalista analyysia on 
käytetty historiassakin jonkin verrran englanninkielisissä maissa. Monipuolisuutensa ansiosta GIS soveltuu miltei kaikkien tutkimuskysymysten ratkaisun avuksi, jos ei muuten niin karttojen piirtämiseen itse. Myös ei-mitattavia asioita voidaan tutkia ns. pehmo-GISin avulla. Itse olen meinannut tehdä maantieteen metodeja soveltaen gradun tai pari.
Antti V. A. Härkönen
Varnitsa ry
Silmäiltäväksi
Braudel, Fernand 1985. La Mediterranée et le monde mediterranéen a l’époque de Philippe II. Paris.
Gregory, Ian & Ell, Paul 2007. Historical GIS. Technologies, methodologies and scholarship. Cambridge Studies in Historical Geography 39, Cambridge University Press, Cambridge.
Historical Geography. Kitchin & Thrift (eds.). International Encyclopedia of Human Geography, 6737-6743. <http://www.elsevierdirect.com/brochures/hugy/content.html>
Knowles, Anne (ed.) 2002. Past Time, Past Place. GIS for History. ESRI Press, Redlands, California.
Lamberg, Marko; Hakanen, Marko & Haikari, Janne (eds.) 2011. Physical and Cultural Space in Pre-industrial Europe. Methodological approaches to spatiality. Nordic Academic Press, Lund.
