Perustuu tositapahtumiin

Historialliset elokuvat – kukaan tuskin voi kieltää, ettei niitä tule katsottua? Nehän ovat paras tapa yhdistää viihde ja omat akateemiset kiinnostuksen kohteet. Joskus voi jopa käydä niin sopivasti, että uutuuselokuvan aihe sivuaa juuri omaa tutkimuskohdetta tai seuraavan tentin teemaa, jolloin on täysin hyväksyttävää käyttää kaksi tuntia elokuvateatterissa tai kotisohvalla”opiskellen”. Historialliset elokuvat keräävät hyvin katsojia, ei ainoastaan historiasta kiinnostunutta vaan laajempaakin yleisöä. Historiallisia elokuvia tehdäänkin ja levitetään paljon. Tällä hetkellä (toukokuun 2014 alussa) Finnkinon ohjelmistossa on ainakin 5 historiallista elokuvaa (12 Years a Slave, Pompeji, Kirjavaras, The Grand Budapest Hotel, The Monuments Men jne.) ja näihin ei nyt lasketa mukaan aivan lähihistoriaan sijoittuvia elokuvia.

Tieteellisen historian tavoin historiaan sijoittuvat elokuvat välittävät historiaa ja ovat omalta osaltaan muokkaamassa katsojan historiakuvaa. Historian elokuvallinen esitystapa ei ole kuitenkaan samanlaisessa legitiimissä asemassa eikä nauti samanlaista luottamusta kuin tieteellinen historia. Historiallisia elokuvia on myös aivan aiheesta kritisoitu väärien tai myyttisten käsitysten levittämisestä.

Elokuviin erikoistunut historiantutkija Ulf Zander mainitsee teoksessaan Clio på Bio, että aiemmin vallitsi käsitys siitä, että  historiaa käsittelevien elokuvien tulisi tieteellisen historian tavoin esittää tai ainakin pyrkiä esittämään asiat, tapahtumat ja aikakaudet sellaisina kuin ne ovat oikeasti olleet. Ajateltiin, että elokuvia tulisi voida pitää konkreettisina historiallisina lähteinä. Tämä näkemys on kuitenkin herättänyt eriäviä mielipiteitä ja jo parin kymmenen vuoden ajan näkemys elokuvien aikasidonnaisuudesta on tullut yhä tavallisemmaksi. Samoin käsitys siitä, että elokuvat eivät esitä  historiallisia tapahtumia täysin yhtenevinä on tullut yleisesti hyväksytyksi. Historiallisia elokuvia ei tehdä ainoastaan historian ammattilaisille vaan suurelle ja laajalle yleisölle. Elokuvat ovat tuotteita, joiden on oltava houkuttelevia monille. Historiallisten tapahtumien kustannuksella käsikirjoitukseen voidaan lisätä romantiikkaa, toimintaa, seksiä tai jotain muuta, jota katsojien odotetaan haluavan. Toisaalta tositapahtumiin edes löysästi perustuvat elokuvat ovat suosittuja. Todenomaisuus näyttäisi olevan piirre, joka vetoaa katsojiin.

Tieteellisellä historialla ja historiaa välittävillä elokuvilla on kuitenkin jotain yhteistäkin. Molemmat ovat sidottuja aikaansa, jossa ne on tuotettu. Jotkut elokuvatutkijat,  Zanderin esittelemä Vivian Sobchack etunenässä, ovat jopa sitä mieltä, että sekä  akateemisen että elokuvallisen historian tuottajat muokkaavat historiaa välittävää tuotettaan omassa ajassaan, tiettyjen vaatimusten mukaisesti ja usein tietty yleisö mielessään. Tämän takia ei hänen mukaansa olekaan oleellista pohtia kumpi keino välittää historiaa ”oikeammalla” tavalla. Tärkeämpää olisi pysähtyä pohtimaan, millä keinoin historiallista todellisuutta luodaan elokuvissa tai miksi tavat kuvata historiallisia tapahtumia ja aikakausia muuttuvat.

Odotusten ja elokuvan luoman historiallisen todellisuuden on osuttava yhteen, jotta elokuva olisi uskottava katsojan kokemuksen kannalta. Elokuvan lavastajalla ja puvustajalla on suuri vastuu tässä, mutta myös oikeanlainen kuvaus ja värit voivat tehdä paljon. Katsoja on kuitenkin myös tottunut katsomaan sormien läpi tiettyjä historiallisten elokuvien piirteitä. Näinä Hollywood-elokuvien aikoina kukaan tuskin kiinnittää englantia puhuvaan gladiaattoriin sen suurempaa huomiota. Onkin kiinnostavaa, miksi tämä menee keskivertokatsojalta läpi, mutta esimerkiksi räikeät anakronismit tekevät elokuvasta epäuskottavan.

Valveutuneena katsojana tulisi pyrkiä suhtautumaan kriittisesti myös historiallisiin elokuviin ja nähdä keinot, joilla historiallista todellisuus on luotu. Niin immuunia historiantutkijaa tuskin onkaan, että pystyisi katsomaan historiallisia elokuvia antamatta näiden vaikuttaa omaan historiakuvaansa mitenkään. Suuresta yleisöstä puhuttaessa historialliset elokuvat saattavat joillekin hyvinkin olla merkittävin historiakuvaa muodostava tekijä. Toisaalta näitä elokuvia katsotaan ja niiden historiallista uskottavuutta arvioidaan myös pitkälti omien pohjatietojen ja ennakkokäsitysten pohjalta.

Perustuu tositapahtumiin_kuva

 

Viisaampien kirjoituksia aiheesta muun muassa:

Ulf Zander: Clio på Bio. Om amerikansk film, historia och identitet. 2006.

 

Kirjoittaja sulkee tämän kirjoitettuaan tietokoneensa ja lähtee elokuviin ”opiskelemaan”.

 

 

Iisa Aaltonen

Kronos ry

 

Vastaa

Your email address will not be published.