Ensimmäinen opiskeluvuosi meni ohi vauhdilla ja tuntui, ettei saanut tehtyä läheskään kaikkea sitä, mitä oli suunnitellut. Keväällä alkoi myös olla jo niin väsynyt, että osa suunnitelluista opinnoista oli pakko jättää syksyyn. Kesäloman (eli kesätöiden) jälkeen opiskelumotivaatio oli korkealla. Intoa riitti ja oli sellainen fiilis että nyt saa jotain aikaiseksikin. Tätä kesti jopa opiskeluiden ensimmäisen viikon ajan ja sitten suurimman osan kursseista alettua loppui jo puhti ja alkoi tuttu mantra: ensi viikolla sitten. Syyskuun lopulla erään läheisen kysellessä, että miten on opiskelut lähtenyt käyntiin, oli vastauksena epämääräistä mutinaa, että kyllä ne tästä kohta lähtee. Pari tenttiäkin tuli lykättyä, kun ei vaan ”ehtinyt” lukemaan ja koska ”miksi tehdä tänään kun voi tehdä huomennakin” -mentaliteetti oli onnistunut juurtumaan johonkin mielen sopukkaan. Tässä kävi tietysti niin, että liikaa tehtävää kasaantui lopulta samalle kohdalle, mikä johti monelle varmasti tuttuun tilanteeseen, jossa kaikkeen ei pysty – tai ainakin tuntuu, ettei pysty – panostamaan kunnolla, mikä puolestaan johtaa sitten tyytymättömyyteen omiin suorituksiin. Luulisi, että näitä tilanteita olisi jo oppinut välttämään.
No tästä kasaumasta selvittyä oli luonnollisesti sellainen olo, että nyt voikin ansaitusti vähän levätä ja sitten taas jatkaa ”ahkeraa opiskelua”. Omalla kohdalla tämä tosin tarkoitti olla tekemättä mitään ja odottaa taas siihen kun on ihan pakko viime hetkellä alkaa valmistautumaan seuraavaan tenttiin. Omassa opiskelutaktiikassa voi olla hieman parantamisen varaa. Lopulta (aivan liian myöhäisenä ajankohtana) aloin sitten katsomaan, että mitä kaikkea tekemistä tässä syksyn aikana on ja yllättäen huomasin, että hieman on enemmän kursseja ja tenttejä ja esseitä, kuin muistin ja että eihän tässä nyt ole aikaa ottaa rennosti. Kannatti tosiaan jättää ensimmäisen vuoden kevään asioita syksyyn. Ja ehkä oli muutenkin tullut vähän yliarvioitua oma aika ja kapasiteetti opintoja alkuinnostuksen aikaan suunnitellessa.
Piti sitten tehdä oikein kunnon suunnitelmat ja aikataulut ja lopputuloksena oli oikein pätevä tenttiluku-/kieltenopiskeluaikataulu syksylle. Josta puuttui kokonaan esseille varattava aika. Pienellä säädöllä ja joitain tenttejä hieman siirtämällä (onneksi niitä tenttikertoja on tosiaan enemmän kuin yksi) alkoi taas näyttää ihan hyvältä. Motivaatiotakin alkoi pikkuhiljaa olla ihan uudella tavalla. Tälle eräälle läheiselle kuitenkin valiteltuani syksyn suurta työmäärääni, en osakseni saanut lainkaan sympatiaa vaan sellaisia kommentteja kuin ”no eihän tuo ole paljon” ja ”tuohan menee ihan kevyesti” sekä ”ei vaan pidä käyttää niin paljon aikaa opiskelijarientoihin”. Vähän alkoi kyllä itsestäkin tuntua, että onko ehkä tullut liioiteltua.
Jokainen on kuitenkin varmaan jossain vaiheessa opiskelua tuntenut pientä epätoivoa ja motivaationpuutetta. Ajanpuute ja liika tehtävien kahmiminen, ja toisaalta tunne siitä ettei ole saanut tarpeeksi aikaiseksi ovat myös varmasti monelle tuttuja, eikä opiskelu tosiaan ole edes ainoa opiskelijaa kuormittava tekijä. Toivottavasti moni tosin hallitsee ajankäytön ja opintojen suunnittelun hieman paremmin kuin allekirjoittanut.
Ella Keinänen
P-klubi ry
