joulu 16

Historian Opiskelijain Liiton syysseminaari Oulussa 25.-27.11.2016 – Teemana Aasian historia

Oulun yliopiston historian opiskelijoiden ainejärjestö Tiima ry sai järjestettäväkseen Hol- seminaarin syksyksi 2016. Aiheeksi seminaarille valikoitui Aasian historia jo hyvissä ajoin keväällä. Vuosi 2016 on ollut merkittävä vuosi sekä Tiimalle että Historian Opiskelijain Liitolle, koska molemmat järjestöt täyttivät 50 vuotta. Viikonlopun aikana julkaistiin Historian Opiskelijain Liiton Hol-lehti vuosikymmenten tauon jälkeen juuri 50-vuotisteemalla. Olemme Holin hallituksessa tehneet koko vuoden työtä lehden toteuttamiseksi. Lehden löydät netiversiona täältä.

DSC_0393Holin hallitus ylpeänä uuden lehden kanssa.

Halusimme järjestää seminaaritapahtuman pitkästä aikaa kaksipäiväisenä, että historian opiskelijat ympäri Suomen voisivat tutustua toisiinsa kunnolla. Perjantaina oli ohjelmassa saunomista, yhdessä oleskelua ja kaupunkisuunnistusta, ja useimmat ulkopaikkakuntalaiset löysivätkin tiensä jo perjantai-iltana Hol-etkoille Mannenkadun saunalle.

Seminaarivieraiden majoitus järjestettiin Forenom-hotellissa Oulun keskustassa. Itse seminaari pidettiin yliopistolla uusissa Tellus Innovation Arenan tiloissa lauantaina. Seminaari lähetettiin myös ensimmäistä kertaa suorana streamina Tiima ry:n Facebook-sivuilla, missä se on edelleen kokonaisuudessaan nähtävissä. Oulun yliopiston historian laitokselta löytyi Aasia-aiheeseen paljon asiantuntemusta, joten saimme omasta takaa hyviä puhujia esiintymään. Haluan vielä kiittää meidän mahtavia luennoitsijoitamme emeritusprofessori Olavi Fältiä, tohtoriopiskelija Joni Partasta, dosentti ja yliopistonlehtori Ritva Kylliä ja yliopistonlehtori Erkki Urpilaista.

DSC_0407Seminaarivieraita.

Fältin esitelmä käsitteli Yokohaman kaupunkia Japanin ja länsimaisen kulttuurin kohtaamispisteenä 1860- ja 1870-luvuilla. Kuulimme muun muassa, että Yokohamassa vierailleilla länsimaalaisilla oli voimassa oman maan lait. Partasen esitys käsitteli Hiroshiman ja Nagasakin atomipommeista syntynyttä säteilytutkimusta vuosina 1945-2015. Esitys keskittyi Japanissa syntyneeseen järjestöön ABCC (Atomic Bomb Casualty Commission), josta tuli myöhemmin  RERF (Radiation Effects Research Foundation). Partanen käsitteli myös Yhdysvaltojen ja Japanin suhteita sodan jälkeen painottuen ABCC- ja RERF -järjestöihin. Kyllin esitelmä tarkasteli, mitä elintarpeita Aasiasta tuotiin pohjois-Eurooppaan 1700-luvulla. Hän lisäksi kertoi, mikä on ruokatutkimuksen merkitys historian tutkimukselle; Suomeen tuotiin Aasiasta mm. soijaa. Urpilainen kertoi meille Juche-aatteesta. Oli erittäin mielenkiintoista kuulla, mitä on Pohjois-Korean yhteiskuntaideologian taustalla. Hän kertoi, millaisia vaikutteita Pohjois-Korean Juche on saanut muilta kommunistisilta ajattelijoilta, kuten Marxilta ja Leniniltä.

IMG_20161126_231739Patinalaiset juhlatunnelmissa Aasian monimuotoisuus-sitseillä.
DSC_0457Lisää sitsitunnelmaa.

Illan juhlapaikkana toimi Tilaa Kulttuurille ry:n hallinnoima Välivainion tukikohta, jota vuokrataan yleishyödyllisesti esimerkiksi yhtyeiden harjoitustiloiksi ja konserttikäyttöön. Olimme varanneet paikasta ison ja pienen salin. Sitsaajat olivat isossa salissa ja muut juhlijat pienessä. Sitsien jälkeen molemmat tilat olivat käytössä ja iloksemme juhlakansa viihtyi paikalla yömyöhään asti. Sitsien teemana oli Aasian monimuotoisuus, ja ihmiset olivat panostaneet hienoihin ja monipuolisiin asuihin. Oululainen sitsikulttuuri tuli kaikille vieraillekin illan aikana tutuksi. Haluan Tiima ry:n puolesta kiittää vielä kaikkia mahtavasta syysseminaarista!

 

 

Kimmo MäkeläKimmo Makela, hallitusesittely 2016

 

Kirjoittaja on Tiima ry:n Hol-vastaava

 

marras 25

Taatusti kliseisiä kulttuurivinkkejä Tampereella vieraileville

Tampereella on ollut tänä vuonna kova pöhinä. Tappara voitti SM-liigan, delfiinit lähtivät yön suojissa Kreikkaan, kaupunginvaltuusto päätti ratikan rakentamisesta, rantatunneli avattiin (ommuuten hiano, kannattaa käydä ajelemassa), Tesoman oma poika PATRIK LAINE nousi NHL:ssä maalipörssin kärkeen, Tampere3 tuli ja meni… Huh huh. Kovaa on mennyt, Tampereella on mennyt lujaa.

Tampere on Suomen paras kaupunki. Sen puolesta ei oikeastaan tarvitsisi edes argumentoida, mutta tässä silti lista suurista tamperelaisista vaikuttajista: jo edellä mainittu PATE, toinen Pate Ikurista, PETRI NYGÅRD… Melkoista.

Tampereella vaikuttavaa on myös kaupungin kulttuuritarjonta. Historian opiskelijat tapaavat usein olla myös museoiden ja muun kulttuurin ystäviä, joten ajattelin tarjota teille tässä pari tärppiä. Jos sinulla on opiskelijakortissasi Hol-tarra, voit kokeilla pyytää alennusta museoiden pääsymaksuista. Kirjoitushetkellä jäsenetujen ajantasaisuutta ei ole vielä tarkistettu, mutta sellainen on aikomuksena kyllä. Kaikkien listalla olevien kohteiden kanssa ei ole tehty sopimusta alennetuista pääsymaksuista.

Käymisen arvoisia museoita:

Amurin työläismuseokortteli. Auki vain kesäisin. Viihtyisä paikka, joka esittelee työväen asumisen historiaa. Museon yhteydessä toimii myös suosittu kahvila.

Poliisimuseo. En ole käynyt, mutta olen nähnyt hienoja kuvia, joissa ollaan menty maijan takakonttiin istumaan. Ihan niin kuin oikeat rosmot.

Työväenmuseo Werstas. Ilmainen! Hieno, iso höyrykone, ja muutenkin iso paikka, jossa paljon nähtävää. Erikoistärppinä mainittakoon juuri uudistettu Lenin-museo, joka tosin löytyy eri osoitteesta Hämeenpuistosta. (Lenin-museo Hol-tarralla 3 euroa)

Vapriikki. Sijaitsee hienolla paikalla Tammerkosken varrella. Vapriikista löytyy monipuolisesti kaikkea, jopa jääkiekkomuseo, josta löytyy Selänteen olympialätkän tehopiste-ennätykseen lämmäämä kiekko. What more can I say? (Hol-tarralla 3 euroa)

Muita:

Keskustori. Tampereen sydän. Jos kuulet käskyn ”torille”, tiedät minne mennä, oli kyseessä sitten suurlakko tai marginaalilajin MM-kulta.

Yökerho Doris. Kivoimpia baareja Tampereella. Ollut kuulemma joskus hotellin allasosasto.

Moro Sky Bar. Tampereen tasa-arvoisin baari. Paikalla ihan koko kansan kirjo, eikä maisemien ihailu maksa mitään.

Pyynikin näkötorni. Hyvät näkymät, hyviä munkkeja.

Kaupin tähtitorni. Humanisti, älä turhaan pelkää luonnontieteitä! Tänne kannattaa tulla hyvällä säällä ihmettelemään olemassaolon mysteerejä. Tampereen ursalaiset häikäisevät myös tietomäärällään.

Sticky Wingers. Tampereen perinneruokana on pidetty ”kuumaa mustaa”, mutta tätä nykyä ”wingseiksi” kutsuttu teurasjäte lienee jo syrjäyttänyt mustamakkaran.

Hervanta. Myyttinen paikka. Kannattaa mennä palloilemaan ja ihmettelemään paikan ainutlaatuista ilmapiiriä.

Eipä tässä muuta. Tervetuloa kaikki Tampereelle! Järkätkää ihmeessä Patinan kanssa jotain hauskaa ainejärjestöjen välistä toimintaa. Kaikki Holin jäsenedut voit tsekata näiltä sivuilta kohdasta ”Jäsenedut”.

 

Essi TurvalaEssi Turvala, hallitusesittely 2016

Kirjoittaja on Patinan Hol-vastaava ja Holin hallituksen varapuheenjohtaja.

marras 12

Historiallinen näkökulma yhteiskunnallisen muutoksen ymmärtämiseksi

Helsingin yliopistossa keväällä 2015 käyntiin pyöräytetty Iso pyörä -koulutusuudistus on myllertänyt tuttuja ja turvallisia rakenteita valtiotieteellisen tiedekunnan historia-aineiden osalta ja omien oppiaineiden sijaan poliittista historiaa ja talous- ja sosiaalihistoriaa opiskellaan syksystä 2017 alkaen kehitysmaatutkimuksen ja sosiaali- ja kulttuuriantropologian kanssa muodostettavassa monitieteisessä yhteiskunnallisen muutoksen koulutusohjelmassa.

Iso pyörä -koulutusuudistus toteuttaa pidemmän aikavälin suunnitelmia, joita poikkeuksellisen suuret leikkaukset yliopiston rahoituksessa ovat osaltaan vauhdittaneet. Suomalaisten yliopistojen kandi- ja maisteriohjelmien välistä liikkuvuutta on haluttu parantaa aina vuonna 1999 alkaneesta Bolognan prosessista lähtien ja koulutusuudistus edistää tätä tavoitetta.

Monitieteisen kandiohjelman suorittaminen tarjoaa monipuolisempia mahdollisuuksia valita maisteriohjelma, kuin aiemmin yksittäisen oppiaineen. Vaikka uudistus aloitettiin ennen tietoja massiivisista koulutusleikkauksista eikä siten liity suoraan niihin, tuo hallinnollisen ja opetuksellisen vastuun jakautuminen neljän oppiaineen kesken myös taloudellista tehokkuutta.

Monitieteinen kandiohjelma parantaa myös abiturientin kuluttajansuojaa. Aiemmin valtiotieteellisen oppiaineisiin haettiin varsin hatarilla tiedoilla. Tulevaisuudessa monitieteisen koulutusohjelman rakenne mahdollistaa sen, että uusi opiskelija pystyy kahden ensimmäisen opiskeluvuotensa aikana opiskelemaan neljän tieteenalan yhteisiä perusopintoja ja tuntemaan omat kiinnostuksensa kohteet paremman tiedon pohjalta. Oma opintosuunta eli käytännössä pääaine valitaan ennen kandiseminaaria toisen vuoden keväällä. Neljä tieteenalaa ovat niin lähellä toisiaan, että kahden ensimmäisen vuoden aikana tehtävät perus- ja aineopinnot ovat hyvin samankaltaisia kuin mitä yhteiskuntahistoriassa tälläkin hetkellä opiskellaan.

Poliittiselle historialle ja talous- ja sosiaalihistorialle koulutusuudistus näyttäytyy kokonaisuudessaan positiivisena asiana. Pitkään oli pelko, että oppiaineet siirretään osaksi muita yliopiston historia-aineita humanistiseen tiedekuntaan, jolloin nyky-yhteiskunnan ymmärtämiseen keskittyvä näkökulma olisi saattanut muuttua. Uudistus vahvistaa sen, että yhteiskuntahistorian oppiaineet Helsingin yliopistossa säilyttävät jatkossakin olemuksensa historiallisena yhteiskuntatieteenä tuoden valtiotieteelliseen tiedekuntaan historiantutkimuksen välineet nyky-yhteiskunnan ymmärtämiseen.

 

Ville Viitala

Kirjoittaja on Helsingin yliopiston poliittisen historian opiskelijoiden Polho ry:n toinen opintovastaava 2016 ja yhteiskunnallisen muutoksen kandidaattiohjelman johtoryhmän opiskelijaedustaja 

marras 01

Varnitsa valloitti vastaanottokeskuksen!

Noin vuosi takaperin opiskelijatoverini Pyry Saloranta kutsui minut herkullisen viiden euron pizzan ääreen ja kertoi haluavansa puhua kanssani eräästä ajatuksestaan koskien Varnitsan vuotta 2016. Pyörittelin päässäni erilaisia vaihtoehtoja siitä mitähän hänellä mahtoi olla mielessään, mutta lopputulemaa en osannut mitenkään aavistaa. ”Mikä on tämän hetken suurin puheenaihe?” kysyi hän minulta. Pienen hetken emmin, kunnes heitin takaisin, että olisikohan se maahanmuutto. Olin oikeilla jäljillä, ja seuraavaksi hän kysyi minulta, että miten olisi jos Varnitsa järjestäisi Suomen historian peruskurssin Kontiolahdella sijaitsevassa vastaanottokeskuksessa.  Tästä pizzantuoksuisesta hetkestä lähti liikkeelle Varnitsan suurin juttu vuodelle 2016.

Pyörät lähtivät rullaamaan eteenpäin hitaasti tunnustellen ilmapiiriä ja pienen porukan ajatuksia aiheesta. Ensin lähestyimme meidän historian ja maantieteiden laitostamme ja tämän jälkeen avasimme julkisen keskustelun Varnitsan Facebook-sivuilla. Saimmekin nopeasti koottua reilun parinkymmenen hengen innokkaan porukan, jolla ideaa lähdettiin työstämään ajatuksen tasolta käytäntöön. Päädyimme pitämään viisi luentokertaa: aika ennen itsenäisyyttä, toisen maailmansodan aika, YYA:n ja EU:n aikainen Suomi sekä neljännellä kerralla suomalainen kulttuuri/tapakulttuuri.  Viides luento on meille edellään avoin, mutta tarkoituksena olisi järjestää vastavuoroinen luento. Toivomme että saisimme yliopistolle jonkun turvapaikanhakijan tai maahanmuuttajan kertomaan meille omista kokemuksistaan. Vastaanottokeskuksessa pidettyjen luentojen aikana heräsi kiinnostusta erityisesti sotien aikaisesta Suomesta ja hieman saimme jo kuulla heidän omia näkemyksiään aiheesta. Toivomme siis kovasti, että viides luento saadaan aikaiseksi ja pääsisimme kuulemaan lisää  esimerkiksi heidän elämästään kaukana poissa kotimaasta.

Monet ovat tulleet kysymään meiltä, mitä me saimme tästä projektista. No, konkreettisesti emme yhtään mitään, emme opintopisteitä, rahaa tai lahjakortteja. Olemme suunnitelleet ja ideoineet projektin itsenäisesti alusta alkaen. Totta kai kävimme keskusteluja vastaanottokeskuksen henkilökunnan kanssa, mutta esimerkiksi opetustuokiot ja luennot suunnittelimme itse – jokainen oman osionsa. Lähdimme tekemään tätä siksi, että projekti palvelisi molempia osapuolia, niin meitä opiskelijoita kuin turvapaikanhakijoita. Me saamme ainutlaatuista kokemusta projektityöskentelystä ja opetuksesta, kun taas vastaanottokeskuksen asukkaat hyödyllistä tietoa Suomen historiasta ja yhteiskunnasta. Projekti on ollut täysin vapaaehtoista niin meille historian opiskelijoille, kuin kurssilla istuneille turvapaikanhakijoille.

Halusimme julkistaa ideamme valtamediassa, emme siksi että saisimme itsellemme huomiota, vaan rohkaistaksemme muitakin vastaavanlaisiin projekteihin. En tarkoita sitä, että tulisi nimenomaan tarttua turvapaikanhakijoiden tilanteeseen vaan ylipäätään. Maailma on täynnä asioita, joiden vuoksi voi tehdä jotain hyvää ja hyödyllistä. Olemmekin saaneet hyvää palautetta asian tiimoilta nimenomaan sen vuoksi, että toimme projektimme julki. Tällä kirjoituksellani kannustankin ainejärjestöjä lähtemään mitä hulluimpiinkin ideoihin, sillä yhdessä voi saada aikaan muutakin kuin baaribileitä ja sitsejä! Käyttäkää siis oppilaitoksesta ja oppiaineesta huolimatta yhteistä intoanne ja energiaanne erilaisiin kokemuksiin ja tilaisuuksiin! Ainejärjestöt ovat yleensä täynnä kirjavaa väkeä, joka voi saada aikaan yhdessä mitä tahansa. Totta kai, opiskelijoiden aika on ajoittain hyvinkin kortilla, mutta me esimerkiksi jaoimme kurssin niin, että jokainen opiskelija vastasi omasta aihealueestaan, eli pienellä panoksella saimme yhdessä aikaan jotain suurta. Tarttukaa hetkeen, ideoihin ja yhteiskunnallisiin ilmiöihin, sillä pieni ihminen pystyy mihin vain, etenkin kun takana on muita potentiaalisia tovereita.

 

Heidi TurunenHeidi Turunen, hallitusesittely 2016

Kirjoittaja on 4. vuosikurssin historian opiskelija Itä-Suomen yliopistosta ja Varnitsan puheenjohtaja

loka 22

Turun tauti kaataa jälleen

Olin puolisoni kanssa ajelulla Turussa – tiedän, riski on aikamoinen – ja kommentoin uutta rakennusta: ”Tuostakin purettiin sitten vanhat puutalot pois ja rakennettiin tilalle tommonen paskakasa.” Myönnettäköön, kaikessa rehellisyydessä, että kyseessä ei ollut mikään erityisesti paskakasan näköinen rakennus, vaikka se olikin väriltään ruskeansävyinen. Hieman oli sentään ulkokuoreenkin panostettu ja modernia ilmettä haettu. Kuitenkaan kyseinen uudisrakennus ei vetänyt vertoja sen paikalla aiemmin sijainneelle puutalokompleksille, josta huokui niin historiaa, lämminhenkisyyttä kuin yhteisöllisyyttäkin. Puutaloilla nyt vain sattuu olemaan sellainen vaikutus ympäristöönsä, että ihmiset tuppaavat usein olevan hieman ystävällisempiä ja iloisempia puutalojen läheisyydessä, vaikka eivät niissä itse edes asuisi.

Vanhojen hienojen talojen purkamiselle ja uusien paskakasojen (paremman yhtä kuvaavan termin puutteessa) rakentamiselle niiden tilalle annettiin 1980-luvulla nimitys ”Turun tauti”. Toiminta alkoi jo 1960-luvulla, ja siihen liittyi paljon korruptiota ja muuta suhmurointia, mutta näkyvin ja konkreettisin osa oli kuitenkin vanhojen, kulttuurihistoriallisestikin tärkeiden, rakennusten purkaminen uusien paskakasojen tieltä (Wikipedia: https://fi.wikipedia.org/wiki/Turun_tauti). Ei auttanut, vaikka kansalaisaktiivisuutta harrastettiin ja perustettiin useita yhdistyksiä ja muita aktiviteetteja puutaloja suojelemaan.

Joo joo, tiedetään: tontit pitää saada tuottamaan, maata on vähän ja väkeä paljon ja diipa daapa dii. Kuitenkin Turussa vielä jäljellä olevissa puutaloissa ihmiset asuvat ja työskentelevät mieluummin kuin kerrostaloissa. Tämä väite taas perustuu siihen, että kunnossa olevien puutalojen tilat ovat aina täynnä, vapautuviin asuntoihin on jonoa vaikka vuokrat ovat korkeampia, ja yleinen toive / unelma puheissa on asuminen edes joskus puutalossa. Vanhassa puutalossa asumista pidetään puheissa korkeampana asumisen muotona. Hipoen yli taitavat mennä vain omakotitalo ja pitsihuvila saaristossa.

Nyt Turun tauti iskee Turun yliopiston kampusalueelle. Purkamislupa myönnettiin kampusalueella sijaitseville, 1880-luvun alussa rakennetuille puutaloille, jotka palvelivat aikoinaan Turun tarkk’ampujapataljoonan verstaana ja varushuoneena. Sittemmin ne ovat toimineet muun muassa tiedekunta- ja ainejärjestöjen toimistotiloina sekä opetus- ja tutkimuskäytössä. Turun taudin viruspesäke Turun rakennuslautakunta on nyt antanut Suomen yliopistokiinteistöt Oy:lle rakennusten purkuluvan. Tähän luvanmyöntämispäätökseen eivät jälleen kerran vaikuttaneet senkaltaiset vähäpätöiset seikat, kuten kulttuuriperinnöllinen merkitys ja hyvä sopivuus ympäristöön, taikka että alueella on historiallinen ja hieno miljöö tai edes toteamus siitä, että remontointikin on mahdollista (Turun Sanomat 21.10.2016, Jari Heino: ”Turku suostui puutalojen pukuun”).

Voi tietysti vielä olla, että luvanmyöntämispäätös ei saakaan lainvoimaa tai Suomen yliopistokiinteistöt Oy päättääkin remontoida rakennukset. Sitä odotellessa ei kuitenkaan kannata pidättää hengitystään. Tai kenties sittenkin kannattaa, ettei Turun tauti vain pääse tarttumaan.

 

P.E. NyströmPetri Nystrom, hallitusesittely 2016

Kirjoittaja on poliittisen historian opiskelija Turun yliopistossa, joka pitää hengityssuojainta kävellessään Turun rakennuslautakunnan ohi.

loka 03

Ajatuksia valinnaisemman lukion kokeilusta

Moi, ja iloista syyskuun loppua! Muutama päivä sitten 30.9., syksyn ylioppilaskirjoitukset jatkuivat toisella reaalikokeella ja historia oli yksi kirjoitettavista aineista. Historiallista on, että tänä syksynä kirjoitetaan viimeistä kertaa historia perinteisesti, sillä sähköinen ylioppilaskoe on todellisuutta historiassakin ensi syksynä (uuden tutkintorakenteen löydät tästä). Historian, ja myös yhteiskuntaopin, opetus elää muutenkin erikoisia vaiheita; uusi lukion opetussuunnitelma, tuttavallisesti LOPS, astui voimaan 1.8. ja historian pakollisista kursseista poistettiin yksi ja yhteiskuntaoppiin lisättiin yksi pakollinen kurssi.

Ajatuksena ei niin paha, eihän? Toki, historian opetus ottaa hieman takkiinsa mutta opiskelijoiden EU-tietoon panostetaan pakollisella Euroopan unioniin keskittyvällä kurssilla. Kaija Koo laulaa ”Ei tämä riitä, ei se tähän jää”, kappaleessaan Seuraavassa Elämässä ja voisi sanoa, että historian ja yhteiskuntaopin opetuksen kohdalla kävi juuri näin. LOPS-uudistuksen lisäksi lukioille tuli mahdollisuus osallistua valinnaisemman lukion kokeiluun, johon lähti mukaan 32 lukiota. Kokeilu mahdollistaisi lukion suorittamisen ilman yhtään historian tai yhteiskuntaopin kurssia. Erikoista sinänsä, kun haluttiin väkisin opiskelijoille lisää yhteiskuntaoppia, mutta kokeilussa mukana olevissa kouluissa sitä ei ole nyt pakko opiskella lainkaan.

Keskustelua on herännyt siitä, että kärsisikö lukiolaisten yleissivistys kokeilun vuoksi, jos historiaa ei opiskeltaisi. Suomen Historiallisen Seuran puheenjohtaja, professori Tiina Kinnunen ja Historian Ystäväin Liiton puheenjohtaja Janne Virkkunen kirjoittivat tästä aiheesta Helsingin Sanomien Mielipide-osiossa 4.5.2016 julkaistussa kirjoituksessaan Onko suomalaisnuorista tulossa historiattomia? Pelkona heillä on, että kokeilu tuo lukio-opetukseen kapea-alaisuutta, joka heijastuisi negatiivisesti yleissivistykseen ja kriittisen ajattelun kehittymiseen. Olen samaa mieltä Kinnusen ja Virkkusen kanssa, että historian ja yhteiskuntaopin opetusta ei voi luottaa pelkästään yläkoulussa annettun opetuksen varaan. Yläkoulussa tunteja on rajattu määrä ja paljon asioita on käytävä läpi lyhyessä ajassa. Lukio-opetus mahdollistaa tietojen syventämisen ja laajentamisen. Monen nuoren käsitys yhteiskunnasta ja siinä ohessa kansalaistaidot voisivat kärsiä, jos kokeilusta tulisi pysyvä ja historiaa ja yhteiskuntaoppia ei opetettaisi enää pakollisina aineina.

Nykyinen linja korostaa valinnaisuudellaan erikoistumista omiin kiinnostuksen aiheisiin, jotta saisimme dynaamisia ja innovatiivisia työntekijöitä tulevaisuudessa. Ongelma on, kuten Kinnunen ja Virkkunen mainitsevat, että lukiolaiset eivät tiedä mitä jatko-opinnot käsittävät ja monella meistä on varmaankin ollut sama ajatus lukion aikana ja jälkeen: mitä teen lukion jälkeen? Erikoistumiseen ohjaaminen tuntuisi siinä tilanteessa jo suorastaan painostavalta.

Vertailukohtana voimme tarkastella Ison-Britannian tilannetta, jossa historia ei ole pakollinen oppiaine oppilaalle enää seitsemän kouluvuoden jälkeen. The Guardianin artikkelin ’History has never been so unpopular’ (julkaistu 29.3.2011) mukaan tämä on näkynyt toisen asteen kouluissa siten, että historiasta on tullut epäsuositumpaa ja sitä valitaan yhä vähemmän loppukokeissa kirjoitettavaksi. Artikkelin mukaan hälyttävintä olivat koulusta valmistuneiden huono historian tuntemus ja vaikeudet hahmottaa historiallista jatkumoa. Kirjoitus on toki viisi vuotta vanha ja tilanne on voinut muuttua, mutta kun muistaa Brexitin aikana liikkuneet jutut siitä, että osa eron puolesta äänestäneistä ei edes tiennyt kunnolla mistä äänesti, niin voi todeta, että ehkä se historian lukeminen kannattaisi sittenkin ympäröivän maailman ymmärtämiseksi. Ei tarvitsisi jälkikäteen googlata, mikä se EU edes on. Ei ole poissuljettua, etteikö vastaavaa voisi tapahtua Suomessakin, jos historia olisi pakollinen oppiaine vain peruskoulussa.

Historian opetus on yleisesti Suomessa hyvällä tasolla ja on tarjonnut tietoa niin Suomen kuin muun maailman historiasta. Siten opetus on ollut laadukasta ja mahdollistanut opiskelijan tietojen ja taitojen kehittymistä. Opetus ei toki voi polkea paikallaan, vaan historiankin opetuksen täytyy kehittyä. Kysymys onkin, mikä on kehittämisen tarkoitus ja miten se saavutetaan. Uudistuminen pelkästään uudistumisen vuoksi ei ole opetusta palvelevaa. Valinnaisuus voi olla osalle hyvä vaihtoehto, mutta sille yhdelle, joka vielä etsii tietään, pakollinen historian kurssi voi olla hyödyllinen. Ja vaikka ei olisikaan, niin ei se huippuinsinööriksi tulevaisuudessa valmistuvaa ainakaan haittaa, jos lukiossa tuli opiskeltua historiaa. Mediaseksikkäät, innovatiiviset ja dynaamiset keksinnöt kuulostavat ja näyttävät hienoilta, mutta ilman historian ja yhteiskuntaopin opetusta, yhteiskuntaa, jota ne palvelevat, olisi vaikea ymmärtää.

Lopuksi, kokeilu kestää näillä näkymin kolme vuotta ja voi saada lisäaikaa kaksi vuotta. Se voi tarjota hyvääkin, mutta historian ja yhteiskuntaopin pakollisuudesta ei tulisi luopua. Molemmat aineet opettavat tärkeitä taitoja ymmärtää yhteiskuntaamme, kuten kriittistä ajattelua, ja yhteiskuntaoppi varsinkin kansalaistaitoja, joita tarvitsemme tässä ihmisten asuttamassa maailmassamme. Jotta ei kävisi niin, että suomalaisista nuorista tulisi historiattomia, mitä Kinnunen ja Virkkunen käsittelevät tekstissään, historian opetuksen tulisi pysyä pakollisena lukiossa jatkossakin.

 

Antti Kämäräinen,Antti Kämäräinen, Hallitusesittely 2016

Varnitsa ry

 

Kirjoittaja on tuleva historian ja yhteiskuntaopin opettaja. 

syys 16

Viittoihin verhoutuneet – Kritiikki ry haalarikulttuurin vastavirrassa

Opiskelijahaalarit vakiintuivat Suomen korkeakoulujen opiskelijakulttuurin erottamaksi osaksi 1970- ja 1980-lukujen myötä. Sitä ennen haalarit olivat olleet lähinnä teekkareiden juttu, mutta opiskelijakulttuurin moderni läpimurto toi haalarit myös muiden alojen opiskelijoiden piireihin. Tässä vaiheessa myös Turun yliopiston historianopiskelijat pohtivat kiivaasti haalareiden käyttöönottoa Kritiikin piirissä, sillä olihan haalarit jo jokaisella itseään kunnioittavalla ainejärjestöllä, kuten Kirsi Äyräs toteaa artikkelissaan viittojen historiasta Kritiikki ry:n 50-vuotishistoriikissa.

Kritiikkiläisiä viittoineen (Kuva Jere Markkanen)Anonyymeinä pysytteleviä kritiikkiläisiä viittoineen. (Kuva: Jere Markkanen)

Äyräs kuvaa artikkelissaan, miten viitat valikoituivat Kritiikin vaatekappaleeksi haalarien sijaan pitkän pohdinnan tuloksena. Historianopiskelijoidenkin oli pakko saada jokin vaatekappale, sehän oli ilmiselvää suurelle osalle kritiikkiläisistä. Puolet ainejärjestöläisistä halusi haalareita, toiselle puolelle ajatus lähtemisestä mukaan opiskelijoiden massamuotiin oli suorastaan pöyristyttävä. Pohdinnassa olivat Äyrään mukaan niin haalarit kuin mitä erilaisimmat vaatekappaleet sukista kalsareihin, kunnes lopulta kolmen hengen kokous (missä Äyräs itse oli läsnä Petri Lempisen ja Maija Mäkikallin lisäksi) päätyi viittoihin. Mikäpä sen sopivampaa, kun jo menneiden aikojen matkalaiset ja aateliset verhoutuivat viittoihin ja kaapuihin!

Maija Mäkikalli piirsi viitan alkuperäisen kaavan ja Kari Pöyhönen suunnitteli logon, joka painettiin viitan sivuun – ja siitä alkoi Kritiikin viitan tarina vuonna 1988. Viitta kuuluu myös akateemiseen vaatetukseen useiden maiden perinteissä ympäri Eurooppaa, esimerkiksi Oxfordin ja Cambridgen yliopistoista valmistuneet tai yliopistoissa työskentelevät verhoutuvat akateemisissa juhlatilaisuuksissa viitan käsittävään asukokonaisuuteen. Näin ollen Kritiikin viitta osoittautui varsin toimivaksi ja hauskalla tavalla yliopistoperinteeseen nivoutuvaksi keksinnöksi, joka on ollut osana turkulaista historianopiskelua jo miltei kolmenkymmenen vuoden ajan.

 

Jere Markkanen, Kritiikki ryJere Markkanen, Hallitusesittely 2016

Kirjoittaja verhoutuu viittaan myös ensi vappuna.

syys 05

Lokakuun 16. päivän liike – Suuren murroksen vuosikymmenen unohdettu tarina

Nuorisolevottomuudet ovat olleet viime vuosina laajasti otsikoissa. On ollut kuokkavierasjuhlia, luokkaretkikulkueita ja kampusvaltauksia. Tämän päivän ilmiöille haetaan verrokkeja historiasta ja myös nykynuorten hulinointia analysoitaessa on samanaikaisesti muisteltu vanhempien sukupolvien edesottamuksia. Tässä muistelussa suuren murroksen vuosikymmeneksi nimitetty 1960-luku on näytellyt näkyvää roolia.

1960-luvun nuorisoliikehdinnästä muistetaan lähes aina Vanhan ylioppilastalon valtaus vuonna 1968. Toinen historiankirjoituksessa laajasti huomiota saanut nuorisoradikalismin ilmentymä oli pasifistisen Sadankomitean perustaminen vuosikymmenen alkupuolella. Näiden kahden loppujen lopuksi tuloksiltaan vähäisiksi jääneiden liikkeiden varjoon on jäänyt menestyksekkäämpiä radikalismiryhmittymiä, kuten esimerkiksi rukouslauantain huvikieltosäädöksiä vastustanut Lokakuun 16. päivän liike.

1960-luvulla vietettiin neljänä sunnuntaina vuodessa rukouspäivää. Kyseinen pyhäpäivä ei perustunut suoranaisesti mihinkään kristilliseen traditioon, vaan oli jäänne vanhasta keskiaikaisesta perinteestä, jonka mukaan hallitsijan tuli säännöllisesti komentaa kansalaisia rukoilemaan. Modernin ajan Suomessa rukouspäivät olivat valtiovallan määräämiä pyhäpäiviä, joihin liittyi laaja huvikielto. Kyseisen lakisäädöksen mukaan rukouspäivänä ja sen aattolauantain eli niin kutsuttuna rukouslauantain iltana huvitilaisuuksien, kuten esimerkiksi tanssien järjestäminen oli ilman erillistä lupaa kielletty.

Epäjohdonmukainen ja turhaksi koettu rukouspäiväsäännös herätti tuohtumusta erityisesti nuorison keskuudessa. Turhautuneisuus konkretisoitui heinäkuussa 1965, kun poliisi keskeytti huippusuositun The Renegadesin konsertin Helsingin maalaiskunnan (eli nykyisen Vantaan) Korsossa. Tämä johti laajaan mellakkaan, joka loi kimmokkeen huvikieltosäädöstä vastustaneen poliittisen liikkeen perustamiselle. Kyseinen liike nimettiin ”Lokakuun 16. päivän liikkeeksi” samaisen vuoden seuraavan rukouslauantain ajankohdan mukaan, ja sen tarkoituksena oli järjestää mielenosoituksia sekä laittomia huvitilaisuuksia rukouslauantaisin kunnes huvikieltosäädös kumottaisiin. Liikkeen toiminta hiipui nopeasti jo parissa vuodessa, mutta poliittinen muutosprosessi säädöksen kumoamiseksi oli kuitenkin jo alkanut. Eduskunta lopulta kumosi huvikieltosäädöksen vuoden 1968 lopulla ilman sen suurempaa vastustusta.

Rukouslauantain huvikieltoa vastustanut liike siis saavutti tavoitteensa, mutta sen tarina ei kuitenkaan ole läpäissyt historian tutkimuksen kentässä päivän valoa. Lokakuun 16. päivän liike esiintyy lähinnä sivumainintana aikakautta kuvaavissa yleisteoksissa. Vähäisen huomion syy piilee historian kertomuksellisuudessa. Suomen 1960-luvun radikaaliliikkeeseen liittyvä muistelu on keskittynyt 1980-luvulta asti yhden piirin auktoriteetin, niin kutsuttujen ”tutkijoiden” käsitysten varaan. Radikaaliliikkeen keihäänkärki, Sadankomitea jakautui 60-luvun puolivälissä maltillista ja keskustelevaa linjaa tukeneisiin ”tutkijoihin” sekä ulkoparlamentaarista suoraa toimintaa kannattaneisiin ”marssijoihin”. Vuonna 1965 suoran toiminnan linja ajettiin ulos Sadankomitean hallituksesta. Tutkijoista tuli lopulta ministereitä ja päätoimittajia, kun taas marssijat vaipuivat unholaan. Näiden kahden piirin välillä esiintyi erimielisyyksiä aina vuosikymmenen loppuun asti, ja tämä ristiriita näkyy myös vuosikymmenen historiankirjoituksessa esimerkiksi juuri Lokakuun 16. päivän liikkeen väheksymisenä, sen johtohahmot Pentti Järvinen ja Tauno-Olavi Huotari olivat näet nimenomaa marssijalinjan kärkikaartia. Tutkijoiden kertomus peitti marssijoiden tarinan alleen.

 

Aleksis Honkanen, hallitusesittely 2016

 

 

Aleksis Honkanen,

Varnitsa ry

Kirjoittaja tutkii opinnäytetyössään lokakuun 16. päivän liikettä.

elo 22

Puheenjohtajan tervehdys

Terve vaan kaikille. Olen Matias Saastamoinen, ikää 24 vuotta ja kuudes opiskeluvuosi alkamassa nyt syksyllä täällä Itä-Suomen yliopistossa Joensuussa. Opintoni alkavat siis (toivottavasti) olemaan jo loppusuoralla, jolloin valmistuttuani pääsisin toimimaan aineenopettajana. Kuten yleisesti on tapana ollutkin, toimin liittomme varapuheenjohtajana viime kaudella ennen puheenjohtajaksi valitsemista. Pitkäaikainen ainejärjestöaktiivina toimiminen sekä Itä-Suomen yliopiston ylioppilaskunnan edustajiston jäsenyys ovat antaneet kokemusta ja hyviä valmiuksia Historian Opiskelijain Liiton puheenjohtajana toimimiseen.

Tämän vuoden toimikautemme on aikaisempia toimikausia lyhyempi, sillä hallitus vaihtuu jo vuodenvaihteessa, ja tulee vaihtumaan tästä eteenpäin aina vuodenvaihteessa, aikaisemman kevätseminaarin yhteydessä tapahtuneen vaihdoksen sijaan. Tämä ei meidän toimintaamme kuitenkaan vaikuta mitenkään. Elämme liittomme 50-vuotisjuhlaa, jonka kunniaksi herätämme Historian Opiskelijain Liiton ikivanhan Fakta-lehden henkiin ja julkaisemme 50-vuotisjuhlanumeron. Tästä eteenpäin lehteä olisi tarkoitus alkaa julkaisemaan kevät- ja syysseminaarien yhteydessä eli kaksi kertaa vuodessa. Oulussa järjestettävässä syysseminaarissa lehti on saatavilla.

Liittomme nettisivut ovat olleet melkoisen päivittämättömät vuodesta 2014, joten ensitöiksemme olemme suorittaneet päivitysoperaatiota ja pyrimme varmistamaan, että sivuillamme oleva tieto on ajantasaista. Myös blogikirjoittelu herätetään henkiin vuoden tauon jälkeen, ja uusi blogiteksti tulee tästä eteenpäin ilmestymään aina kahden viikon välein. Mitäpä muuta me keksimmekään? No ainakin näin sosiaalisen median valtakautena aiomme luoda liitollemme Instagram-tilin, johon julkaistaan materiaalia jokaisen jäsenjärjestön tapahtumista ja opiskelijaelämästä historianopiskelijoiden näkökulmasta.

Kaiken kaikkiaan, tänä syksynä riittää hommaa lehden työstämisessä. Edellä mainitut asiat ovat nyt olleet suunnitteilla ja toteutuksessa. Saa nähdä mitä muuta sitä keksitään. Tosiaan, marraskuussa järjestetään syysseminaari Oulussa ja toivonkin, että sinne osallistuu jälleen paljon porukkaa, kuten viime aikoina seminaareissa on paljon osallistujia ollutkin.

Täten toivottelen teille kaikille hyvää opiskeluvuotta! Tavataan syysseminaarissa Oulussa!

 

Matias Saastamoinen,Matias Saastamoinen, hallitusesittely 2016

Historian Opiskelijain Liiton puheenjohtaja

pj(a)hol.fi

kesä 28

Uuden puheenjohtajan tervehdys

Näin kesäkuun loppuun on hyvä uuden puheenjohtajankin vihdoin esittäytyä kaikelle kansalle. Olen 23-vuotias kolmannen opiskeluvuoden aloittava historian opiskelija Oulun yliopistosta. Viime vuoden hallituksessa toimin varapuheenjohtajana, ja tänä vuonna nousin uuden hallituksen puheenjohtajaksi maaliskuussa järjestetyssä vuosikokouksessa. Talvi ja kevät onkin mennyt hyvin pitkälti uuden vastuutehtävän opettelussa ja hallituksen saattamisessa toimintakuntoon.

Liitolla on viime aikoina mennyt ihan hyvin ja toivon, että sama meno jatkuu myös tulevaisuudessa. Edellisen hallituksen suurena projektina oli sääntömuutoksen tekeminen, ja se onnistuttiin saamaan päätökseen ennen nykyisen kauden alkua. Tahdonkin kiittää viimevuotista puheenjohtajaa, Karoliina Sipovaaraa, hyvin tehdystä työstä ja asiamme aktiivisesta eteenpäin ajamisesta, ja etenkin vielä innostuksesta jatkaa työtä liiton hallituksessa, nyt Kronos ry:n edustajana.

Nykyisen hallituksen tehtävänä on panostaa liiton näkyvyyden lisäämiseen etenkin historian opiskelijoiden keskuudessa, mutta myös liiton asemaan edunvalvojana. Opiskelijoiden edunvalvontajärjestöjen arki onkin tällä hetkellä varsin hankalaa, kun Suomen uusi hallitus on esittänyt leikkauksia opiskelijoiden etuuksista. Historian Opiskelijain Liitto tukee kaikin mahdollisin keinoin näitä leikkauksia vastustavien suurten opiskelijajärjestöjen, kuten Suomen Ylioppilaskuntien Liitto ry:n ja Suomen opiskelijakuntien liitto ry:n, ponnisteluja yhteisen asiamme eteen. Aiheesta ilmestyy varmasti kirjoituksia myös omaan blogiimme.

Tämän lisäksi Historian Opiskelijain Liitto täyttää ensi vuonna 60 vuotta. Liitto perustettiin Helsingissä vuonna 1966 Jyväskylän Tosineen, Tampereen Patinan, Helsingin Kronoksen ja Turun Kritiikin toimesta, ja rekisteröitiin virallisesti seuraavana vuonna. Onnittelut rakkaalle liitollemme jo etukäteen!

Vuoden seuraava suuri jälleennäkeminen tapahtuu syksymmällä Joensuussa, missä järjestetään liiton syysseminaari. Toivonkin, että mahdollisimman moni osallistuisi seminaariin, luvassa on varmasti mielenkiintoisia luentoja ja mukavaa iltaohjelmaa! Liiton kevätseminaari on virallisessa ohjelmassa merkitty järjestettäväksi Oulussa, mutta tähän saattaa tulla vielä muutoksia tämän vuoden aikana erinäisistä syistä johtuen. Asiasta tiedotetaan, jos muutoksia ilmenee.

 

Toivotan kaikille historian opiskelijoille oikein mukavaa loppukesää ja tulevaa opiskeluvuotta!

 

Olli-Matti Hiltula

Historian Opiskelijain Liiton puheenjohtaja