touko 24

HSF- Vem bryr sig?

Historicus deltog för förta gången på flera år på HSF årsmöte den 3.3.2012. HSF står för det hackiga ”Historie Studerandenas Förbund r.f., på finska HOL. Medlemmar av HSF är alla historieämnesföreningar (elva stycken). Under ett antal år har det i förbundsmötets protokoll uppräknats alla medlemsföreningars representanter, och sist på listan, efter ett litet mellanrum, har det stått ”Historicus ei nimennyt edustajaa”.

Vår delegation bestod av Svante Thilman, Tomi Rautoma och Oskar Dikert, d.v.s. ordförande, vice ordförande och kulturansvarig. Glädjande var att vår delegation var större än Kronos delegation, vilket naturligtvis var huvudsaken.

Seminariet var planerat att börja redan på morgonen och hade ett tema som hade någonting med arbetslivet att göra. Historicus anlände aningen sent, dels för att vi tog ett senare tåg, dels för att vi tvingades stanna på kebab i Tammerfors före vi kom fram. Väl framme fick vi lyssna på ett strålande föredrag varefter vi blev bjudna på skumppa. Sedan försökte vi mingla litet, men beslöt oss snart för att gå på lite ”omaa kivaa” till närmaste pub före själva mötet.

Väl uppfriskade representerade vi därefter föreningen under förbundsmötet. Stämningen på mötet var god, trots att vi satt i bakrummet av en svindyr hipsterbar (senare framkom det att Tammerfors universitets studentkår är fattigt och de erbjuder inga utrymmen åt sina medlemsföreningar, så de tvingas festa i barer. Stackrarna!).

Sedan stack vi iväg till en mysigare krog (via butiken, där vi inhandlade en backe öl). I detta skede lämnade gruppen av Talhoiter och Polhoiter vårt sällskap (tidigare hade de likt iglar hängt med oss, naturligtvis, för vi var ju coolast). De var faktiskt riktigt trevliga, men alla var nykterister och (typ) gulisar som tog det här med HSF seriöst, haha.

Nåja, men kanske HSF inte är ett så stort skämt i varje fall som man lätt kunde tro. Jatkona ordnades nämligen i en mysig lokal med en superb bastu på sjunde våningen mitt i centrum. Stämningen var otroligt god och Historicus blev väl emottaget. Faktiskt hörde man flera uttala sig om hur trevligt det är att Historicus är på plats.

Allt som allt var det en riktigt bra upplevelse som öppnade ögonen för hur många olika historiestuderandeföreningar det finns och hur liknande folk som är aktiva i dem, trots att en del bor i Jyväskylä och en del t.o.m. (Gud förbjude) i Joensuu. Jag vågar påstå att vi fick våra förutfattade meningar korrigerade med besked. HSF kanske ändå är nåt att bry sig om, och Historicus kommer definitivt att försöka odla sina nyvunna kontakter i framtiden.

Som sista kommentar vill jag ännu peka på två intressanta incidenter. Den första var att vår egen Dikert valdes till Kleios reservmedlem i HSF styrelse eftersom ingen Kleioit ville ställa upp (vi skämtade om att Kleio får betala vår nota som ”edustuskuluja” ). Det andra var att Matti Klinge tydligen står högt i kurs även i Jyväskylä och Joensuu, för det räknades upp som det enda goda som svenskspråkiga historiestuderande har kommit med under 70 år. Till detta kontrade dock Svante att: ”On meillä Meinanderkin”. Godkännande nickanden.

Torstaina 24. toukokuuta 2012

Tomi  Rautoma
Historicus r.f.

touko 02

Huippupuoliso haussa: USA – Jackie Kennedystä Michelle Obamaan

Aina neljän vuoden välein järjestetään sirkus, joka ei pelkästään tarjoa koko maailmalle viihdykettä, vaan joka myös hieman kärjistäen sinetöi koko maailman suunnan seuraavan nelivuotiskauden ajaksi. Tämä vuoden mittainen esitys, johon välillä viitataan myös Yhdysvaltojen presidentinvaaleina, on taas täällä vuonna 2012. Moni kyseistä päänarrin titteliä havittelee, mutta yksin ei tähän pysty kukaan. Tässä vaiheessa vuotta onkin hyvä tarkastella hieman nimenomaan presidentin puolison, ns. First Ladyn, roolia.

Itse nimitys ”First Lady” juontaa juurensa 1800-luvun puolivälistä, jolloin Yhdysvaltain presidentti sattui olemaan naimaton ja nimitystä ”presidentin puoliso” ei voitu käyttää silloisesta Valkoisen Talon emännästä. Historiallisesti First Ladyt ovat useimmiten olleet koko kansan parissa tunnettuja julkisuuden henkilöitä ja he ovat toimineet lähinnä roolimalleina muille yhdysvaltalaisille naisille. Lainsäädännöllisesti First Ladylla ei siis ole virallista asemaa, hänelle ei makseta palkkaa, eikä hänellä ole muodollisia velvollisuuksia. Tärkein rooli on ollut ja on vieläkin toimia edustus- ja seremoniallisissa tehtävissä presidentin rinnalla ja emännöidä mm. Valkoisessa Talossa pidettäviä kutsuja. Vasta Eleanor Rooseveltin kauden (1933-1945) aikana ja jälkeen ovat presidentin puolisot alkaneet ottaa näkyvämpää roolia ja pyrkineet vaikuttamaan myös konkreettisesti yhteiskunnallisiin asioihin. Erityisen vahvoilla persoonilla onkin mahdollisuus vaikuttaa hyvinkin paljon jopa päivänpolitiikassa.

Eleanor Roosevelt oli aikoinaan maailmanlaajuisestikin tunnettu ja vaikutusvaltainen persoona, jonka aktiiviset toimet mm. ihmisoikeus- ja naiskysymyksissä jatkuivat myös Franklin Rooseveltin kuoleman jälkeen. Rooseveltin kausia seurasivat hieman hiljaisemmat vuodet, mutta viimeistään Jacqueline Kennedy räjäytti pankin ja saavutti harvinaisen suuren määrän huomiota ja suosiota jopa presidentin puolisoiden mittapuulla. Charminsa lisäksi hänet tunnettiin ennen kaikkea taiteen ystävänä ja erinomaisena kutsuemäntänä. Kennedyn jälkeen First Ladyjen tavaksi tuli ottaa itselleen jokin teema, jota he sitten Valkoisessa Talossa ollessaan pyrkivät edistämään. Valitut teemat/ongelmat eivät ole yleensä olleet poliittisesti kansaa jakavia asioita, ja aihealueet ovat pyörineet luonnonsuojelusta aikuisten lukutaidottomuuteen.

Tie Valkoiseen taloon käy kuitenkin ankaran kampanjoinnin kautta. Presidentinvaalien kampanjointiin kuuluu Yhdysvalloissa kiinteästi avoin keskustelu perhesuhteistaan, ja nyky-Amerikassa ei yksineläjällä homoseksuaaleista puhumattakaan olisi kisassa juuri mahdollisuuksia. Itse presidentin suosion kannalta on lähes elintärkeää, että hänellä on ainakin ulkoapäin katsottuna onnellinen (ja sovinnainen) perhe-elämä. Tämän faktan sai viimeksi tuta republikaanien ehdokkuutta havitellut Herman Cain, jonka ehdokkuus kaatui ahdistelusyytöksiin. Mitt Romney ja äärikonservatiivinen Rick Santorum ovatkin käyttäneet pitkäaikaisia vaimojaan valttikortteina Newt Gingrichiä vastaan, sillä jälkimmäisen nykyinen vaimo on hänen kolmantensa. Presidentin imago on monesti ratkaisevampaa kuin hänen tietonsa tai osaamisensa, ja presidentin puolisot pyrkivät julkisilla lausunnoillaan tuomaan esille ehdokkaista myös näiden inhimillisen puolen ja tekemään näistä enemmän ”tavallisen tallaajan” kaltaisia, mikä madaltaa huomattavasti monien yhdysvaltalaisten äänestyskynnystä. Michelle Obaman tarinat miehestään arjen keskellä ovat tulleet tunnetuksi, ja monien mielestä on nimenomaan hänen ansiotaan, että Obama voitti aikoinaan Hillary Clintonin demokraattien esivaaleissa. Myöhemmin First Ladyna Michelle Obama on nostanut esille nuorten ylipainon, terveellisen ruuan merkityksen ja pyrkinyt tukemaan sotilaiden perheitä. Hieman haparoivasta alusta huolimatta hänestä on kuoriutunut kansansuosiota nauttiva roolimalli, jota kannattavat myös jotkin republikaanit.

Naisten emansipaatio, mikäli se on viime vuosikymmeninä ylipäätänsä Yhdysvalloissa edennyt, ei kuitenkaan ole vielä heijastunut politiikkaan siinä mielessä, että vieläkin presidentin puoliso on usein sidottu seisomaan ja hymyilemään miehensä rinnalla. Sen sijaan puolisoilta harvoin halutaan kannanottoja poliittisesti herkistä aiheista. Betty Ford (1974-1977) herätti aikoinaan keskustelua kärkkäillä, liberaaleilla mielipiteillään kannattaessaan aborttia ja perustuslakikorjausta, joka olisi kieltänyt sukupuolten eriarvoisen kohtelun lain edessä. Ottamalla kantaa lähes kaikkiin päivänpolttaviin kysymyksiin Ford oli yksi kaikkein poliittisesti näkyvimmistä presidentin puolisoista.

Myös Hillary Clinton tuntui olevan lähes aina jonkin kohun keskellä. Jälkimmäinen tuomitsi ennen vuoden 1992 presidentinvaaleja jyrkästi muun muassa perinteiset käsitykset naisen roolista kotiäitinä, ”teekutsuja pitävänä pikkuleipien leipojana”, ja nämä poliittisesti epäviisaina pidetyt lausunnot toivatkin hänelle runsaasti negatiivista julkisuutta varsinkin konservatiivien piireissä. Monia lausuntojaan hän joutui jälkikäteen pyytämään myös anteeksi. Hillary kuitenkin pelasti miehensä kampanjan esiintymällä julkisuudessa miehensä kanssa silloin, kun tätä kesken kampanjansa epäiltiin pettäneen vaimoaan kantrilaulaja Gennifer Flowersin kanssa. Joka tapauksessa Hillary Clinton lienee ollut yksi viime vuosien vahvimmista ja vaikutusvaltaisimmista Valkoisen Talon emännistä. Hänen poliittiseen agendaansa kuuluivat esimerkiksi Clintonin terveydenhuoltouudistus ja naisten oikeudet Yhdysvalloissa ja maailmalla.

Tähän mennessä olen voinut vielä melko huoletta käyttää sanoja ”presidentin puoliso” ja ”First Lady” toistensa synonyymeinä, sillä naispuolisia presidenttejä ei ole Yhdysvalloilla vielä ollut. Hillary Clinton kävi lähimpänä, mutta hävisi vuoden 2008 esivaalit Obamalle. Odotellessamme ensimmäistä naispuolista presidenttiä Yhdysvaltoihin voimme vaikka spekuloida, mikä olisi miespuolisen presidentin titteli. ”First Man”, ”First Mister”… Mahdollisuudet ovat loputtomat. Tosin, jos naispuoliset ehdokkaat ovat tulevaisuudessakin samaa luokkaa kuin Sarah Palin ja Michele Bachman, voi olla, että saamme vielä odottaa jonkin aikaa Ensimmäistä Herraa.

Keskiviikkona 2. toukokuuta 2012

Shiuy Miao
Kirjoittaja on turkulainen poliittisen historian opiskelija ja Turun yliopiston Politiikan tutkimuksen klubi ry:n eli P-klubin jäsen

huhti 20

Historian opiskelijat, moniosaajia vai kategorisia humanisteja?

Tulin valituksi HOL:n puheenjohtajaksi maaliskussa, vaikken ehkä olekaan historianopiskelija perinteisimmästä päästä. Tunnustan, pääaineeni on poliittinen historia, opiskelen politiikan tutkimuksen laitoksella yhteiskuntatieteellisessä tiedekunnassa, ja jos joskus valmistun, lukee tutkintotodistuksessani valtiotieteiden maisteri. Silti tunnen itseni historianopiskelijaksi. HOL vei sydämeni jo viime vuoden hallituksessa, ja lähdin innolla toiseksi vuodeksi tekemään työtä hienon järjestön eteen.

Aidan ”väärältä” puolelta huuteleminen ei ole välttämättä haitta, vaan osaan ehkä tarkastella asioita hieman erilaisesta vinkkelistä. Olemme myös pitkälti samassa veneessä. Niin yhteiskuntatieteet kuin humanistinen historiakin ovat oppialoja, jotka eivät keiku tämän hetken rahoitusvirtausten kärjessä. Joko muiden tieteenalojen kolleegamme ovat onnistuneet tuotteistamisessaan paremmin, tai sitten emme vain yksinkertaisesti kykene tuottamaan riittävästi innovaatiopotentiaalia seuraavalle kvartaalille… tai jotain. Niin tai näin, ihmistieteet taistelevat jatkuvasti hyvin kapeakatseisen asenneilmapiirin kanssa. Me emme tuota valmiita tuotteita, myy niitä tai valmistu tiettyyn ammattiin. Kaikki tällainen on helppoa tuomita hyödyttömäksi humanismiksi, mutta ainakaan minä en ole vielä mitään tällaista kategorista humanistia tavannut. Ihmistieteitä opiskelevilla on uskomattoman paljon erilaista osaamista ja kiinnostuksen kohteita. Suurin yhdistävä tekijä lienee palava into omaa alaa kohtaan, mitä ei minusta voi pitää heikkoutena.

Ihmistieteilijöiden huonon imagon kohdalla on myös ihan aito peiliin katsomisen paikka. Kuinka monta kertaa olenkaan kuullut historianopiskelijan toteavan opiskelevansa työttömyyskortistoon, vaikka tilastot kertoisivat aivan muunlaista kieltä. Omasta osaamisesta ei uskalleta olla ylpeitä, tarjoudutaan mielummin vaikka puoli-ilmaiseksi töihin, että ”saataisiin edes jotain”. Aina löytyy joku, joka on valmis kategorisoimaan meidät hyödyttömiksi ja tuottamattomiksi haihattelijoiksi, sitä on turha epäillä. Mutta ei meidän sitä itse tarvitse tehdä! Meillä on taitoja, motivaatiota ja kykyä pärjätä lukemattomissa erilaisissa tehtävissä. Ollaan ylpeitä siitä, eikä lähdetä vähättelyn tielle. Lähdetään mielummin siitä, ettei ainakaan HOL:ssa ole mitään kategorisia humanisteja, vaan ennemmin yhteiskunnallis-historiallisen-alan moniosaajia.

Historian opiskelu ei ehkä valmista ammattiin. Filosofian maisteri (tai VTM/YTM) on ehkä yleisluontoinen ja mitäänsanomaton titteli, mutta opimme silti uskomattoman paljon taitoja, joita muilla ei ole. Historiaa opiskelleet osaavat käsitellä laajoja tietomääriä ja erottaa oleellisen tiedon epäoleellisesta. Lähdekritiikki on tarpeen työssä kuin työssä. Osaamme ajatella analyyttisesti ja vieläpä kirjoittaa ajatuksemme paperille selkeästi ja ymmärrettävästi. Jokainen on lisäksi voinut rakentaa tutkintoaan juuri itsensä näköiseksi esimerkiksi sivuainevalintoja hyödyntämällä. Meidän on vain opittava tunnistamaan nuo taidot ja muutettava ne aidoksi osaamiseksi. Ennen kaikkea meidän pitää uskaltaa olla ylpeitä alastamme. Olemmehan jo opiskelupaikkaa hakiessamme läpäisseet valtavan tiukan seulan. Kyllä me osaamme!

Näiden sanojen myötä toivotan kaikille oikein miellyttävää ja aurinkoista kevättä. HOLlilaiseille minulla on yksi pieni pyyntö: Älkää sanoko olevanne matkalla kortistoon. Luottakaa itseenne ja osaamiseenne. Historiaa opiskelleiden taitoja tarvitaan aivan varmasti myös tulevaisuudessa, ja jos yhteiskunta ei sitä muuten ymmärrä, on meidän kerrottava se heille.

Perjantaina 20. huhtikuuta 2012

Tuomas Pulsa
Kirjoittaja opiskelee poliittista historiaa Turun yliopistossa ja toimii HOL:n hallituksen puheenjohtajana kaudella 2012.

tammi 21

Ajatuksia puheenjohtajalta

Kaudella 2011-2012 sain tilaisuuden toimia yhteistyössä historianopiskelijoiden kanssa yhdestätoista eri ainejärjestöstä ja kuudesta eri kaupungista.

Itselleni jokainen näistä kaupungeista on jollain tavalla tuttu. Joensuusta on kotoisin puolet suvustani ja Ouluun liittyy ehkä suloisimmat nuoruuden kesämuistot. Helsingissä olen viettänyt kesät töissä ja Kalliossa. Jyväkylässä taas olen herännyt, kun muutaman viinilasillisen jälkeen olen nukahtanut junaan matkallani Tampereelle. Siellä on mukava hotelli jossa yöpyä, kun viimeiset junat ovat jo menneet. Turussa olen syntynyt, mutta historianopiskelijana olen Tampereelta.

Aikaa sitten näiden kuuden kaupungin historian opiskelijoiden ainejärjestöt ovat liittyneet yhteen ja perustaneet itselleen kattojärjestön, Historian opiskelijain liitto ry.:n, jonka tehtävänä oli muun muassa pitää yllä yhteyksiä eri kaupunkien historianopiskelijoiden välillä. Se, onko HOL onnistunut tässä tehtävässään voidaan varmasti kyseenalaistaa. Omasta mielestäni kehitettävää on paljon.

Jotta liittomuotoinen toiminta jatkuisi ja kehittyisi, tarvitaan hallituksen kokoinen joukko motivoituneita tekijöitä. Motivaatiota taas ei voi luoda tyhjästä. Työtä on hauskaa ja palkitsevaa ainoastaan silloin, mikäli tietää Miksi ja Kenelle sitä tekee. Näihin kysymyksiin taas voivat vastata ainoastaan liiton jäsenet, 11 aktiivista ainejärjestöä. Tietenkin lisäksi olisi hyvä jos syntyvä vastaus olisi yksimielinen tai vähintään sellainen, että jokainen ainejärjestö voi seistä sen takana.

Vaihtoehtoja löytyy niin yhteisistä juhlista, akateemisista seminaareista, hyvien käytäntöjen jakamisesta aina siihen, että liitto luo foorumin keskustelulle, jossa voidaan muodostaa ja tuoda julkisuuteen historianopiskelijoiden kanta meitä koskeviin yhteiskunnallisiin päätöksiin tai mikä vielä parempi, päätöksien valmisteluun. Haluankin itse tuoda kiitokseni kaikille niille historianopiskelijoille, jotka ovat tämän kauden aikana tuoneet aktiivisesti esiin kehitysideoitaan.

Kuitenkaan pelkkä ideoiden esiin heitteleminen ja mahdollisuuksien suullinen maisteleminen ei riitä. Paljon puhetta, vähän tekoja –tyyli ei johda mihinkään ja voi jopa vahingoittaa yhdistystä, sillä saattaa peittää alleen ne ehdotukset, jotka lopulta voisivat myös tosiasiallisesti toteutua. Ajatustyön jälkeen onkin ideat aina konkretisoitava lopulta myös käytäntöön, tehtävä pitää aikatauluttaa ja vastuu jakaa. Lopulta asioiden eteneminen tarvitsee työtä ja aikaa. Mikäli koet kutsumusta tämän työn tekijäksi, ota yhteyttä ainejärjestösi HOL-vastaavaan!

Kahdesti vuodessa järjestettävät seminaarit ovat osoittaneet, että ahkeria toimijoita löytyy tarvittaessa jokaisesta kaupungista. Lisäksi, kun katsotaan historian opiskelijoiden työllistymistä tai liikehdintää muissa järjestöissä, voidaan todeta porukan olevan aktiivista ja aikaansaavaa. Olen itse huomannut, että harvoin on sellaista porukkaa, ettei joukosta löytyisi jossain vaiheessa yksi toinen historian opiskelija.
Vaikka Matti Klingen mukaan historianopiskelijoiden tulisikin olla kaihtamatta pitkiä virkkeitä, haluan lopettaa ytimekkäällä. Nautitaan opiskeluajasta, ystävyydestä ja yhteistyöstä (no joo, avunannosta myös)!
Terveisin, Maiju

P.S: Tässä on lanseerattu Historian opiskelijain liiton uusi tiedoituskanava: Blogi! Mikäli sinulla on halua sanoa jotain, ota yhteyttä ainejärjestösi hol-vastaavaan (yhteystiedot löytyvät osoitteesta hol.fi) tai mailaa suoraan blogin päätoimittajallemaiju hämäläinen

Lauantaina 21. tammikuuta 2012

Maiju Hämäläinen
Kirjoittaja on HOL:n puheenjohtaja kaudella 2011-2012.

tammi 21

Ei teil mittä seminaarii olis? – terveisiä Turusta

HOL:n syysseminaari vuosimallia 2011 kokoontui Suomen Turkuun lauantaina 19. marraskuuta. Nykypäivän yliopisto-opiskelijan houkutteleminen lauantaipäiväksi akateemisen ohjelman pariin ei kenties ole tehtävistä kaikkein helpoimpia. Tästä huolimatta saimme liikkeelle varsin kelpo joukon historianopiskelijoita keskustelemaan opiskelijavaikuttamisen historiasta ja nykypäivästä.

Aamupäivän luento-osuus opiskelija-aktivismin historiasta oli varsin mielenkiintoinen, mutta ainakin allekirjoittanut innostui eniten iltapäivän workshopeista, joissa pääsimme itse pohtimaan nykypäivän opiskelijavaikuttamista ja opiskelijan roolia modernissa yliopistossa. Tarkemmin kaksi workshopiamme käsittelivät opiskelijoiden ja laitosten/oppiaineiden välisiä suhteita ja Turun yliopiston ylioppilaskunnan vuoden 2011 teemaa: opiskelijan vastuuta.

Workshopien ajatuksena oli puhtaan keskustelun lisäksi tarjota eri kaupungeista saapuneille opiskelijoille mahdollisuus tutustua muiden ainejärjestöjen hyviin käytänteisiin ja kenties viedä jotakin myös tuliaisina kotiin. Osallistuin itse keskusteluun opiskelijoiden ja laitosten suhteista. Oli mahtavaa huomata, että eri yliopistokaupungit ovat täynnä erilaisia keinoja ja yhtälaista halua parantaa opiskelijoiden ja henkilökunnan kanssakäymistä. Ainakin jollain tasolla käsitys akateemisesta yhteisöstä siis on edelleen hengissä ja hyvissä voimissa.

Toinen keskustelunaiheemme, opiskelijan vastuu, on myös erittäin mielenkiintoinen ja tärkeää pohdittavaa varmasti jokaiselle opiskelijalle – alasta riippumatta. Kyse on siis siitä, mitä tämän päivän korkeakouluopiskelijalta voidaan vaatia? Onko yliopisto vain paikka, josta opiskelijat nostavat tiettyjä palveluita, ja lopulta tutkinnon? Riittääkö se, että saapuu luennoille ja pääsee tenteistä läpi – vai onko meiltä kenties lupa vaatia enemmänkin? Mitä mieltä opiskelijat ovat yliopiston vaikeustasosta ylipäätänsä? Minkälaista opintoihin liittyvää vapaa-ajantoimintaa ainejärjestöt voisivat järjestää? Siinä muutamia kysymyksiä, joiden pohtimiseen esimerkiksi tämä uudenkarhea HOL-blogi toimii loistavana alustana.

Loppuun vielä iso kiitos kaikille syysseminaariin osallistuneille ja sitä tekemässä olleille. Meininki oli mahtavaa! Seuraavaksi hollilaiset suuntavat katseensa maaliskuun alkuun ja Tampereen kevätseminaariin. Siellä nähdään!

Lauantaina 21. tammikuuta 2012

Tuomas Pulsa, P-Klubi, Turku
Kirjoittaja on HOL:n varapuheenjohtaja kaudella 2011-2012.

marras 02

Kritiikkiläisiä edustamassa

Kritiikin hallituksen pestijaossa minulle lankesi lyhenteet ISHA, HOL ja THY. Kirjainten takana on International Students of History Association, Historian Opiskelijain Liitto sekä Turun Historiallinen Yhdistys.  Tehtäväni on edustaa Kritiikkiä mainituissa järjestöissä. Kuvittelin saaneeni pikkuhomman, onhan kyseessä kolmesta perinteisesti pienestä ”kakkospestistä”.

HOL-vastaavuus vei minut maaliskuun alussa Joensuussa pidettyym HOL-seminaariin. Mukaani lähtivät myös Leena Leppänen ja Juuso Suutari sekä P-Klubista  Justus Koski. Seminaarin teemana oli historioitsijat työelämässä. Lisäksi viikonlopun yhteydessä pidettiin liiton vuosikokous.

Seminaarissa oli puhumassa eri aloille työllistyneitä historioitsijoita. Mukana oli mm.  graafisen alan yrittäjä (=TV-toimittaja)  kirjastovirkailija, arkisto-alan johtaja sekä järjestötyön tekijä. Tavoitteena oli murtaa käsitys huonosti työllistyvistä filosofian maistereista. Mielestäni seminaariin onnistui osoittaamna että historialla työllistytään monille eri aloille. Sain sellaisen käsityksen että työllistyminen on kiinni vastavalmistuneen maisterin aikaisemmasta kokemuksesta ja ennen kaikkea kiinnostuksen kohteista.

Esiintyjistä mielenkiintoisin oli yrittäjä Jukka Partanen. Hän pyörittää Historietti Oy:tä Partanen työllistää itsensä ja joukon muita kirjoittajia tekemällä tilaushistorioita. Yritys on kirjoittanut esimerkiksi Rajavartiolaitoksen ja Abloyn historiikit. Tilaushistorioiden kirjoittamisessa opiskelijoilla olisi mahdollisuus hyödyntää osaamistaan ja rahoittaa opintojaan oman alan töillä. Partasen mukana monet yhdistykset jättävät historiikitn tilaamatta kuultuaan mitä se maksaa ammattikirjoittajan tekemänä. Voisiko opiskelijat täyttää tämän markkinaraon? Opiskelija voisi tehdä pieniä historiikkeja ehkä edullisemmin kuin ammattilainen. Opiskelijan ei kuitenkaan kannata myydä työpanostaan liaan halvalla tai polkea hintoja. Ajatus tilaushistorian kirjoittamisesta jäi kuitenkin elämään ajatuksissani. Kehittelyn arvoinen idea!

Historian Opiskelijain Liiton vuosikokouksesta tuli mielenkiintoinen. Ongelmia tuottivat viime vuoden tilinpäätös ja toimintakertomus. Niissä havaittiin huomattavia puutteita ja ristiriitoja. Lisäksi uudelle hallitukselle alunperin ehdotettu toimintasuunnitelma oli epäselvä ja hajanainen. Papereita saattoi kommentoida vain yhdellä tavalla: ”Kritiikki ei pidä tästä!” Sellaisinaan niitä ei voitu hyväksyä.  Kritiikin lisäksi tyytymättömiä olivat myös P-Klubi, Kleio ja tamperelainen Patina. Niimpä sekä toimintakertomus että tilinpäätös kaatuivat. Myös itse tilinpäätöksen laatija oli sitä mieltä, että paperia ei kannata hyväksyä. Kritiikkimme ei kuitenkaan kohdistunut henkilöön, vaan huonoihin toimintatapoihin.

Vuotta 2011 HOL alkaa tekemään hyvillä ideoilla. Edunvalvontaa kehitetään ylläpitämällä yhteyksiä Akavan Erityisaloihin ja avaamalla uusia Suomen Humanistiopiskelijoiden Liittoon. HOL-jäsenyydelle kerätään uusia etuja esimerkiksi museoiden pääsymaksujen allennuksen muodossa.  Liiton hallitus kokoontuu tiheämmin ja pitää aktiivisemmin yhteyttä kokousten välillä. HOL:n syysseminaari järjestetään Turussa marraskuussa. Seminaarissa on tarkoitus korvata luennoilla istuminen osallistavammalla toiminnalla esimerkiksi järjestötoimijatapaamisen merkeissä.

HOL:n puheenjohtajaksi valittiin Maiju Hämäläinen Patinasta. Turkulaiset ovat kaksi vuotta Historian Opiskelijain Liiton ”ytimessä”. Tänä vuonna varapuheenjohtajana toimii Tuomas Pulsa P-Klubista. Ensi vuonna  HOL:n puheenjohtajaksi valitaan turkulainen. Turkulaiset ovat hyvin edustettuina nykyisessä hallituksessa. Pulsan lisäksi  hallitukseen valittiin Heikki Laurila, Leena Leppänen sekä Johan Enkvist. Itse näen tilanteen mahdollisuutena kehittää HOL:n toimintaa. Osallistun mielummin rakentavasti ja aloitteellisesti ainejärjestöjen yhteistyöhön kuin kritisoin muita tekemättä jääneistä tai huonosti hoidetuista töistä. Nyt loppuu toimiston sohvanpohjalta kaikuva HOL-kärinä! Kuvitelmani HOL-vastaavuudesta helppona kakkospestinä osoittautui vääräksi.

Keskiviikkona 2. marraskuuta 2011

Heikki Laurila, Kritiikki ry, Turku
Artikkeli julkaistiin alunperin  Kritiikki-lehdessä 2/2011