![\"Varainhankintavastaava](\"http:\/\/hol.fi\/wp-content\/uploads\/2013\/04\/Pekka-Pietil\u00e4.jpg\")
<\/p>\nL\u00e4hestyt\u00e4\u00e4np\u00e4s t\u00e4t\u00e4 blogia taas Pekka ajattelee-osastolla. Tyylilleni uskollisesti en tartu suoraan yksitt\u00e4iseen aiheeseen vaan kiertelen ennemmin jonkin laajemman teeman ymp\u00e4rill\u00e4.<\/p>\n
Syksyn alkaessa ja uusien opiskelijoiden saapuessa yliopistoihin, ajattelin puhua hieman kulttuurista ja akultturaatiosta. Siit\u00e4, millaisia tapoja, k\u00e4yt\u00e4nteit\u00e4 ja ymm\u00e4rryst\u00e4 me jo valmiiksi opiskelijayhteis\u00f6ss\u00e4 toimivat siirr\u00e4mme tietoisesti tai tahtomattaan uusille fukseille. Saammeko heid\u00e4t tuntemaan olonsa tervetulleiksi uudessa el\u00e4m\u00e4ntilanteessa ja mill\u00e4 tavalla he ottavat siin\u00e4 paikkansa ja asemoivat itsens\u00e4 suhteessa muuhun maailmaan, opetushenkil\u00f6kuntaan sek\u00e4 toisten aineiden opiskelijoihin.<\/p>\n
Suurin osa uusista opiskelijoista on kuitenkin er\u00e4\u00e4nlaisessa tabula rasa-tilanteessa yliopistokulttuurin suhteen, heist\u00e4 harvoilla ollessa aiempaa kokemusta siit\u00e4 ymp\u00e4rist\u00f6st\u00e4, johon ovat saapuneet. T\u00e4ss\u00e4 n\u00e4enkin yhden parhaista mahdollisuuksista koko yhteis\u00f6lle karsia monesti negatiivisena pidettyj\u00e4 k\u00e4yt\u00e4nteit\u00e4 luonnollisen vaihtuman kautta keskuudestaan. Seuraavassa yrit\u00e4n avata omaa n\u00e4keemyst\u00e4ni muutamista kohdista, jotka ensimm\u00e4isen\u00e4 itselleni tulevat mieleen t\u00e4t\u00e4 ajatellessa ja joissa n\u00e4kisin mahdollisuuden parempaan.<\/p>\n
Otetaanpa ensimm\u00e4isen\u00e4 tarkasteluun sis\u00e4iset hierarkiat. Jos omalla laitoksella tuntuu olevan selke\u00e4\u00e4 klikkiintymist\u00e4 vuosikurssien v\u00e4lill\u00e4, voidaan t\u00e4t\u00e4 parhaiten v\u00e4hent\u00e4\u00e4 koettamalla integroida uusia opiskelijoita koko yhteis\u00f6n j\u00e4seniksi, eik\u00e4 ainoastaan sosialisoitumaan omien ik\u00e4toveriensa kanssa. Tottakai on t\u00e4rke\u00e4\u00e4 ett\u00e4 my\u00f6s samassa opiskeluvaiheessa olevia l\u00f6ytyy kaveripiirist\u00e4 mutta liian tiivis ryhm\u00e4ytyminen saattaa helposti k\u00e4\u00e4nty\u00e4 itse\u00e4\u00e4n vastaan, luoden sis\u00e4sisi\u00e4 karsinoita ja n\u00e4kym\u00e4tt\u00f6mi\u00e4 aitoja vuosikurssien v\u00e4lille. Tutoreiden olisikin mielest\u00e4ni syyt\u00e4 muistaa t\u00e4m\u00e4 puoli my\u00f6s uusia saapujia ohjeistaessaan.<\/p>\n
Toinen, mielest\u00e4ni huomattavasti suurempi ongelma, on yliopisto-opiskelijoiden ja henki\u00f6kunnan v\u00e4linen usein kovinkin formaali suhde toisiinsa. T\u00e4t\u00e4 luomassa on toki vuosisataiset perinteet sek\u00e4 selke\u00e4mpi ik\u00e4ero, mutta itse en ainakaan koe ett\u00e4 tiukalle opettaja-oppilas-erottelulle olisi en\u00e4\u00e4 mit\u00e4\u00e4n sijaa nykymaailmassa. Opiskelijat usein tuntuvat omien kokemusteni mukaan huomaamattaan uusintavan t\u00e4t\u00e4 eroa sanomisillaan ja teoillaan. Milloin joku ei kehtaa menn\u00e4 h\u00e4iritsem\u00e4\u00e4n professoria syyst\u00e4\u00a0 x , siell\u00e4 se opetushenkil\u00f6kunta puhuu omissa tiloissaan jotain meist\u00e4 ja katsoo kummasti,\u00a0 eih\u00e4n se nyt mun kantaa kuuntele kun olen vain opiskelija etc.<\/i>\u00a0 T\u00e4llainen puhe vanhempien opiskelijoiden suusta tarttuu mit\u00e4 suurimmalla todenn\u00e4k\u00f6isyydell\u00e4 uusiinkin tulijoihin ja omalta osaltaan jatkaa erottelun perinnett\u00e4, josta olisi paremman ty\u00f6ymp\u00e4rist\u00f6n sek\u00e4 toimivampien k\u00e4yt\u00e4nteiden ja yleisen avoimuuden t\u00e4hden syyt\u00e4 p\u00e4\u00e4st\u00e4 eroon mahdollisimman tehokkaasti. \u00a0Toiveeni olisikin ett\u00e4 jokainen meist\u00e4 v\u00e4lill\u00e4 miettisi omien tekojensa lis\u00e4ksi sit\u00e4, mit\u00e4n puheisiinsa sis\u00e4\u00e4n rakennetut implikaatiot vaikuttavat ymp\u00e4rill\u00e4 oleviin ihmisiin.<\/p>\n
Itsens\u00e4 asemointi maailmaan toisen kautta lienee ihmis-yhteis\u00f6illekin mit\u00e4 loogisin tapa olla, ja t\u00e4st\u00e4 er\u00e4s huomaamani esimerkki tuntuu olevan se, ett\u00e4 jokaisella ainej\u00e4rjest\u00f6ll\u00e4 alasta riippumatta n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 olevan hyvinkin antagonistinen suhtautuminen johonkin toiseen ainej\u00e4rjest\u00f6\u00f6n. (my\u00f6nt\u00e4k\u00e4\u00e4 hyv\u00e4 lukija, niin on teill\u00e4kin). N\u00e4m\u00e4 jonkin toisen alan opiskelijoista esitetyt kiert\u00e4v\u00e4t vitsit kasvattavat aina my\u00f6s me-henke\u00e4 ja vahvistavat tunnetta omasta merkityksest\u00e4, mutta saattavat pahimmillaan k\u00e4\u00e4nty\u00e4 itse\u00e4\u00e4n vastaan. Jos kyseess\u00e4 on kovinkin l\u00e4hitieteinen ala, opiskelijayhteis\u00f6n uusiin fukseihin istuttama ajattelumalli saattaa r\u00e4ikeimmill\u00e4\u00e4n est\u00e4\u00e4 my\u00f6hempi\u00e4 yhteisty\u00f6kuvioita tai vaikka vaikuttaa yksitt\u00e4isen oppilaan henkil\u00f6kohtaisiin sivuainevalintoihin. Kyse ei aina ole ollenkaan tiedostetun tason toimista tai vaikuttamisesta, yhteis\u00f6jen dynamiikka nyt vain tuntuu toimivan t\u00e4ll\u00e4 tavalla.<\/p>\n
Viimeisen\u00e4, vaan ei ehk\u00e4 v\u00e4h\u00e4isimp\u00e4n\u00e4, haluaisin viel\u00e4 kiinnitt\u00e4\u00e4 huomiota yhteen ikuisuusaiheeseen, joka tuntuu nousevan esille ymp\u00e4ri Suomen historianopiskeljoiden keskuudessa. Kyseess\u00e4 on siis pelko valmistumisen j\u00e4lkeisest\u00e4 ty\u00f6tilanteesta ja siit\u00e4 puhuminen. Jokainen tuntee \u201dt\u00e4ss\u00e4 valmistun kovaa vauhtia kortistoon\u201d-mantran, jonka noin kerran kuukaudessa kuulee aina jonkun vanhemman opiskelijan heitt\u00e4v\u00e4n. Totta kai tietty kyynisyys kuuluu ammattimme peruspiirteisiin, mutta en silti koe kauhean hedelm\u00e4llisen\u00e4 tilannetta, jossa ensimm\u00e4isen vuoden syksyst\u00e4 eteenp\u00e4in joutuu kuulemaan samoja hokemia ty\u00f6nsaannin hankaluudesta. Tosiasioita ei tietenk\u00e4\u00e4n pid\u00e4 kielt\u00e4\u00e4 mutta jatkuva valittamisen ilmapiiri on my\u00f6s er\u00e4\u00e4ll\u00e4 tavalla tarttuva ajatusvirus, jota seuraavat opiskelijapolvet tulevat huomaamattaan jatkamaan eteenp\u00e4in aikanaan.<\/p>\n
T\u00e4ll\u00e4 kertaa t\u00e4llaisia ajatuksia. En siis aja agendaa, jossa kaikki puhe karsitaan mukavaksi intoiluksi, tai ett\u00e4 luontaista kyr\u00e4ily\u00e4 pystytt\u00e4isiin koskaan radikaalisti poistamaankaan. Ennemmin t\u00e4m\u00e4n tekstin tarkoituksena on vain muistuttaa siit\u00e4, millainen vaikutus meill\u00e4 kaikilla on ymp\u00e4rist\u00f6\u00f6mme, my\u00f6s silloin kun emme itse sit\u00e4 tiedosta. Jokainen sukupolvi oppii edelt\u00e4jilt\u00e4\u00e4n ja kasvaa mukaan sellaiseen kulttuuriin, joka sit\u00e4 kasvattaa. Ei siis unohdeta\u00a0 my\u00f6sk\u00e4\u00e4n t\u00e4t\u00e4 kun valmistellaan fuksiaisia tai j\u00e4rjestell\u00e4\u00e4n muita vuoden ensimm\u00e4isi\u00e4 yhteistapahtumia.<\/p>\n
<\/p>\n
Kirjoittaja on yleisen historian kolmannen vuoden opiskelja Jyv\u00e4skyl\u00e4st\u00e4 sek\u00e4 maaninen ajattelemisen ajattelija.<\/p>\n
<\/p>\n
<\/p>\n
<\/p>\n
<\/p>\n
Pekka Pietil\u00e4<\/p>\n
Tosine ry<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"
L\u00e4hestyt\u00e4\u00e4np\u00e4s t\u00e4t\u00e4 blogia taas Pekka ajattelee-osastolla. Tyylilleni uskollisesti en tartu suoraan yksitt\u00e4iseen aiheeseen vaan kiertelen ennemmin jonkin laajemman teeman ymp\u00e4rill\u00e4. Syksyn alkaessa ja uusien opiskelijoiden saapuessa yliopistoihin, ajattelin puhua hieman kulttuurista ja akultturaatiosta. Siit\u00e4, millaisia tapoja, k\u00e4yt\u00e4nteit\u00e4 ja ymm\u00e4rryst\u00e4 me jo valmiiksi opiskelijayhteis\u00f6ss\u00e4 toimivat siirr\u00e4mme tietoisesti tai tahtomattaan uusille fukseille. Saammeko heid\u00e4t tuntemaan olonsa tervetulleiksi … <\/p>\n