![\"\"](\"http:\/\/hol.fi\/wp-content\/uploads\/2017\/08\/newspapers-300x200.jpg\")
<\/p>\n<\/p>\n
Kirjoittanut Tapio Aropaltio, Patina ry<\/p>\n
Globalisoituva maailma tekee yhteisest\u00e4 pallosta entist\u00e4 pienemm\u00e4n. Tai ainakin silt\u00e4 se tuntuu. N\u00e4hd\u00e4kseni osasyy t\u00e4h\u00e4n tunnekokemukseen on nopeutunut ja monipuolistunut tiedonkulku: en\u00e4\u00e4 ei tarvitse odottaa, ett\u00e4 Kusti polkee, vaan kirjeet l\u00e4hetet\u00e4\u00e4n s\u00e4hk\u00f6isesti nappia painamalla. Samaten television iltauutisten aikaan koko maailman uutistarjonta kipataan k\u00e4tev\u00e4n n\u00e4pp\u00e4r\u00e4sti syliin. Nykyajan uudet mediat[1]<\/a>, kuten sosiaalinen media, chat-palstat ja internet, ovat haastaneet perinteiseksi miellettyjen joukkoviestimien, sanomalehtien ja television asemaa, mutta eiv\u00e4t kokonaan syrj\u00e4ytt\u00e4neet niit\u00e4. Itse asiassa on k\u00e4ynyt p\u00e4invastoin, uudet ja vanhat viestimet tukevat toisiaan muodostaen niin kutsutut multimodaalisen viestint\u00e4kent\u00e4n, joka tarkoittaa erilaisten vaikuttamiseen ja tiedonv\u00e4litt\u00e4miseen k\u00e4ytett\u00e4vien elementtien, kuten \u00e4\u00e4nen ja kuvan yhdistelemist\u00e4 parhaimman vaikuttamistason saavuttamiseksi. Samalla kun uutisvirrasta on tullut entist\u00e4 vuolaampaa ja tietoa on saatavilla enemm\u00e4n kuin koskaan aiemmin, ihmisten medialukutaito on kuitenkin tuntunut ruostuneen. Vaikuttaako monipuolistunut mediakentt\u00e4 siis negatiivisesti kykyyn k\u00e4sitell\u00e4 tietoa? Tuskin. Ehk\u00e4p\u00e4 syyn\u00e4 on tiedon r\u00e4j\u00e4hdysm\u00e4isesti kasvanut m\u00e4\u00e4r\u00e4, jonka vuoksi uutiskokonaisuuksia on paitsi hankalampi hahmottaa. Kuitenkin my\u00f6s tiedon m\u00e4\u00e4r\u00e4 monikertaistui 1900-luvun jo alussa, kun sanomalehtien levikit kasvoivat rajusti. Todellisena syyn\u00e4 tietotulvaa onkin todenn\u00e4k\u00f6isesti median aiempaa hankalampi hahmottaminen omassa kontekstissaan, tiedonv\u00e4litt\u00e4j\u00e4n roolissa. Multimodaalinen media vaatiikin intermediaanistumisprosessin[2]<\/a> my\u00f6t\u00e4 suurempaa median eri kontekstien hallintaa ja ymm\u00e4rt\u00e4mist\u00e4.<\/p>\n Media rakentaa kertomistaan asioista ja ilmi\u00f6ist\u00e4 laajempia kokonaisuuksia painottaen kulloisenakin aikajaksona asiayhteyden kulttuurisia konteksteja ja yhteiskunnallisia normeja \u2013 my\u00f6s medialla on oma kontekstinsa, jossa ja josta k\u00e4sin se vaikuttaa ymp\u00e4r\u00f6iv\u00e4\u00e4 yhteiskuntaan. Ihminen puolestaan hahmottaa ymp\u00e4r\u00f6iv\u00e4\u00e4 maailmaa erilaisten medioiden tuottaman tiedon kautta. T\u00e4t\u00e4 maailmankuvan muodostamista kuvaa termi medioituminen. Kehitys on ollut kaikkialla l\u00e4nsimaissa samansuuntainen: tiedotusv\u00e4lineiden asema ihmisten todellisuuden tulkitsemisen apuv\u00e4lineen\u00e4 on korostunut jatkuvasti,[3]<\/a> mik\u00e4 merkitsee lyhyk\u00e4isyydess\u00e4\u00e4n sit\u00e4, ett\u00e4 tiedostusv\u00e4lineet toimivat ymp\u00e4r\u00f6iv\u00e4n yhteiskunnan peilin\u00e4. Median luomat mielikuvat pyrkiv\u00e4tkin vaikuttamaan ihmiseen niin kutsutulla symbolisella tasolla, jonka kulttuurihistorioitsija Raymond Williams m\u00e4\u00e4rittelee olevan merkityssuhteiden antamista median v\u00e4litt\u00e4mille viesteille.[4]<\/a> Median luomat mielle- ja mielikuvat vaikuttavat ihmisen psyykeen voimakkaasti ja usein my\u00f6s tiedostamattomasti. Media vaikuttaakin siten kahdensuuntaisen vuorovaikutuksen kautta: yht\u00e4\u00e4lt\u00e4 se v\u00e4litt\u00e4\u00e4 uutisia ymp\u00e4r\u00f6iv\u00e4st\u00e4 yhteiskunnasta heijastellen sen todellisuutta, mutta toisaalta ihminen itse antaa median tuottamalle sis\u00e4ll\u00f6lle sille kuuluvan merkityksens\u00e4. K\u00e4sill\u00e4 olevan tekstin kysymyksenasettelu kuuluu, miten media, ennen kaikkea suomalainen lehdist\u00f6, on syntynyt ja vuorovaikuttanut suomalaisessa yhteiskunnassa. Keskityn nimenmaan sanomalehdist\u00f6\u00f6n ja sen yhteiskunnalliseen rooliin tiedonv\u00e4litt\u00e4j\u00e4n\u00e4, sill\u00e4 aina 1930-luvulle asti lehdist\u00f6, kahvip\u00f6ytien painettu sana, oli ihmisten prim\u00e4\u00e4rinen tiedonl\u00e4hde ennen puhelinpylv\u00e4iden kytketty\u00e4 puhelinkeskukset toisiinsa. Aluksi esittelen suomalaisen lehdist\u00f6n perustamis- ja varhaishistoriaa, jota nopeasti sivuan. T\u00e4m\u00e4n j\u00e4lkeen kiinnit\u00e4n huomion kysymykseen, mit\u00e4 suomalaisen lehdist\u00f6toiminnan alkaminen tarkoitti, mihin se t\u00e4ht\u00e4si, mit\u00e4 asioita k\u00e4siteltiin ja mill\u00e4 keinoin. Lopuksi hahmottelen median yhteiskunnallista roolia ja asemaa historiallisena tutkimuskohteena.<\/p>\n Suomalaisen sanomalehdist\u00f6n historia l\u00e4htee liikkeelle vuodesta 1771, jolloin Aurora-Seura alkoi julkaista ensimm\u00e4ist\u00e4 suomalaista sanomalehte\u00e4, \u00c5bo Tidningar<\/i>ia (1771-1861). Ensimm\u00e4inen, t\u00e4ysin suomenkielinen lehti oli rovasti A. Lizeliuksen toimittama Tietosanomat<\/i> (1776), jonka toiminta kuitenkin loppui samana vuonna. Pitk\u00e4\u00e4 \u00c5bo Tidningar<\/i> olikin ainoa Suomessa ilmestynyt sanomalehti. Lehden nimi muuttui \u00c5bo Allm\u00e4nna Tidningariksi<\/i> vuonna 1809, jolloin siit\u00e4 tuli virallinen lehti, joka sai julkaista my\u00f6s ulkomaita koskevia uutisia. \u00c5bo Tidningarissa ei ollut aiemmin ollenkaan ulkomaanuutisia, koska poliittisia ja valtiollisia (my\u00f6s ulkomaan uutisia) sai julkaista vain Tukholmassa ilmestynyt Stockholms Post-Tidningar<\/i>, jolla oli virallisen lehden status. T\u00e4m\u00e4 muuttui Suomen tultua osaksi Ven\u00e4j\u00e4n keisarinkuntaa vuonna 1809.[5]<\/a> Varhaismoderni lehdist\u00f6 syntyi sen nykyaikaisessa merkityssis\u00e4ll\u00f6ss\u00e4\u00e4n autonomisen suuriruhtinaskunnan muodostumisen j\u00e4lkeen. A. I. Arwidsson perusti \u00c5bo Morgonbladetin<\/i> (1820-1821), mik\u00e4 oli merkitt\u00e4v\u00e4 edistysaskel kohti, sill\u00e4 Morgonbladet<\/i> oli ensimm\u00e4inen kansalaisaktiivisuuteen ja mielipiteenmuodostukseen pyrkinyt lehti. Lehti ajautui kuitenkin konfliktiin julkisen vallan kanssa ja lakkautettiin yhteiskuntarauhaa h\u00e4iritsev\u00e4n\u00e4.[6]<\/sup><\/sup><\/a><\/p>\n Suomen lehdist\u00f6n historiassa alkoi uudiskausi 1820-luvun lopulla, jolloin lehdist\u00f6 laajeni sek\u00e4 levikilt\u00e4\u00e4n ett\u00e4 m\u00e4\u00e4r\u00e4lt\u00e4\u00e4n. Lehtien yhteislevikki kymmenkertaistui (12\u00a0600) vuoteen 1860 menness\u00e4, jolloin maassa ilmestyi 29 sanomalehte\u00e4. Aluksi lehtien julkaisuvolyymi oli kuitenkin alhainen, koska ihmisten lukutaidon kehitt\u00e4miseen ei ollut viel\u00e4 systemaattisesti kiinnitetty huomiota ja lehden painattaminen vaati aina kaupungissa olevan kirjapainon, joiden perustaminen oli kallista ja tarkoin s\u00e4\u00e4delty\u00e4: ennen vuoden 1864 osakeyhti\u00f6asetusta lehden perustaminen oli mahdollista vain, jos kaupungissa oli kirjapaino.[7]<\/a> Lehden tilaaminen vaati my\u00f6s tietysti rahaa. V\u00e4est\u00f6n vaurastumisen my\u00f6t\u00e4 yh\u00e4 useampi alkoi kuitenkin tilata lehti\u00e4, jotka saivat tilauksista osan tuloistaan. Toinen osa hankittiin ilmoitustuloilla, jotka toimivat pitk\u00e4\u00e4n t\u00e4rkeimp\u00e4n\u00e4 tulonl\u00e4hteen\u00e4. Tukeutuminen ilmoitustuloihin merkitsi kuitenkin, ett\u00e4 valtaosa lehdist\u00e4 kaupallistui, mik\u00e4 johti osittain sis\u00e4ll\u00f6n helppotajuistamiseen.[8]<\/sup><\/sup><\/a> Jopa puolet 1900-luvun alun lehtien palstatilasta saattoi olla katettuna ilmoituksilla ja mainoksilla. Yhteiskunnalliset muutokset selitt\u00e4v\u00e4t kuitenkin enemm\u00e4n lehdist\u00f6n kasvua kuin raha: ensinn\u00e4kin yhteiskuntael\u00e4m\u00e4 politisoitui kielikysymyksen noustua vuoden 1863 valtiop\u00e4ivill\u00e4 keskeiseksi asiaksi; kansakouluja oli perustettu yleisen luku- ja kirjoitustaidon parantamiseksi, vuoteen 1910 menness\u00e4 kansakouluja oli liki kolmetuhatta ja oppilaita jo 135 000; Suomen v\u00e4kiluku kasvoi ja se oli jo 1880 yli kaksi miljoonaa, joista lukutaitoisia oli noin 65 % vuonna 1910; lehdentoimitus ammattimaistui ja toimitusty\u00f6 differentiotui. Lis\u00e4ksi uudet teknilliset keksinn\u00f6t, kuten h\u00f6yrykone ja s\u00e4hk\u00f6 mullistivat, jotka suuresti nopeuttivat postinkulkua. Lis\u00e4ksi on mainittava lenn\u00e4tin ja puhelin, jotka mahdollistivat uutiss\u00e4hkeet ja puhelintiedotteet. Uutisista tulikin entist\u00e4 tuoreempia.[9]<\/a> Uudet yleiseurooppalaiset aatteet tekiv\u00e4t my\u00f6s tuloaan ja sanomalehdist\u00f6 n\u00e4htiin erinomaisena foorumina paitsi sivist\u00e4\u00e4 my\u00f6s kasvattaa kansaa. Filosofi J. V. Snellman n\u00e4ki, ett\u00e4 juuri sanomalehdist\u00f6ss\u00e4 on potentiaalia korottua merkitt\u00e4v\u00e4ksi valistusaatteen airueksi my\u00f6s Suomessa.<\/p>\n Snellmanin julkaisema Spanska Flugan -aikakauslehdess\u00e4 (1839-41) ja Saima-lehdess\u00e4 (1844-46) kehitellyt ideaansa lehdist\u00f6n keskeisest\u00e4 roolista kansallisena her\u00e4tt\u00e4j\u00e4n\u00e4. Snellman n\u00e4ki lehdist\u00f6n kansansivist\u00e4j\u00e4n\u00e4 ja her\u00e4tt\u00e4j\u00e4n\u00e4, joka havahduttaisi huomanaan kansallishengen merkityksen yhteiskunnassa. L\u00e4ht\u00f6kohtana lehdist\u00f6n kehitykselle Snellman piti liberalistista lehdist\u00f6k\u00e4sityst\u00e4, joka riippumattomana valtiosta kehittyisi valtiolliseksi mahdiksi. T\u00e4m\u00e4n ajatuksen taustalla Snellmanilla oli ajatus lehdist\u00f6n kansallisesta vallasta, joka heijastelisi \u201dyleist\u00e4 mielipidett\u00e4\u201d ja korreloisi my\u00f6s suomenkielisen<\/i> v\u00e4est\u00f6n sivistystasoa.[10]<\/a> \u201dYleinen mielipide\u201d, tai pikemminkin kansan enemmist\u00f6n mielipiteenmuodostumisen popularisoituminen ja suomenkielisen lehdist\u00f6n syntyminen linkittyv\u00e4t tiiviisti toisiinsa, mik\u00e4 n\u00e4kyi 1860-luvulta l\u00e4htien polarisoituneena kielikysymyksen\u00e4, joka johti varhaisimpien (kieli-)puolueiden syntymiseen. My\u00f6hemmin puolueiden ymp\u00e4rille syntyi puoluelehdist\u00f6, joka ajoi kyseisten puolueiden etuja.<\/p>\n Kielikysymyksen tultua 1860-luvulla osaksi p\u00e4iv\u00e4npolitiikkaa varhaisimmat puolueet organisoituivat. Aluksi ainoat puolueet olivat fennomaanit ja svekomaanit. Fennomaaneista irtautui kuitenkin varsin nopeasti niin kutsuttu Yrj\u00f6 Koskisen johtamat jungfennomaanit, jotka olivat suomalaistuvan yhteiskunnan olevan keskeisin ehto suuriruhtinaskunnan sivistyksen kohottamiselle. Yhteiskunnallisten uudistusten tuli jungfennomaanien mukaan olla osa suomenmielisyytt\u00e4. Koska aatteelliset erot olivat kohtalaisen jyrk\u00e4t, fennomaanien p\u00e4\u00e4-\u00e4\u00e4nenkannattaja Suometar<\/i> ei en\u00e4\u00e4 kelvannut julkaisufoorumiksi jungfennomaaneille, jotka perustivat 1869 perustettiin Uusi Suometar<\/i>, joka nopeasti kasvoi p\u00e4\u00e4kaupungin suurimmaksi sanomalehdeksi, jota my\u00f6s maaseudulla asuneet tilasivat. Suomenmielisen lehdist\u00f6n syntymisen my\u00f6t\u00e4 maakuntalehdist\u00f6 synti k\u00e4sitteen\u00e4 1870-luvulla: lehdet pyrkiv\u00e4t saamaan tilaajia my\u00f6s maaseudulta ja siten laajentamaan n\u00e4in lukijakuntaansa.[11]<\/a> Ruotsin Snelmannina pidetty A. O. Freudenthal kiteytti 1850-luvulla ruotsalaisuuden kansallisen idean seuraavasti: suomalaisen sivistysty\u00f6n ensisijaisena kohteena oli ollut jo pitk\u00e4\u00e4n suuriruhtinaskunnan oma sivistyneist\u00f6, joka my\u00f6s osasi ruotsi. Kuitenkin voimistuva kansanvalistusty\u00f6 suomalaisen v\u00e4est\u00f6n keskuudessa oli johtamassa tilanteeseen, jossa ruotsinkielinen s\u00e4\u00e4tyl\u00e4ist\u00f6 oli j\u00e4\u00e4m\u00e4ss\u00e4 ilman kasvualustaa. Siis, ruotsin kieli ei koskenut vain ylint\u00e4 s\u00e4\u00e4ty, vaan se oli yht\u00e4 lailla my\u00f6s ruotsia taitavan rahvaan asia ja kielell\u00e4 oli sijansa yhten\u00e4 ruotsinkielisi\u00e4 idenfioivana piirteen\u00e4. T\u00e4m\u00e4n katsantokannan ongelmaksi muodostui kuitenkin suomessa asunut ruotsinkielinen aatelisto itse, joka katsoi oman yhteiskunnallisen ja kulttuurisen asemansa vaativat tuekseen ruotsalaista puoluetta.[12]<\/a> T\u00e4m\u00e4n s\u00e4\u00e4tyl\u00e4isen ja kulttuuri-idenfioitumisen pohjalta syntyi svekomaaninen liike, johon yhtyiv\u00e4t Suomessa ilmestyneet lukuisat ruotsinkieliset lehdet.<\/p>\n Suomalaisesta puolueesta eriytyi nuorsuomalainen puolue 1880-luvulla, sill\u00e4 uusi sukupolvi korostivat kielikysymyksen ja demokraattisen valtiomuodon kehitt\u00e4misen sijaan individualistista ja empiiris-naturalistista filosofiaa sek\u00e4 nousevan ty\u00f6v\u00e4est\u00f6n tasa-arvoa ja yleist\u00e4 \u00e4\u00e4nioikeutta. Eroavaisuudet eiv\u00e4t olleet niink\u00e4\u00e4n uudistamiskysymyksiss\u00e4 kuin kysymysten painottamisessa. Nuorsuomalaisten ensimm\u00e4inen er\u00e4voitto vanhasuomalaisista oli Keski-Suomen valjastaminen uusien ajatusten torveksi, jahka kohta t\u00e4m\u00e4 j\u00e4lkeen tuli aika perustaa ensimm\u00e4inen p\u00e4\u00e4kaupungissa ilmestynyt sanomalehti, P\u00e4iv\u00e4lehti<\/i> (1889). Pian nuorsuomalaisia lehti\u00e4 oli my\u00f6s Viipurissa, Raumalla, Turussa, Mikkeliss\u00e4 ja Tampereella ja H\u00e4meenlinnassa. Vanhasuomalaiset vastasivat lehtien valtauksiin perustamalla rinnakkaisen \u00e4\u00e4nenkannattajansa. Lis\u00e4ksi, jos lehden toimituksen valtaus ep\u00e4onnistui, ratkaisuna oli perustaa samaan kaupunkiin oma, kilpaileva lehti. Vanhasuomalaiset juotuivat puolustuskannalle, vaikka puolueelle j\u00e4ikin sellaisia lehti\u00e4, kuten Aamulehti, Satakunta, H\u00e4meen Sanomat, Karjalatar ja Uusi Suometar<\/i>.[13]<\/a><\/p>\n Sosialistiset aatteet ja ideat saivat jalansijaan my\u00f6s ty\u00f6v\u00e4est\u00f6n keskuudessa, joka \u201dl\u00f6ysi itsens\u00e4\u201d 1800-luvun lopulla. Juuri lehdist\u00f6 saikin ty\u00f6v\u00e4enluokan her\u00e4tt\u00e4j\u00e4n\u00e4 keskeisen asema: vasemmisto poliittisten oikeuksien kasvamisen my\u00f6t\u00e4 my\u00f6s vasemmistopainotteisten lehtien lukum\u00e4\u00e4r\u00e4 kasvoi. Leninin itsens\u00e4 sanoin, ty\u00f6v\u00e4enlehtien tuli olla puolueen ja aatteen aseita. Lehtitoiminta alkoikin nopeasti: jo vuonna 1895 perustettiin Helsingiss\u00e4 ilmestynyt maan johtaja ty\u00f6l\u00e4islehti, Ty\u00f6mies<\/i>, joka oli aluksi aatteelliselta taustaltaan hengelt\u00e4\u00e4n maltillisen sosiaalireformin kannattaja, mutta tyyli muuttui pian uuden vuosisadan alun j\u00e4lkeen: Ty\u00f6mies<\/i> alkoi tuoda esiin yhteiskunnallisia ep\u00e4kohtia selitt\u00e4en ne luokkaristiriitojen aiheuttamiksi. S\u00e4\u00e4ty-yhteiskunnasta periytynyt taloudellinen eriarvoistuminen k\u00e4sitettiin poliittisen kahtiajaon perustaksi porvariston ja vasemmiston v\u00e4lill\u00e4. Helsingin lis\u00e4ksi ty\u00f6v\u00e4enlehti\u00e4 perustettiin Tampereelle ja Turkuun ja Viipuriin.[14]<\/a><\/p>\n Sanomalehtien nousulle keskeisint\u00e4 oli, ett\u00e4 yhteiskuntael\u00e4m\u00e4 vilkastui ja kielitaistelu synnytti erimielisyyksi\u00e4, jotka ruokkivat puoluetoiminnan aktivoitumista yli perinteisten s\u00e4\u00e4tyrajojen. Aluksi lehdet toimivat keskustelufoorumeina kielikysymyst\u00e4 k\u00e4sitelt\u00e4ess\u00e4, mutta viimeist\u00e4\u00e4n ty\u00f6v\u00e4est\u00f6n tultua osaksi poliittista p\u00e4\u00e4t\u00f6ksentekoa lehdist\u00f6 sai my\u00f6s osaksi puoluepoliittisia tarkoitusperi\u00e4. Puolueille oli t\u00e4rke\u00e4 saada oma paikansa \u00e4\u00e4nest\u00e4j\u00e4kuntansa joukossa ja vakiinnuttaa asemansa. Lehdet toimivatkin usein poliittisessa tarkoituksessa, kun ne pyrkiv\u00e4t saamaan jalansijaa kaupunkien lis\u00e4ksi my\u00f6s maaseudulla, jossa lehdist\u00f6 usein korvasi hataran puoluekoneiston erityisesti maalaisliitolla.[15]<\/a> T\u00e4t\u00e4 tarkoitusta varten oli tarpeellista perustaa sanomalehti\u00e4 osaksi puoluekoneiston tarpeisiin. Lehtien lukijakunta koostui siis my\u00f6s kaupunkeja ymp\u00e4r\u00f6ivien maaseutujen asukkaista. Lehtien lukum\u00e4\u00e4r\u00e4n kasvamiselle oli olennaista, ett\u00e4 puolueet katsoivat usein tarvitsevansa jokaiseen suurempaan pit\u00e4j\u00e4\u00e4n ja kaupunkiin oman \u00e4\u00e4nenkannattajansa, jos sellaista ei viel\u00e4 ollut. Ihmiset valitsivat sitten itselleen sopivan lehden, jota lukivat. Kehitys johtikin siihen, ett\u00e4 suurimmissa kaupungeissa ilmestyi rinnakkain eri puolueiden etuja ajavia kilpailevia lehti\u00e4, mik\u00e4 johti usein my\u00f6s siihen, ett\u00e4 lehti\u00e4 my\u00f6s lakkauteltiin heikon taloustilanteen vuoksi. Olisi kuitenkin v\u00e4\u00e4rin sanoa lehtien olleen t\u00e4ysin puoluesidonnaisia, sill\u00e4 lehdet olivat usein osuuskuntamuotoisia, mik\u00e4 tarkoitti, ett\u00e4 niiden omistajuus oli hajautettu useiden eri yhti\u00f6iden ja piirij\u00e4rjest\u00f6jen kesken \u2013 mik\u00e4\u00e4n puolue ei suoraan omistanut lehti\u00e4. Puolueilla oli kuitenkin usein veto-oikeus lehtiin, mik\u00e4 k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6ss\u00e4 tarkoitti puoluejohdon taholta tulevaa ohjeistusta ja lehtien julkaiseman sis\u00e4ll\u00f6n tarkistamista: puoluesihteeri sai usein ensimm\u00e4isen\u00e4 aamulla p\u00f6yd\u00e4lleen luettavaksi puolueen p\u00e4\u00e4-\u00e4\u00e4nenkannattajan. Muiden lehtien seikkapiirteiseen lukemiseen ei aika tahtonut riitt\u00e4\u00e4.<\/p>\n Poliittisen lehdist\u00f6n kultakautena pidet\u00e4\u00e4n vuosia suurlakosta 1930-luvun alkuun. Suurlakko oli lehdille ankeaa aikaa: monet lehdet p\u00e4\u00e4tyiv\u00e4t sensuurin kynsiin. Erityisesti ruotsinkielisten lehtien m\u00e4\u00e4r\u00e4 laski, samoin k\u00e4vi nuorsuomalaisille lehdille. Suurlakon opetuksista t\u00e4rkeimpi\u00e4 olivat, ett\u00e4 massaliikkeen voiman huomaaminen ja vuoden 1906 eduskuntauudistus. My\u00f6s ty\u00f6v\u00e4est\u00f6 huomasi, ett\u00e4 se sai omia vaatimuksiaan l\u00e4pi joukkovoimaan turvautumalla. Eduskuntauudistus toi \u00e4\u00e4nioikeuden my\u00f6s naisille ja voimisti ty\u00f6t\u00e4tekev\u00e4n luokan vaatimuksia toteuttaa nopeasti sosiaalipoliittisia reformeja. Kansalaisaktivismin kasvaminen kasvatti my\u00f6s lehtien lukum\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4: vuoden 1907 vaalipiirijako toimi jakolinjana my\u00f6s lehdille, joille tuli t\u00e4rke\u00e4ksi saada oma \u00e4\u00e4nenkannattajansa jokaiseen vaalipiiriin.[16]<\/a> Eduskuntauudistuksen ja suurlakon my\u00f6t\u00e4 arkisista asioista tulikin poliittisia, joita ruodittiin Arkadianm\u00e4en lis\u00e4ksi my\u00f6s lehtien sivuilla. Politiikka tuli siten osaksi arkea ja ihmisten maailmankatsomusta. My\u00f6s lehdet l\u00e4hestyiv\u00e4t ihmist\u00e4, josta tuli my\u00f6s vuoden 1906 poliittisen reformin j\u00e4lkeen t\u00e4rke\u00e4 \u00e4\u00e4nest\u00e4j\u00e4, vaikuttamisen kohde. Huomattavaa oli, ett\u00e4 lehdet eiv\u00e4t eronneet sis\u00e4ll\u00f6llisesti toisistaan, ainoastaan sis\u00e4ll\u00f6n poliittinen v\u00e4ri oli ratkaiseva.<\/p>\n Media on tutkimuskohteena monialainen ja -syinen. Mediatutkimus on nykyajan nouseva trendi osittain siit\u00e4 syyst\u00e4, ett\u00e4 on havahduttu huomaamaan median, erityisesti sosiaalisen median, joukkovoima ja vaikutusvalta. Media luo ja muokkaa ihmisten maailmasta muodostamia merkityssuhteita. Media pyrkii vaikuttamaan kahdensuuntaisesti. Se on ihmisen tuottamaan tietoa ihmiselle, joka luo ja muokkaa tiedon avulla omia k\u00e4sityksi\u00e4\u00e4n. Ajan kuvana toimiessaan medialla on kyky heijastaa sit\u00e4 ymp\u00e4r\u00f6iv\u00e4\u00e4 todellisuutta, jossa se toimii \u2013 samalla tavoin kuin esimerkiksi julkishallinnon paperiset dokumentit ja viralliset p\u00e4\u00e4t\u00f6kset. Kuitenkin historiantutkimuksessa mediatutkimus on pitk\u00e4\u00e4n ollut lapsenkengiss\u00e4 osittain siksi, ett\u00e4 median tuottama tieto on mielletty sekund\u00e4\u00e4riseksi l\u00e4hdeaineistoksi, toisin sanoen v\u00e4lik\u00e4den tiedoksi, koska nimenomaan ihmisen ajattelun ja toiminnan heijastuskuva, ei suoran toiminnan tuloksena syntynyt pamfletti, manifesti tai asiakirja.<\/p>\n <\/p>\n [1]<\/a> Alkujaan latinalaisper\u00e4inen media-sana on vakiintunut suomenkieless\u00e4 tarkoittamaan sek\u00e4 joukkotiedotusv\u00e4lineit\u00e4 ett\u00e4 viestimien toimintaa ja tapaa luoda sek\u00e4 v\u00e4litt\u00e4\u00e4 merkityssuhteita.<\/p>\n<\/div>\n [2]<\/a> Erkka Railo ja Paavo Oinonen m\u00e4\u00e4rittelev\u00e4t intermediaanisuuden koostuvat joukkoviestimien keskin\u00e4isist\u00e4 vuorovaikutussuhteista. Railo & Oinonen 2012, 18.<\/p>\n<\/div>\n [3]<\/a> Railo & Oinonen 2012, 8.<\/p>\n<\/div>\n [4]<\/a> Railo & Oinonen 2012, 16-17.<\/p>\n<\/div>\n [5]<\/a> Uutiset k\u00e4sitteliv\u00e4t aluksi yliopistomaailman asioita, hovioikeuden p\u00e4\u00e4t\u00f6ksi\u00e4, tuomiokapitulia ja oppineen maailman asioita, mutta saattoivatpa lehdet sis\u00e4lt\u00e4\u00e4 my\u00f6s matka- ja luontokertomuksiakin. Tommila & Salokangas 1998, 14-20.<\/p>\n<\/div>\n [6]<\/a> Tommila & Salokangas 1998, 22, 24-27.<\/p>\n<\/div>\n [7]<\/a> Suomessa oli 23 kirjapainoa vuonna 1860. Vuonna 1910 kirjapainoja oli jo 120 ja m\u00e4\u00e4r\u00e4 nousi 175:een vuoteen 1917 menness\u00e4. Suurin osa 66 % kirjapainoista oli vuonna 1915 Helsingiss\u00e4, Turussa, Tampereelle, Viipurissa, Porissa, Vaasassa ja Oulussa ja Lahdessa. Nyg\u00e5rd 1987, 18-19; Tommila & Salokangas 1998, 12-13, 81.<\/p>\n<\/div>\n [8]<\/a> Tommila & Salokangas 1998, 32,34.<\/p>\n<\/div>\n [9]<\/a> Nyg\u00e5rd 1987, 14-15. Tommila & Salokangas 1998, 78-79, 81, 84-87.<\/p>\n<\/div>\n [10]<\/a> Snellmanille juuri suomen kieli oli rakas lapsi, jonka valtiollisen aseman parantamiseen Snellman panosti paljon. Tommila & Salokangas 1998, 39-40, 43.<\/p>\n<\/div>\n [11]<\/a> Tommila &Salokangas 1998, 59-61.<\/p>\n<\/div>\n [12]<\/a> Tommila & Salokangas 1998, 63.<\/p>\n<\/div>\n [13]<\/a> Tommila & Salokangas 1998, 66-67, 69-70.<\/p>\n<\/div>\n [14]<\/a> Tommila & Salokangas 1998, 70-71; Nyg\u00e5rd 1987, 11-13.<\/p>\n<\/div>\n\n
\n\n\n\n\n\n\n\n\n\n\n\n\n\n\n\n