![\"\"](\"http:\/\/hol.fi\/wp-content\/uploads\/2018\/11\/streetwalk2.jpg\")
<\/p>\nNykyinen ajattelu opiskelujen suhteen korostaa uraputkea, jossa toisen asteen opintojen j\u00e4lkeen suoritetaan korkeakoulututkinto, jonka j\u00e4lkeen siirryt\u00e4\u00e4n ty\u00f6el\u00e4m\u00e4\u00e4n. T\u00e4llaista ajatusta korostaa politiikka, jossa opintotukikuukausia ja tutkinto-oikeutta rajoitetaan, ja t\u00e4ten kannustetaan nuoria siirtym\u00e4\u00e4n ripe\u00e4sti eteenp\u00e4in. Sakkokierrokselle l\u00e4htemisen kynnys voi olla huomattavan korkea, vaikka itse olisikin uudesta tutkinnosta hyvin innoissaan.<\/p>\n
Itse olen monella tapaa kummallisessa tilanteessa. Istun useamman ainej\u00e4rjest\u00f6n hallituksessa ja kirjoitan ensimm\u00e4isen tutkintoni gradua. Samaan aikaan el\u00e4n toista fuksisyksy\u00e4 ja olen l\u00e4htenyt Boomin toimintaan t\u00e4ysin rinnoin mukaan. Innostus aloittaa uusi tutkinto ja osallistua jo tutuksi tulleeseen ainej\u00e4rjest\u00f6toimintaan uusissa piireiss\u00e4 kypsyi v\u00e4hitellen. Vaikka mukaan oli helppo p\u00e4\u00e4st\u00e4, oman identiteetin uudelleenajattelu oli kovan ty\u00f6n takana.<\/p>\n
Kynnys l\u00e4hte\u00e4 uudelleen toimintaan mukaan voi olla korkea, jos kokee jo siirtyneens\u00e4 opiskelijael\u00e4m\u00e4st\u00e4 eteenp\u00e4in. Voi tuntua absurdilta istua fuksi-infossa, jossa kaikki muut ihmettelev\u00e4t ensimm\u00e4ist\u00e4 p\u00e4iv\u00e4\u00e4ns\u00e4 yliopistossa. Todistusvalinnan uudistuksen j\u00e4lkeen entist\u00e4 suurempi osa opinnot aloittavista on juuri lukionsa p\u00e4\u00e4tt\u00e4neit\u00e4. T\u00e4m\u00e4nkaltaiset haasteet voivat olla monelle ratkaisevan vaikeita, eik\u00e4 asenteen muutosta ole v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 helppo saada aikaan.<\/p>\n
Ojasta allikkoon voi joutua, jos alkaa kyseenalaistaa sit\u00e4, miten hyvin sopii kuitenkin kohtuullisen homogeenisen fuksijoukon sekaan. Miten vanhempi tai jossain tapauksessa perheellinen opiskelija otetaan vastaan? Ymm\u00e4rt\u00e4v\u00e4tk\u00f6 tuutorit eri l\u00e4ht\u00f6kohdista saapuvia fukseja? Mill\u00e4 tavoin minut otetaan vastaan, kun saavun opiskelemaan kauppatieit\u00e4 niin eri l\u00e4ht\u00f6kohdista kuin moni nuori?<\/p>\n
\u00a0\u00a0Perinteet ja toimintatavat voivat erota j\u00e4rjest\u00f6jen v\u00e4lill\u00e4 paljonkin. Parhaita esimerkkej\u00e4 on sitsikulttuuri, jossa esiintyy valtavia eroja jo pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n yhden tiedekunnan sis\u00e4ll\u00e4. Pitk\u00e4n linjan toimijan voi olla vaikeaa irrottautua omista vanhoista kuvioista. Kriiseily voi alkaa saunakulttuurista tai tavasta ommella haalarimerkkej\u00e4. Vaikka mukautuminen uuden kaupungin tai j\u00e4rjest\u00f6n tapoihin voi tuntua vaikealta kannattaa mukaan l\u00e4hte\u00e4 avoimin mielin, sill\u00e4 muuten saattaa l\u00f6yt\u00e4\u00e4 itsens\u00e4 kotoa itsekseen istumasta.<\/p>\n
<\/p>\n
Alan vaihtaminen saman yliopiston sis\u00e4ll\u00e4 on jollain tapaa huomattavasti monimutkaisempaa kuin vaihtaminen toiseen kaupunkiin. Vanhaan j\u00e4rjest\u00f6\u00f6n j\u00e4\u00e4v\u00e4t omat kaverit, tutut ja verkostot. Toisaalta ne k\u00e4velev\u00e4t vastaan yliopiston k\u00e4yt\u00e4vill\u00e4 kuten ennenkin. Vanhojen ja uusien kaveriporukoiden, useamman j\u00e4rjest\u00f6n tapahtumien ja toiminnan yhdisteleminen voi olla melkoista palapeli\u00e4, mutta parhaimmillaan hyvin antoisaa. Uskallus heitt\u00e4yty\u00e4 l\u00e4hte\u00e4 moneen mukaan tarjoaa loputtomasti mahdollisuuksia.<\/p>\n
N\u00f6yryys ja k\u00e4rsiv\u00e4llisyys ovat silti t\u00e4rkeit\u00e4. Uuteen j\u00e4rjest\u00f6\u00f6n integroituminen vie aikansa. Kun olin tuutori ensimm\u00e4ist\u00e4 kertaa, fuksiryhm\u00e4ss\u00e4ni oli minua arviolta pari vuotta vanhempi fuksi, joka kertoi opiskelleensa aikaisemmin ammattikorkeakoulussa. V\u00e4h\u00e4np\u00e4 tyhm\u00e4 tuutori tiesi puhuvansa monivuotiselle opiskelijakunnan puheenjohtajalle, jolla oli taskussaan enemm\u00e4n excuja kuin minulla bileit\u00e4. Kokenutkaan toimija ei tee itsest\u00e4\u00e4n suurta numeroa, vaan antaa asioiden sujua omalla painollaan omaa aktiivisuutta unohtamatta.<\/p>\n
Kaikesta huolimatta ainej\u00e4rjest\u00f6toimintaan ei juuri l\u00e4hde mukaan i\u00e4lt\u00e4\u00e4n vanhempia tai perheellisi\u00e4 opiskelijoita. Ainej\u00e4rjest\u00f6kulttuuri n\u00e4hd\u00e4\u00e4n helposti nuorten bilekulttuurina, jossa ei kaivata autolla kotiin ajavia, perheellisi\u00e4 tai kokop\u00e4iv\u00e4ty\u00f6ss\u00e4 k\u00e4yvi\u00e4. Laaja tapahtumakentt\u00e4 erilaisten yritysekskursioiden ja muiden asiatapahtumien muodossa tarjoaa ev\u00e4it\u00e4 muuallekin kuin reissuvihkon t\u00e4ytt\u00e4miseen. Pelkk\u00e4 tapahtumien m\u00e4\u00e4r\u00e4 ei silti riit\u00e4. T\u00e4rke\u00e4\u00e4 on, ett\u00e4 toiminta on my\u00f6s laadukasta.<\/p>\n
Kaikista haasteista huolimatta uusi opiskelupaikka on aina mahdollisuus. Olen itse kokenut l\u00f6yt\u00e4neeni Boomista omanhenkisi\u00e4 ihmisi\u00e4, ja toimintaan p\u00e4\u00e4see helposti mukaan, sill\u00e4 volyymilla kun itse haluaa. Toki vanhat piirit ja toiminta vet\u00e4v\u00e4t edelleen puoleensa, mutta uudet ja vanhat kuviot eiv\u00e4t ole toisensa poissulkevia. Lis\u00e4ksi yksi tutkinto takataskussa voi ottaa opiskelujen suhteenkin rennommin. Kokeneenkin toimijan pit\u00e4\u00e4 silti varoa, ettei opiskelu kallistu liiaksi laiskotteluun.<\/p>\n
Ainej\u00e4rjest\u00f6toiminnassa parasta on, ettei henkil\u00f6n i\u00e4ll\u00e4 tai aikaisemmalla el\u00e4m\u00e4nkokemuksella ole merkityst\u00e4. Laatikon ulkopuolelta tulevalla toimijalla on tarjota j\u00e4rjest\u00f6n toimintaan usein sellaista n\u00e4kemyst\u00e4 ja kokemusta, jota vain yhden alan opiskelijalla ei voi olla. Hyvinvoiva yhteis\u00f6 kannustaa kaikkia tulemaan mukaan, riippumatta siit\u00e4 onko alla maisterin vai ylioppilaan tutkinto. Avoimuus mahdollistaa sen, ett\u00e4 mukaan p\u00e4\u00e4see mahdollisimman paljon innokkaita.<\/p>\n
<\/p>\n
Max Liikka<\/p>\n
Kirjoittaja on tamperelainen historian opiskelija, joka l\u00e4hti kesken ensimm\u00e4isen HOPS-tapaamisen graduseminaariin ja myi lippuja Haalaribileisiin viininpunaiset haalarit p\u00e4\u00e4ll\u00e4<\/em><\/p>\n Juttu on julkaistu alunperin Vapaaboomarissa<\/em> 2\/2018 ja\u00a0 Holkissa nr. 5.\u00a0<\/em><\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":" Nykyinen ajattelu opiskelujen suhteen korostaa uraputkea, jossa toisen asteen opintojen j\u00e4lkeen suoritetaan korkeakoulututkinto, jonka j\u00e4lkeen siirryt\u00e4\u00e4n ty\u00f6el\u00e4m\u00e4\u00e4n. T\u00e4llaista ajatusta korostaa politiikka, jossa opintotukikuukausia ja tutkinto-oikeutta rajoitetaan, ja t\u00e4ten kannustetaan nuoria siirtym\u00e4\u00e4n ripe\u00e4sti eteenp\u00e4in. Sakkokierrokselle l\u00e4htemisen kynnys voi olla huomattavan korkea, vaikka itse olisikin uudesta tutkinnosta hyvin innoissaan. Itse olen monella tapaa kummallisessa tilanteessa. Istun useamman … <\/p>\n