1809 siirrytty\u00e4mme Ven\u00e4j\u00e4n yhteyteen Turun akatemiasta tuli Keisarillinen Turun akatemia, joka Turun palon j\u00e4lkeen siirrettiin uuteen hallintokeskukseen Helsinkiin. Nimeksi vaihtui Suomen Keisarillinen Aleksanterin yliopisto. Yliopisto oli monella tapaa Suomen kansallisen el\u00e4m\u00e4n keskus ja sill\u00e4 oli merkitt\u00e4v\u00e4 rooli kansallisidentiteetin rakentamisessa. Ajan akateemisiin vaikuttajiin kuuluikin sellaisia nimi\u00e4 kuin L\u00f6nnrot, Runeberg, Topelius sek\u00e4 Snellman. Itsen\u00e4istymisen j\u00e4lkeen yliopisto tunnettiin hetken aikaa Suomen tasavallan yliopistona, kunnes 1919 nimeksi vakiintui Helsingin yliopisto, josta tuli merkitt\u00e4v\u00e4 tekij\u00e4 kansallisvaltion rakentamisessa, ja yliopistopiireiss\u00e4 osallistuttiin aktiivisesti poliittiseen toimintaan.<\/p>\n
Helsingin yliopiston historian opiskelijoina p\u00e4\u00e4asiallinen tukikohtamme on keskustakampus, jonka kruununjalokivi on p\u00e4\u00e4rakennuksemme. Sen vanha puoli valmistui vuonna 1832, ja on osa Engelin kaunista empire-keskustaa. Historian laitos sijaitsee Topeliassa, humanistisen tiedekunnan laitoskorttelissa, jonka historia juontaa aina 1820-luvulle, jolloin se toimi kantonistikouluna eli sotilasoppilaitoksena. Sen tilalle tuli pian ven\u00e4l\u00e4inen sotilassairaala, ja oma opiskelijahuoneemme tunnetaankin tuttavallisemmin my\u00f6s ruumishuoneen nimell\u00e4. Itsen\u00e4istymisest\u00e4 aina 1990-luvulle asti Topelia toimi yliopistollisen sairaalan tiloina, kunnes sinne vakiintuivat Helsingin yliopiston historia- ja kulttuuriaineiden laitokset.<\/p>\n
![\"\"](\"http:\/\/hol.fi\/wp-content\/uploads\/2018\/11\/46717215_349465079191959_7068801439413305344_n.jpg\")
<\/p>\n
Kuvassa toukokuussa 2018 j\u00e4rjestetyt suursitsit Senaatintorilla, joihin osallistui 2000 sitsaajaa. Kanssamme samassa p\u00f6yd\u00e4ss\u00e4 istui mm. presidentti Tarja Halonen (!), jolle tapahtumavastaavamme k\u00e4viv\u00e4t kohteliaasti tarjoamassa punssit.<\/em><\/p>\n Historian opiskelussa t\u00e4llaisessa ymp\u00e4rist\u00f6ss\u00e4 on mielest\u00e4ni jotain todella erityislaatuista. Yliopistollamme on ollut keskeinen asema maan sivistyshistoriassa ja luennoillamme kulutamme samoja penkkej\u00e4 kuin useat suomalaiset merkkihenkil\u00f6t; yliopiston entisi\u00e4 opiskelijoita ovat esimerkiksi Aleksis Kivi, Jean Sibelius, Mika Waltari sek\u00e4 suurin osa maamme presidenteist\u00e4. Sen lis\u00e4ksi kampuksemme sijainti on vertaansa vailla, sill\u00e4 aivan l\u00e4hist\u00f6ll\u00e4 sijaitsevat esimerkiksi Kansalliskirjasto ja Kansallisarkisto. My\u00f6s monet opiskelijatapahtumamme j\u00e4rjestet\u00e4\u00e4n historiallisissa kohteissa. Fuksiaiset ja vappuaatto j\u00e4rjestet\u00e4\u00e4n perinteisesti Suomenlinnassa, Ruotsin vallan aikaisen merilinnoituksen turvissa, ja jokavappuinen fuksivalamme on pidetty Senaatintorilla Aleksanteri II:n patsaan \u00e4\u00e4rell\u00e4, joka on seissyt paikallaan aina suurruhtinaskunnan ajoista asti.<\/p>\n Joka p\u00e4iv\u00e4 ylit\u00e4n koulumatkallani Pitk\u00e4nsillan, joka aikanaan erotti ty\u00f6l\u00e4is- ja porvariv\u00e4en toisistaan, ja jonka kivirakenteissa on n\u00e4kyvill\u00e4 j\u00e4lki\u00e4 sis\u00e4llissodan taisteluista sek\u00e4 jatkosodan pommituksista. <\/em>Yliopistomme henkil\u00f6kunta on sekin hyvin tunnettua, ja on ollut mieleenpainuvaa osallistua esimerkiksi Mirkka Lappalaisen proseminaariin tai kaupunkik\u00e4velylle Matti Klingen ja kurssitovereideni kanssa. Ajoittain t\u00e4h\u00e4n kaikkeen tottuu ja asiat alkavat arkip\u00e4iv\u00e4isty\u00e4, mutta aina v\u00e4lill\u00e4 tulee hetki\u00e4, jolloin taas havahdun asuinkaupunkiini. Er\u00e4s t\u00e4llainen hetki tapahtui toissa vuonna, kun ylioppilaiden soihtukulkueen j\u00e4lkeen jouduin poikkeamaan tavallisesta reitist\u00e4ni itsen\u00e4isyysp\u00e4iv\u00e4n vastaanoton aiheuttamien erikoisj\u00e4rjestelyiden vuoksi. Asuin tuolloin Katajanokalla, ja p\u00e4ivitt\u00e4inen kotimatkani kulki aivan Presidentinlinnan vierest\u00e4.<\/p>\n Kotiseutuylpeys on mielest\u00e4ni maltillisina m\u00e4\u00e4rin\u00e4 tervett\u00e4 ja tervetullutta, ja tunnenkin ylpeytt\u00e4 niin omista juuristani kuin uudesta kotikaupungistanikin. Tarkoitukseni ei ole mill\u00e4\u00e4n lailla v\u00e4heksy\u00e4 muiden Suomen kaupunkien historiallista arvoa tai korostaa Helsingin statusta; ainoastaan jakaa oma kokemukseni p\u00e4\u00e4kaupungissa asumisesta ja opiskelemisesta. Jokaisella paikkakunnalla on oma arvokas historiansa ja samalla tavalla muualla opiskelevat ovat varmasti ylpeit\u00e4 omasta opiskelukaupungistaan.<\/p>\n Miksi sitten itse valitsin Helsingin? Valinta ei ollut itsest\u00e4\u00e4n selv\u00e4 ja hainkin useampaan yliopistoon. Halusin muutosta, ja siirtyminen suurempaan kaupunkiin kiinnosti. Ty\u00f6llistymisell\u00e4 oli my\u00f6s iso rooli. Tiesin etten todenn\u00e4k\u00f6isesti aikoisi tutkijaksi enk\u00e4 opettajaksi. T\u00e4ll\u00f6in yleens\u00e4 t\u00e4ytyy entist\u00e4 aktiivisemmin luoda itse omaa urapolkuaan, ja parhaiten koin sen onnistuvan mahdollisimman isossa kaupungissa. Lis\u00e4ksi t\u00e4\u00e4lt\u00e4 on helppo my\u00f6s l\u00e4hte\u00e4 ulkomaille t\u00f6iden per\u00e4ss\u00e4, jos ja kun mahdollisuudet sen vain suovat.<\/p>\n Opiskelun kautta olen onnekseni saanut paljon ihania uusia yst\u00e4vi\u00e4 ja tuttavia t\u00e4\u00e4lt\u00e4, mutta toki siit\u00e4kin huolimatta on aina v\u00e4lill\u00e4 haikeaa olla useiden satojen kilometrien p\u00e4\u00e4ss\u00e4 perheest\u00e4\u00e4n ja sukulaisistaan. Kuitenkin koti-ik\u00e4v\u00e4n iskiess\u00e4 puhelin toimii ja juna kulkee. Yliopistolla toimii my\u00f6s useita aktiivisia osakuntia, ja itse esimerkiksi olen Pohjois-Pohjalaisen osakunnan j\u00e4sen. Muutettuani t\u00e4nne haikailin jonkun aikaa takaisin edelliseen kotikaupunkiini Tampereelle, ja aina tasaisin v\u00e4liajoin kyseenalaistin p\u00e4\u00e4t\u00f6kseni l\u00e4hte\u00e4 t\u00e4ysin vieraalle paikkakunnalle opiskelemaan. Sittemmin olen kuitenkin kotiutunut t\u00e4nne ja viihdyn Helsingiss\u00e4 paremmin kuin hyvin. Siltikin, kuten M. Nyk\u00e4nen aikanaan tiesi, maailma ei lopu Joroisiin<\/em>. N\u00e4ht\u00e4v\u00e4\u00e4 ja koettavaa on vaikka kuinka paljon ja vaikka miss\u00e4 \u2013 kuka tiet\u00e4\u00e4 mihin p\u00e4in palloa sit\u00e4 itse kukainenkin meist\u00e4 lopulta p\u00e4\u00e4tyy?<\/p>\n <\/p>\n <\/p>\n Jutta Riepula<\/p>\n Kirjoittaja on nyky\u00e4\u00e4n artikkelin perusteella helsinkil\u00e4inen historian opiskelija ja Kronos ry:n edustaja Holin hallituksessa\u00a0<\/em><\/p>\n Osa tekstist\u00e4 on julkaistu aiemmin Fuksikronikassa 2017. Muokattu Holin blogia varten. <\/em><\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":" Ulkopaikkakuntalaisena ja ymp\u00e4ri Suomea opiskelleena olen henkil\u00f6kohtaisesti tutustunut useampaan eri opiskelijakaupunkiin, ja vaikka Helsinki ei aina erotu edukseen hintatasonsa tai l\u00e4mpim\u00e4n ilmapiirins\u00e4 ansiosta, on se itselleni nimenomaan historian opiskelijana tietyll\u00e4 tapaa kiehtovampi kuin moni muu suomalainen yliopistokaupunki. Kev\u00e4\u00e4ll\u00e4 1640 perustettiin silloiseen p\u00e4\u00e4kaupunkiimme kuninkaallinen Turun akatemia, josta Helsingin yliopisto katsoo olevansa suoraa jatkumoa ja siten siis … <\/p>\n![\"\"](\"http:\/\/hol.fi\/wp-content\/uploads\/2018\/02\/jutta.jpg\")
<\/p>\n