![\"\"](\"http:\/\/hol.fi\/wp-content\/uploads\/2019\/03\/Vaalit-muisto.jpg\")
<\/figure>\n\n\n\n\u201dEnsimm\u00e4inen muistoni vaaleista on vuoden 2000 presidentinvaalit. Ennustin vaalien tulosta laskemalla perheen yhteisen kolikkopurkin sis\u00e4ll\u00f6n ja m\u00e4\u00e4ritin jokaiselle ehdokkaalle oman kolikon. Muistaakseni ennustin t\u00e4m\u00e4n perusteella vaalien voittajaksi Riitta Uosukaista, jonka kolikko oli 50 penni\u00e4. T\u00e4m\u00e4n j\u00e4lkeen olen oppinut uusia ennustamismenetelmi\u00e4 vaaleja ajatellen.\u201d<\/em><\/p>\n\n\n\n Kamppailu siirtyi my\u00f6s oppilaiden taiteellisiin tuotoksiin:<\/p>\n\n\n\n \u201dVaaleista muistan presidentinvaalit 2000 ja sen, kuinka koulumme oppilaat olivat piirt\u00e4neet vaaleihin liittyvi\u00e4 kuvia kuvaamataidon tunnilla. Jostain syyst\u00e4 tosi monessa kuvassa Tarja Halonen ja Esko Aho olivat menossa naimisiin.\u201d <\/em><\/p>\n\n\n\n \u201dVaalien j\u00e4lkeen piirsin kuvan Tarja Halosesta ja Pentti Araj\u00e4rvest\u00e4. P\u00e4iv\u00e4kodin opettaja p\u00e4\u00e4tti l\u00e4hett\u00e4\u00e4 sen presidentin kansliaan ja sain Tarja Haloselta vastaukseksi kirjeen, jossa kiitettiin kuvasta ja l\u00e4hetettiin terveisi\u00e4 h\u00e4nen kissoiltaan, joiden nimet olivat Miska ja Rontti. Kirje ja kopio piirroksesta on edelleen Tapiolan p\u00e4iv\u00e4kodin sein\u00e4lle kehystettyn\u00e4.”<\/em><\/p>\n\n\n\n Monilla klubilaisilla vaalit lopettivat lapsuuden lyhyeen.\nUseampi muisteli vanhempien tai muiden jo \u00e4\u00e4nestysik\u00e4isten piiloutumisen\nvaalisalaisuuden taakse olleen rankka kokemus. <\/p>\n\n\n\n \u201d\u00c4iti ei suostunut kertomaan\nkumpaa \u00e4\u00e4nesti ja vetosi vaalisalaisuuteen. Musta sellanen salaisuus oli\nkohtuutonta, vihoittelin p\u00e4ivi\u00e4\u201d, <\/em>muistelee\nemeriittapuheenjohtaja.<\/p>\n\n\n\n Er\u00e4s klubilainen tosin muisti\nk\u00e4ytt\u00e4neens\u00e4 ter\u00e4vi\u00e4 neuvottelutaitojaan ja p\u00e4\u00e4si is\u00e4ns\u00e4 mukaan \u00e4\u00e4nestyskoppiin\nlupaamalla, ettei kerro ket\u00e4 is\u00e4 \u00e4\u00e4nesti. Vaalisalaisuus piti vain kotiovelle\nasti. H\u00e4n muistelee, ett\u00e4 salaisuuden pit\u00e4minen oli mahdotonta, kun vaalit ja\n\u00e4\u00e4nest\u00e4minen itsess\u00e4\u00e4n olivat niin uskomattoman j\u00e4nnitt\u00e4v\u00e4\u00e4!<\/p>\n\n\n\n \u201dMeill\u00e4 j\u00e4rjestettiin eskarissa vuoden 2000 vaaleja edelt\u00e4neet varjovaalit, joissa kaikki saivat menn\u00e4 semmoiseen leikki\u00e4\u00e4nestyskoppiin \u00e4\u00e4nest\u00e4m\u00e4\u00e4n Eskon ja Tarjan v\u00e4lilt\u00e4. \u00c4\u00e4nestin itse Eskoa sen taki, ett\u00e4 se oli my\u00f6s pappani nimi. Meid\u00e4n vaaleissa Esko sitten voittikin.\u201d <\/em><\/p>\n\n\n\n Politiikan sanasto oli my\u00f6s lapsille vaikeaa: er\u00e4\u00e4lle\nklubilaiselle Suomen Kommunistinen Puolue tuntui vaaralliselta ja kielletylt\u00e4.\nToinen taas muisteli ihmetelleens\u00e4 puolueiden nimilyhenteit\u00e4. Kolmas muisteli,\nett\u00e4 kun vaalien j\u00e4lkeen harjoiteltiin kirjoittamaan \u201dTarja Halonen on Suomen\npresidentti\u201d, k\u00e4\u00e4ntyi luokkatoverilla (huom. koululuokka, ei sosiaalinen\nluokka) presidentti muotoon \u201dpersidentti\u201d. Tarina ei kerro, mutta kirjoittaja\narvelee, ett\u00e4 kyseist\u00e4 oppilasta muistutetaan asiasta edelleen s\u00e4\u00e4nn\u00f6llisesti.<\/p>\n\n\n\n Aikani nostalgisoitua 1990-lukua ja 2000-luvun alkua\ntovereiden tuella totesin, ett\u00e4 jutulle on saatava hiukan enemm\u00e4n\nhistoriallista taustaa. Tein siis mit\u00e4 jokainen itse\u00e4\u00e4n kunnioittava 27-vuotias\ntekee t\u00f6rm\u00e4tess\u00e4\u00e4n ongelmaan: soitin vanhemmilleni ja isovanhemmilleni. <\/p>\n\n\n\n Ensimm\u00e4iseksi haastateltavaksi valikoitui pitk\u00e4n linjan\nay-liikkeen edustaja ja toinen isois\u00e4ni Kari Koho. Koska vett\u00e4 on Aurajoessa jo\nhieman ehtinyt virrata, ei h\u00e4n muistanut lapsuutensa vaaleista oikeastaan\nmit\u00e4\u00e4n. Ensimm\u00e4iset eduskuntavaalit, joissa h\u00e4n \u00e4\u00e4nesti, olivat kuitenkin\ntuoreessa muistissa. Muistelua auttaa se, ett\u00e4 Kari ja iso\u00e4itini olivat juuri\nmenneet naimisiin. Erheess\u00e4 tuoreeseen perheeseen oli tilattu ensimm\u00e4isen\u00e4\nporvarilehti, joten vaalinaluskeskusteluiden seuraaminen oli kovalle\nay-miehelle aavistuksen tuskallista. Tuore aviovaimo kyll\u00e4styi pian Karin\njoka-aamuiseen jupinaan porvarilehden toimituksellisesta linjasta ja lehti\nvaihtui miehelt\u00e4 kysym\u00e4tt\u00e4 ty\u00f6v\u00e4enlehteen.<\/p>\n\n\n\n Varsinainen ehdokas valikoitui kuitenkin sosiaalista\nreitti\u00e4: Karin siskon Ailin mies suositteli tuttua p\u00e4\u00e4luottamusmiest\u00e4 Pousin\nViljoa. Kari my\u00f6nt\u00e4\u00e4, ett\u00e4 t\u00e4m\u00e4 on ainoa kerta, kun h\u00e4n \u00e4\u00e4nesti jotain muuta\nkuin SDP:n ehdokasta, sill\u00e4 Pousi oli nimitt\u00e4in Ty\u00f6v\u00e4en ja Pienviljelij\u00e4in\nSosiaalidemokraattisen Liiton ehdokas. \u00c4\u00e4nestysp\u00e4\u00e4t\u00f6s oli sin\u00e4ns\u00e4 fiksu: Pousi\np\u00e4\u00e4si l\u00e4pi ja oli yhden kauden kansanedustajana 1966-70.<\/p>\n\n\n\n Siirryt\u00e4\u00e4n seuraavaksi Karin poikaan is\u00e4\u00e4ni Harri Kohoon.\nMainittakoon heti alkuun, ett\u00e4 Harrin leip\u00e4laji on ollut hiihto eik\u00e4 ay-liike.\nT\u00e4m\u00e4 k\u00e4y ilmi heti haastattelun aluksi: Kekkosen kuoleman johdosta er\u00e4s\nrullahiihtokilpailu peruttiin ja Harria harmitti, sill\u00e4 h\u00e4n oli sin\u00e4 kes\u00e4n\u00e4\nerityisen kovassa kunnossa! Varma voitto vaihtui presidentin el\u00e4m\u00e4n muisteluun\nja valtiollisiin hautajaisiin.<\/p>\n\n\n\n Ensimm\u00e4iset vaalit, jotka Harri muistaa el\u00e4v\u00e4sti olivat\nvuoden 1982 presidentinvaalit. Keskustelua seurattiin tarkkaan sosiaalidemokraattisesta Eteenp\u00e4in -lehdest\u00e4.\nVaikka televisio oli jo keksitty, ei se Harrin muistojen mukaan ollut kovinkaan\nvahva keskustelualusta vaalien alla. Harri \u00e4\u00e4nesti tietysti Koiviston valitsijamiest\u00e4.\nTy\u00f6l\u00e4iskaupunki Kotkassa oli p\u00e4iv\u00e4nselv\u00e4\u00e4, ett\u00e4 kaikki \u00e4\u00e4nest\u00e4v\u00e4t Koivistoa.<\/p>\n\n\n\n Enemm\u00e4n lapsuusmuistoja l\u00f6ytyy \u00e4idilt\u00e4ni Mari\nMartens-Kuutilta. H\u00e4nen is\u00e4ns\u00e4 oli siis jo aiemmin mainittu demarivaikuttaja\nUudenmaan piirisihteeri Matti Riikonen. Is\u00e4ns\u00e4 mukana Mari kulki jo pienest\u00e4\npit\u00e4en eri vaalitilaisuuksissa, joten oikeastaan ei ole edes mahdollista\nmuistaa yksitt\u00e4ist\u00e4 ensimm\u00e4ist\u00e4 muistoa, sill\u00e4 perhe eli ja hengitti\npoliittista el\u00e4m\u00e4\u00e4. T\u00e4m\u00e4 ei kuitenkaan ollut pikku-Marin mielest\u00e4 huono asia:\nvaalitilaisuuksissa sai nimitt\u00e4in aina j\u00e4\u00e4tel\u00f6\u00e4 tai muita herkkuja.<\/p>\n\n\n\n Vaalit seurasivat my\u00f6s kotiin. Ahkerasti vaality\u00f6t\u00e4 tekev\u00e4\nMatti soitteli aina vaalien alla satoja puheluita potentiaalisille tukijoille\nja paikallisille vetopelaajille. Oikeastaan ainoa ik\u00e4v\u00e4mpi muisto liittyy\nvaalitilaisuuksien luonteeseen. Keskusteluilla oli tapana veny\u00e4 pitkiksi ja\nvaikka Mari olisi jo halunnut l\u00e4hte\u00e4 kotiin, j\u00e4i is\u00e4 Matti aina suustaan kiinni\nja toistuvat \u201dkohta l\u00e4het\u00e4\u00e4n\u201d -vakuuttelut menettiv\u00e4t pian lupausvoimansa.<\/p>\n\n\n\n Haastattelussa muisteltiin my\u00f6s nykyvalossa hiukan\neriskummallista tapausta. Marin parhaan muistin mukaan kyseess\u00e4 olivat vuoden\n1976 kunnallisvaalit. Matti oli vaalimainoksissa SDP:n vaalikasvona ja Matin\nharteilla kuvassa oli tuttavaperheen poika. Matti olisi halunnut k\u00e4ytt\u00e4\u00e4\nkuvassa omaa tyt\u00e4rt\u00e4\u00e4n, mutta taustajoukkojen mielest\u00e4 miehen harteilla on\noltava poika. Vakuutin \u00e4idilleni, ett\u00e4 h\u00e4n olisi ansainnut olla kuvassa is\u00e4ns\u00e4\nharteilla. Kaiken kaikkiaan vaalit, vaality\u00f6 ja poliittinen el\u00e4m\u00e4 oli Marille\nkuitenkin positiivinen muisto: aina riitti herkkuja ja sirkushuveja.<\/p>\n\n\n\n <\/p>\n\n\n\n Mikko Koho, P-klubi<\/p>\n\n\n\n Kirjottaja aikoo my\u00f6s t\u00e4m\u00e4n kev\u00e4\u00e4n vaaleissa mahdollisuuksien mukaan p\u00e4\u00e4tt\u00e4\u00e4 ehdokkaan halauskykyjen perusteella.<\/em><\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":" Monille vaalit ovat paitsi nyky\u00e4\u00e4n tapahtuvaa poliittista toimintaa, my\u00f6s hieman kummallisia muistoja lapsuudesta. Vanhemmat ja opettajat touhottavat mystisist\u00e4 aikuisten k\u00e4sitteist\u00e4, kuten \u201deduskunta\u201d tai \u201dpresidentti\u201d. Itsekin saattaa p\u00e4\u00e4ty\u00e4 toistelemaan samoja asioita ilman sen kummempaa k\u00e4sityst\u00e4. P\u00e4\u00e4tin siis kartoittaa ihmisten ensimm\u00e4isi\u00e4 muistoja vaaleista. Kaino pyynt\u00f6ni P-klubin Facebook-ryhm\u00e4ss\u00e4 poiki yhteens\u00e4 16 tarinaa, joista olen poiminut t\u00e4h\u00e4n juttuun parhaat … <\/p>\n