Hurvittelu on aina ollut ja toivon mukaan tulee my\u00f6s aina olemaan osa ihmiskunnan identiteetti\u00e4, olemusta ja historiaa. T\u00e4h\u00e4n paneuduimme niin teoreettisesti kuin my\u00f6s k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6n tasolla Holin syysseminaarissa marraskuussa j\u00e4nnitt\u00e4vien seminaariesitysten ja viihdytt\u00e4vien iltaohjelmien muodossa. Vuosi 2022 on ollut luonteeltaan hurvittelun t\u00e4ydellinen vastakohta, er\u00e4\u00e4nlainen taantuma ja muistutus ihmisen pimeimmist\u00e4 ja alhaisimmista toiminnan muodoista, kun er\u00e4s hullu h\u00f6lm\u00f6 kuvitteli saavansa v\u00e4kivalloin mit\u00e4 haluaa. Vaikka surullinen maailmanpolitiikan nykytilanne ei teek\u00e4\u00e4n hurvittelusta ihmiskunnan ykk\u00f6ssanaa t\u00e4ll\u00e4 hetkell\u00e4, ei se kuitenkaan v\u00e4henn\u00e4 k\u00e4sitteen arvoa tai merkityst\u00e4 ihmiselle, eli meille kaikille. Ajankohtainen joulunaika ilmi\u00f6ineen on t\u00e4st\u00e4 oivallinen osoitus.<\/p>\n\n\n\n
Hurvittelu ja joulu ovat erottamaton osa toisiaan, mutteivat yksiselitteisell\u00e4 ja helposti m\u00e4\u00e4ritelt\u00e4v\u00e4ll\u00e4 Todellisuudessa \u201doikeaoppista\u201d joulunviettoa on yht\u00e4 montaa sorttia kuin on joulun viett\u00e4j\u00e4\u00e4kin. Joulua voi viett\u00e4\u00e4 tai sit\u00e4 voi olla viett\u00e4m\u00e4tt\u00e4.<\/p><\/blockquote><\/figure>\n\n\n\n Vallitseva jouluoppi on yll\u00e4tt\u00e4v\u00e4n laajalle levinnyt kulttuuri-ilmi\u00f6 suomalaisessa yhteiskunnassa. Jouluradion soittolistoilla lauletaan ilosta, mutta kertos\u00e4keet l\u00e4htev\u00e4t aina mollista ja enkelikuorot tapailevat hautajaismaista harmoniaa. Joulusaunassa kuuluu olla pime\u00e4\u00e4, ja naurun sijaan siell\u00e4 kuullaan otsaryppyist\u00e4 keskustelua kiuaskivien vaihdosta sek\u00e4 lakastuneesta lauteen lakkapinnasta. Pinnallisesta apatiastaan huolimatta t\u00e4ss\u00e4 kaikessa voi kuitenkin n\u00e4hd\u00e4 jotain syv\u00e4llist\u00e4 hienoutta: Niin saunojat kuin jouluradion kuuntelijat tiet\u00e4v\u00e4t sanomatta ja n\u00e4ytt\u00e4m\u00e4tt\u00e4, ett\u00e4 nyt hurvitellaan ja juhlitaan. Kirjoittamaton joulukonsensuksemme perustuu jaettuun uskoon kivasta, vaikkei se mit\u00e4 teemme tai puhumme olisikaan erityisen kivaa.<\/p>\n\n\n\n Joulussa manifestoituu yhteiskunnan ja hurvittelun suhde. Yhteiskunta asettaa toisaalta paineen hurvitella jouluna, mutta samaan hengen vetoon se rakentaa tiukat raamit kuinka hurvitella. Todellisuudessa \u201doikeaoppista\u201d joulunviettoa on yht\u00e4 montaa sorttia kuin on joulun viett\u00e4j\u00e4\u00e4kin. Lanttulaatikon saa korvata j\u00e4\u00e4tel\u00f6ll\u00e4 ja kinkuksi kelpaa my\u00f6s kurpitsa. Joulupuu on rakennettu toimii my\u00f6s duurisovituksena ja saunassa voi murjaista vitsin. Joulua voi viett\u00e4\u00e4 tai sit\u00e4 voi olla viett\u00e4m\u00e4tt\u00e4. Se on v\u00e4h\u00e4n kuin historian opiskelu; -toiset diggaavat ja tekev\u00e4t siit\u00e4 el\u00e4m\u00e4ntavan, toiset eiv\u00e4t viel\u00e4 viisikymppisen\u00e4k\u00e4\u00e4n erota Napoleonia Tommy Tabermanista (heiss\u00e4 on paljon samaa).<\/p>\n\n\n\n Olkoon t\u00e4m\u00e4 kirjoitus loppukaneetti Holin syysseminaarin 2022 hurvittelu-ulottuvuuksille. Hurvittelua tulee vaalia ja siit\u00e4 saa ja pit\u00e4\u00e4 nauttia. Opiskeluaika on joulun ohella mainiota el\u00e4m\u00e4nvaihetta ottaa siit\u00e4 kaikki irti. Hol on historianopiskelijoita yhteen kokoavana v\u00e4yl\u00e4n\u00e4 seminaarien ja risteilyjens\u00e4 ohella hieno hurvittelun mahdollistaja. Innolla odottaen mit\u00e4 ensi vuosi tuo historianopiskelun puitteissa tullessaan!<\/p>\n\n\n\n Jaakko Patinasta<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":" Hurvittelu on aina ollut ja toivon mukaan tulee my\u00f6s aina olemaan osa ihmiskunnan identiteetti\u00e4, olemusta ja historiaa. T\u00e4h\u00e4n paneuduimme niin teoreettisesti kuin my\u00f6s k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6n tasolla Holin syysseminaarissa marraskuussa j\u00e4nnitt\u00e4vien seminaariesitysten ja viihdytt\u00e4vien iltaohjelmien muodossa. Vuosi 2022 on ollut luonteeltaan hurvittelun t\u00e4ydellinen vastakohta, er\u00e4\u00e4nlainen taantuma ja muistutus ihmisen pimeimmist\u00e4 ja alhaisimmista toiminnan muodoista, kun er\u00e4s hullu … <\/p>\n
tavalla. Perinteinen luterilainen jouluoppi pohjautuu ajatukseen joulun ilosta ja riemusta, muttei sis\u00e4ll\u00e4
miss\u00e4\u00e4n nimess\u00e4 estotonta rientoa. Kuten joulurauhanjulistuskin asian muotoilee, iloita tulee, mutta ei liian kova\u00e4\u00e4nisesti. Muiden ihmisten h\u00e4iritseminen hurvittelun varjolla ei tietenk\u00e4\u00e4n ole soveliasta miss\u00e4\u00e4n olosuhteissa, mutta n\u00e4hd\u00e4kseni \u201doikeaoppisessa\u201d joulunvietossa ei tyydyt\u00e4 pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n t\u00e4m\u00e4n
k\u00e4ytt\u00e4ytymisnormin toteamiseen, vaan kyse on suuremmasta, huvin ja hartauden tasapainon
sovittamisesta. Joulun tulee tuntua rinnassa, varpaissa ja korvissa, mutta ei sit\u00e4 pid\u00e4 n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 hyppim\u00e4ll\u00e4,
nauramalla tai taputtamalla. Pieni hymy kenties on ok, mutta \u00e4l\u00e4 nyt sit\u00e4k\u00e4\u00e4n tee liian leve\u00e4sti ja hampaat kannattaa pit\u00e4\u00e4 piilossa.<\/p>\n\n\n\n