Tulin valituksi HOL:n puheenjohtajaksi maaliskussa, vaikken ehk\u00e4 olekaan historianopiskelija perinteisimm\u00e4st\u00e4 p\u00e4\u00e4st\u00e4. Tunnustan, p\u00e4\u00e4aineeni on poliittinen historia, opiskelen politiikan tutkimuksen laitoksella yhteiskuntatieteellisess\u00e4 tiedekunnassa, ja jos joskus valmistun, lukee tutkintotodistuksessani valtiotieteiden maisteri. Silti tunnen itseni historianopiskelijaksi. HOL vei syd\u00e4meni jo viime vuoden hallituksessa, ja l\u00e4hdin innolla toiseksi vuodeksi tekem\u00e4\u00e4n ty\u00f6t\u00e4 hienon j\u00e4rjest\u00f6n eteen.<\/p>\n
Aidan \u201dv\u00e4\u00e4r\u00e4lt\u00e4\u201d puolelta huuteleminen ei ole v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 haitta, vaan osaan ehk\u00e4 tarkastella asioita hieman erilaisesta vinkkelist\u00e4. Olemme my\u00f6s pitk\u00e4lti samassa veneess\u00e4. Niin yhteiskuntatieteet kuin humanistinen historiakin ovat oppialoja, jotka eiv\u00e4t keiku t\u00e4m\u00e4n hetken rahoitusvirtausten k\u00e4rjess\u00e4. Joko muiden tieteenalojen kolleegamme ovat onnistuneet tuotteistamisessaan paremmin, tai sitten emme vain yksinkertaisesti kykene tuottamaan riitt\u00e4v\u00e4sti innovaatiopotentiaalia seuraavalle kvartaalille… tai jotain. Niin tai n\u00e4in, ihmistieteet taistelevat jatkuvasti hyvin kapeakatseisen asenneilmapiirin kanssa. Me emme tuota valmiita tuotteita, myy niit\u00e4 tai valmistu tiettyyn ammattiin. Kaikki t\u00e4llainen on helppoa tuomita hy\u00f6dytt\u00f6m\u00e4ksi humanismiksi, mutta ainakaan min\u00e4 en ole viel\u00e4 mit\u00e4\u00e4n t\u00e4llaista kategorista humanistia tavannut. Ihmistieteit\u00e4 opiskelevilla on uskomattoman paljon erilaista osaamista ja kiinnostuksen kohteita. Suurin yhdist\u00e4v\u00e4 tekij\u00e4 lienee palava into omaa alaa kohtaan, mit\u00e4 ei minusta voi pit\u00e4\u00e4 heikkoutena.<\/p>\n
Ihmistieteilij\u00f6iden huonon imagon kohdalla on my\u00f6s ihan aito peiliin katsomisen paikka. Kuinka monta kertaa olenkaan kuullut historianopiskelijan toteavan opiskelevansa ty\u00f6tt\u00f6myyskortistoon, vaikka tilastot kertoisivat aivan muunlaista kielt\u00e4. Omasta osaamisesta ei uskalleta olla ylpeit\u00e4, tarjoudutaan mielummin vaikka puoli-ilmaiseksi t\u00f6ihin, ett\u00e4 \u201dsaataisiin edes jotain\u201d. Aina l\u00f6ytyy joku, joka on valmis kategorisoimaan meid\u00e4t hy\u00f6dytt\u00f6miksi ja tuottamattomiksi haihattelijoiksi, sit\u00e4 on turha ep\u00e4ill\u00e4. Mutta ei meid\u00e4n sit\u00e4 itse tarvitse tehd\u00e4! Meill\u00e4 on taitoja, motivaatiota ja kyky\u00e4 p\u00e4rj\u00e4t\u00e4 lukemattomissa erilaisissa teht\u00e4viss\u00e4. Ollaan ylpeit\u00e4 siit\u00e4, eik\u00e4 l\u00e4hdet\u00e4 v\u00e4h\u00e4ttelyn tielle. L\u00e4hdet\u00e4\u00e4n mielummin siit\u00e4, ettei ainakaan HOL:ssa ole mit\u00e4\u00e4n kategorisia humanisteja, vaan ennemmin yhteiskunnallis-historiallisen-alan moniosaajia.<\/p>\n
Historian opiskelu ei ehk\u00e4 valmista ammattiin. Filosofian maisteri (tai VTM\/YTM) on ehk\u00e4 yleisluontoinen ja mit\u00e4\u00e4nsanomaton titteli, mutta opimme silti uskomattoman paljon taitoja, joita muilla ei ole. Historiaa opiskelleet osaavat k\u00e4sitell\u00e4 laajoja tietom\u00e4\u00e4ri\u00e4 ja erottaa oleellisen tiedon ep\u00e4oleellisesta. L\u00e4hdekritiikki on tarpeen ty\u00f6ss\u00e4 kuin ty\u00f6ss\u00e4. Osaamme ajatella analyyttisesti ja viel\u00e4p\u00e4 kirjoittaa ajatuksemme paperille selke\u00e4sti ja ymm\u00e4rrett\u00e4v\u00e4sti. Jokainen on lis\u00e4ksi voinut rakentaa tutkintoaan juuri itsens\u00e4 n\u00e4k\u00f6iseksi esimerkiksi sivuainevalintoja hy\u00f6dynt\u00e4m\u00e4ll\u00e4. Meid\u00e4n on vain opittava tunnistamaan nuo taidot ja muutettava ne aidoksi osaamiseksi. Ennen kaikkea meid\u00e4n pit\u00e4\u00e4 uskaltaa olla ylpeit\u00e4 alastamme. Olemmehan jo opiskelupaikkaa hakiessamme l\u00e4p\u00e4isseet valtavan tiukan seulan. Kyll\u00e4 me osaamme!<\/p>\n
N\u00e4iden sanojen my\u00f6t\u00e4 toivotan kaikille oikein miellytt\u00e4v\u00e4\u00e4 ja aurinkoista kev\u00e4tt\u00e4. HOLlilaiseille minulla on yksi pieni pyynt\u00f6: \u00c4lk\u00e4\u00e4 sanoko olevanne matkalla kortistoon. Luottakaa itseenne ja osaamiseenne. Historiaa opiskelleiden taitoja tarvitaan aivan varmasti my\u00f6s tulevaisuudessa, ja jos yhteiskunta ei sit\u00e4 muuten ymm\u00e4rr\u00e4, on meid\u00e4n kerrottava se heille.<\/p>\n
Perjantaina 20. huhtikuuta 2012<\/p>\n
Tuomas Pulsa Tulin valituksi HOL:n puheenjohtajaksi maaliskussa, vaikken ehk\u00e4 olekaan historianopiskelija perinteisimm\u00e4st\u00e4 p\u00e4\u00e4st\u00e4. Tunnustan, p\u00e4\u00e4aineeni on poliittinen historia, opiskelen politiikan tutkimuksen laitoksella yhteiskuntatieteellisess\u00e4 tiedekunnassa, ja jos joskus valmistun, lukee tutkintotodistuksessani valtiotieteiden maisteri. Silti tunnen itseni historianopiskelijaksi. HOL vei syd\u00e4meni jo viime vuoden hallituksessa, ja l\u00e4hdin innolla toiseksi vuodeksi tekem\u00e4\u00e4n ty\u00f6t\u00e4 hienon j\u00e4rjest\u00f6n eteen. Aidan \u201dv\u00e4\u00e4r\u00e4lt\u00e4\u201d puolelta huuteleminen … <\/p>\n
\nKirjoittaja opiskelee poliittista historiaa Turun yliopistossa ja toimii HOL:n hallituksen puheenjohtajana kaudella 2012.<\/em><\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"