Historian Opiskelijain Liitto ry

Historiestuderandenas Förbund rf

Helsingin yliopisto

Helsingin yliopistossa historiaa voi opiskella sekä humanistisessa että valtiotieteellisessä tiedekunnassa. Humanistisen tiedekunnan puolella voi opiskella yleistä historiaa ja Suomen ja Pohjoismaiden historiaa sekä historiaa ruotsin kielellä, valtiotieteellisen puolella taas opiskellaan talous- ja sosiaalihistoriaa sekä poliittista historiaa.

Helsingin yliopiston historia-aineiden gradut ja muut opinnäytteet löytyvät Helda-tietokannasta: https://helda.helsinki.fi/handle/10138/17738

Yleinen historia ja Suomen ja Pohjoismaiden historia

Humanistisen tiedekunnan historian oppiaineiden vanhimmat oppituolit juontavat juurensa Turun akatemiaan, joka perustettiin vuonna 1640 ja siirrettiin Helsinkiin vuonna 1828. Aineet muodostivat aina vuoteen 2009 saakka historian laitoksen, vuodesta 2010 alkaen ne kuuluvat filosofian, historian, kulttuurin ja taiteiden tutkimuksen laitokseen. Humanistisessa tiedekunnassa voi opiskella Suomen ja Pohjoismaiden historiaa, yleistä historiaa ja historiaa (ruots.). Suomenkielisten historia-aineiden sisäänotto on yhteinen. Suomenkielisiin historia-aineisiin valittu opiskelija voi ryhtyä opiskelemaan joko Suomen ja Pohjoismaiden historiaa tai yleistä historiaa. Valintaa ei kuitenkaan tarvitse tehdä heti opintojen alussa, sillä perusopinnot ovat kummallekin oppiaineelle yhteiset. Pääaine on valittava aineopintojen suorittamisen yhteydessä, ja pääaineekseen voi vapaasti valita kumman tahansa oppiaineen.

Historia-aineiden opinnoissa opitaan ymmärtämään historiallisen menneisyyden ja historiatieteen luonnetta sekä harjaannutaan historiantutkimuksen käytännön taitoihin. Perusopinnot antavat hyvän yleiskuvan maailmanhistoriasta sekä perehdyttävät Suomen talous-, yhteiskunta-, kulttuuri- ja valtioelämän rakenteisiin. Suomen ja Pohjoismaiden historia käsittää Suomen ja Pohjoismaiden historian, yleisen historian oppiaine Suomen ja Pohjoismaiden ulkopuolisen historian. Kaikkien kolmen historia-aineen opiskelijat voivat erikoistua syventävissä opinnoissa myös Euroopan historiaan. Opinnot tarkastelevat eurooppalaista populaari- ja korkeakulttuuria, aineellista kulttuuria, sosiaalisia rakenteita, instituutioita ja näiden historiaa.

Suomen ja Pohjoismaiden historian oppiaineelle on ominaista Suomen ja Pohjoismaiden historian tutkiminen laajassa eurooppalaisessa ja globaalissa yhteydessä. Viime vuosina tutkimuksessa ovat painottuneet modernin valtion syntyyn sekä kapitalismin kehitykseen kytkeytyneet ilmiöt, eliitin ja vallan väliset yhteydet, yritystoiminnan ja työelämän historia, modernisaation ja yksilöllistymisen ilmiöt, urbaanin kulttuurin kehitys sekä vähemmistöjen historia. Oppiaineessa on vahvat perinteet ja osaaminen myös sosiaalisten ongelmien ja rikollisuuden historian tutkimuksessa. Oppiaineessa on tarjolla korkeatasoista ohjausta niin Ruotsin ajan, autonomian ajan kuin itsenäisyydenkin ajan tutkimusaiheisiin

Yleisen historian tutkimuksen painopistealueita ovat länsimainen aatehistoria ja poliittisen kulttuurin historia. Aatehistoria kattaa intellektuaalisen toiminnan tutkimuksen lisäksi esimerkiksi poliittisen historian, tapojen historian ja tieteenhistorian. Poliittisen kulttuurin historialla tarkoitetaan virallisten valtioelinten toiminnan tutkimuksen lisäksi yhteiskunnallisten suhteiden laajempaa tarkastelua, kuten esimerkiksi poliittisen vallan, identiteettien rakentumisen tai uskonnon merkitystä koskevia kysymyksiä. Aikakausien osalta yleisen historian tutkimuksen painopisteet ovat uuden ja uusimman ajan historiassa.

Laaja-alaisuutensa vuoksi historian opinnot antavat monenlaisia valmiuksia työelämään. Historian opinnoissa saatu ammattitaito ei liity yhteen tiettyyn ammattiin, vaan muuttuvilla työmarkkinoilla tärkeä uusien asioiden omaksumiskyky antaa mahdollisuudet sijoittua monenlaisille elämänaloille. Historia-aineita pääaineenaan opiskelleet ovat työskennelleet esimerkiksi museoalalla ja arkistoissa, tiedotusalalla, järjestöjen, julkisen hallinnon ja kulttuurielämän palveluksessa sekä historian aineenopettajina.

Historia (ruots.)

De äldsta lärostolarna vid institutionen härstammar från akademien i Åbo, grundad år 1640 och överförd till Helsingfors år 1828.
Idag undervisas här historia på svenska samt Finlands och Nordens historia och allmän historia på finska. Institutionen har även kurser på engelska.
Kansliet ligger i Helsingfors nyklassiska stadskärna, granne med Nationalbiblioteket, Riksarkiv och Helsingfors lutherska domkyrka. Huvudbyggnaden ritades av C. L. Engel och var ursprungligen en militärskola för faderlösa barn. I mitten av 1800-talet flyttade ett sjukhus in och stannade kvar ända tills byggnaden renoverades och överläts åt historiska institutionen år 1998.

 

Talous- ja sosiaalihistoria

Talous- ja sosiaalihistorian oppiaine on osa Helsingin yliopiston valtiotieteellisen tiedekunnan politiikan ja talouden tutkimuksen laitosta. Talous- ja sosiaalihistoria muodostaa yhdessä poliittisen historian kanssa yhteiskuntahistorian osaston. Oppiaineilla onkin läheiset suhteet toisiinsa, esimerkiksi yhteiset perusopinnot.

Talous- ja sosiaalihistoria rakentaa tieteellisesti perusteltua, historiallista taustaa nykypäivän yhteiskunnalle, sen kehitykselle ja instituutioille sekä luo pohjaa tämän päivän yhteiskunnan ongelmien ratkaisemiseksi. Tutkimuksessa kehitetään teorioita ja menetelmiä yhteiskunnan muutoksen tutkimiseksi. Erityisen kiinnostuneita ollaan taloudellisen ja sosiaalisen eriarvoisuuden taustoista ja ihmisten pyrkimyksistä tyydyttää aineelliset tarpeensa eri aikoina. Näkökulmat vaihtelevat kansallisista ja kansainvälisistä kokonaisuuksista mikrohistoriallisiin kysymyksiin, joissa poraudutaan arkipäivään – sekä paikallisyhteisöjen että valtarakenteiden yksityiskohtiin.

Oppiaineessa paneudutaan Suomen teollisen yhteiskunnan syntyyn ja modernisoitumiseen ja pohditaan, mitkä historialliset kehityslinjat ovat vaikuttaneet nykyisten instituutioiden syntyyn ja sukupuolten väliseen työnjakoon ja miten kansainväliset suhteet ja yhteydet ovat eri aikoina vaikuttaneet Suomeen. Talous- ja sosiaalihistorian opiskelijat oppivat hankkimaan ja analysoimaan uutta tietoa yhteiskunnan ilmiöistä, sillä opetuksessa painotetaan teoreettisten valmiuksien ja tutkimusmenetelmien osuutta. 

Talous- ja sosiaalihistorian opiskelijat sijoittuvat valmistuttuaan pääsääntöisesti kolmelle eri työalalle: julkishallintoon (ml. kansainväliset tehtävät), yrityselämään (ml. toimittajiksi ryhtyneet) ja tutkimus- ja yliopistoalalle. Myös opetustehtäviin on valmistuttu etenkin viime vuosina. 2000-luvulla oppiaineesta on valmistunut kymmenkunta maisteria ja kaksi tohtoria vuosittain.

 

Poliittinen historia

Poliittisen historian erityistehtävänä on jäsentää lähimenneisyyttämme erilaisten historiantutkimuksen menetelmien avulla, ja tarjota tieteellisesti perusteltu kokonaiskuva oman aikamme poliittisten ilmiöiden taustoista ja kehityksestä. Poliittisen historian opetuksen ja tutkimuksen kohteet ovat perinteistä historiaa laajemmat: erilaiset järjestäytyneet tai järjestäytymättömät poliittiset voimat sekä yhteiskunnan rakenteiden ja instituutioiden vuorovaikutus poliittisen järjestelmän kanssa ovat tärkeässä asemassa poliittisen historian opiskelussa. Poliittisessa historiassa kiinnitetään erityisesti huomiota siihen, että menneisyyden tapahtumille merkitysten antaminen on jatkuvasti elävä prosessi, jolla on myös poliittinen yhteys nykypäivään.

Poliittisessa historiassa tutkitaan ”historiapolitiikan” ja ”historian julkisen käytön” kautta sitä, miten menneisyyttä koskevat käsitykset näkyvät tämän päivän yhteiskunnassa.
Poliittisen historian oppiaine muodostaa yhdessä talous- ja sosiaalihistorian oppiaineen kanssa yhteiskuntahistorian laitoksen, joka on osa Helsingin yliopiston valtiotieteellisen tiedekunnan politiikan ja talouden tutkimuksen laitosta. Yhteiskuntahistorian aineiden välinen yhteistyö on tiivistä, esimerkiksi poliittisen historian ja talous-ja sosiaalihistorian perusopinnot ovat yhteiset.

Poliittinen historia on myös erittäin suosittu sivuaine, ja Helsingin yliopiston muiden historia-aineiden luennoilla on mahdollista korvata poliittisen historian opintokohtia. Muista historia-aineista valmistuneiden maisteriopinnot myös rinnastetaan poliittisen historian maisteriopintoihin.
Poliittisesta historiasta valmistuneet ovat oppiaineen yleissivistävän luonteen vuoksi sijoittuneet monipuolisesti työelämään, esimerkiksi kotimaisiin ja kansainvälisiin tiedotus-, hallinto-, ja järjestötehtäviin, ulkoasianhallintoon ja politiikan toimittajiksi. Poliittisen historian monialaisuus selviää myös mainitsemalla tunnettuja oppiaineen kasvatteja, joihin kuuluu muun muassa Esko Aho, Erikki Tuomioja, Gustav Hägglund ja Janne Virkkunen.