Palaa kohteeseen Työelämä

Uratarinat

Hallintoala

Konsta Ylimaunu, EU-erityisasiantuntija, Helsinki EU Office

Tervehdys Euroopan unionin hallinnollisesta pääkaupungista Brysselistä! Nimeni on Konsta Ylimaunu ja teen tällä hetkellä työtä kansainvälisellä näköalapaikalla EU-edunvalvonnan ja vaikuttamisen parissa Helsinki EU Officessa. Kotoisin olen Oulun pohjoispuolelta Kemistä ja aloitin opiskelut kemiläisten Amerikassa eli Oulussa vuonna 2011. Oppiaineena historia on ollut aina ollut lähimpänä sydäntäni koko peruskoulusta lähteneen opintopolkuni ajan. Vaikka olen aina ollut yleisesti kiinnostunut lähes kaikesta ja arvostan yleistietoa sekä monialaista sivistystä, historia on aina ollut ykkönen ehkä juuri sen läpileikkaavan luonteen tähden; kaikella on historiansa.

Asevelvollisuuden suorittamisen jälkeen oli selvää, että tulevat opinnot keskittyvät historia-yhteiskunta-valtio-taloustieteet -akselille. Lopulta päädyin hakemaan historian pääaineopiskelijaksi Oulun yliopistoon, ja se oli ainoa pääsykoe, johon todella panostin. Armeijan vihreissä pääsykokeisiin lukeminen vaati paljon asioiden priorisointia, ja kantahenkilökunnan puheista huolimatta valmistautumista ei tuettu millään tavalla. Viimeiset tärpit tuli luettua otsalampun valossa teltassa Lohtajan harjoitusalueella!

Heti opintojen alusta oli selvää, että sivuainevalikoimani tulee sijoittumaan aiemmin mainitulle ”nelitiedeakselille”, joten ensimmäisenä valitsin kandivaiheen sivuaineiksi sekä valtio-opin että Oulun kauppakorkeakoulusta johtamisen. Ajatuksissani oli alusta saakka hakeutua nk. opettajaputkeen, ja vaikka tulinkin valituksi, en lopulta ottanut paikkaa vastaan. Omalla kohdallani tämä olisi rajannut liikaa pois esimerkiksi sivuainemahdollisuuksia. Näin ollen pystyin lukemaan johtamisen lopulta pitkänä sivuaineena (60 op.), joka osoittautui erinomaiseksi ratkaisuksi!

Kandidaatintutkielmani tein YK:n turvallisuusneuvoston pysyvien jäsenmaiden suhteesta Kosovon statusprosessiin. Jatkoin tämän saman aiheen tutkimista gradussani laajentamalla sekä ajallista viitekehystä että kysymyksenasettelua. Tutkielma-aiheen keksin itse, joka on mielestäni viisasta, sillä omasta (toivon mukaan mielenkiintoisesta) aiheesta innostuu helpommin. Tällöin tutkielmien kirjoittamisesta ei myöskään tule pään hakkaamista seinään. Työekonomian kannalta kandin aiheen jatkaminen graduun osoittautui myös järkeväksi; erityisesti laajojen ja monisyisten tapahtumien ja prosessien osalta, jotka ovat historiatieteelle ominaisia, taustatyöhön käytetyn ajan merkitystä ei voine liikaa korostaa.

Maisterintutkintooni sisällytin sivuaineena Aleksanteri-instituutin koordinoiman monitieteisen Venäjän ja Itä-Euroopan tutkimuksen maisterikoulun (VIExpert), jota voin suositella lämpimästi, mikäli oma tutkimuksellinen mielenkiinto suuntautuu nk. VIE-alueelle. Maisterikoulussa saa sekä monitieteistä sparrausta oman gradun kirjoittamiseen Aleksanteri-instituutin henkilöstöltä että erinomaisia opintoja muiden suomalaisten yliopistojen opetustarjonnasta aihepiiriin liittyen. Oma lukunsa on myös maisterikoulun perinteinen viikon mittainen ”kesäkoulu”, joka järjestetään aina jokaisen vuosikurssin alussa. Maisteriaikana luin sivuaineena myös yritysjuridiikkaa sekä venäjän kieltä.

Opintojen aikana en tehnyt säännöllisesti muita kuin kesätöitä Kemin Seurakunnan nuorisotyössä. Poikkeuksena tähän sääntöön olin tekemässä tutkimushaastatteluja erääseen EU-projektiin, mutta muutoin keskityin opiskeluaikanani nimenomaan opiskeluun. Omalla kohdallani en ole työelämässä törmännyt ongelmiin sen kanssa, ettei opiskelujen aikana ole kertynyt valtavasti ”oman alan” työkokemusta; loppujen lopuksi kaikki on kiinni juuri Sinusta! Ainejärjestötoiminnassa en ollut aktiivisesti mukana. Muutoinkin olin omasta mielestäni hieman ”huono” opiskelijaelämään kuuluvien rientojen suhteen eli kävin yleensä perinteiset Vulcanaliat, laskiaiset ja vaput, mutta muutoin jätin juhlimisen opiskelijapiirissä enemmän tai vähemmän väliin. Tämä on näin jälkeenpäin jäänyt hieman jopa harmittamaan!

Valmistumisen jälkeen en oikein ollut varma mitä halusin tehdä, joten viiden vuoden määräaikaan mennessä valmistuttuani minulla oli vielä opintotukikuukausia käytettävissä parin vuoden opintoihin. Hakuprosessin jälkeen pääsinkin Oulun yliopiston kauppakorkeakoulun kansainväliseen International Business Management -maisteriohjelmaan, joka tuntui varsin luontevalta jatkolta erityisesti johtamisen opintoihini. Puolen vuoden opiskelujen jälkeen lähdin tämän maisteriohjelman puitteissa harjoitteluun Itä- ja Pohjois-Suomen EU-toimistoon Brysseliin vuoden 2017 tammikuussa.

Harjoittelujakson lopulla samassa kaupungissa sattui avautumaan vakituinen työpaikka juuri omalla profiilillani. Monivaiheisen rekrytointiprosessin jälkeen olen nyt työskennellyt reilut kaksi vuotta Helsinki EU Officessa EU-edunvalvonnan ja -vaikuttamisen parissa. Vastaan toimistossamme erityisesti kulttuuri- ja luovien alojen EU-rahoituksesta sekä viestinnästä. Toimistossamme teemme työtä maakuntien, kaupunkien, korkeakoulujen sekä tutkimuslaitosten hyväksi. Työ suomalaisessa aluetoimistossa Brysselissä vaatii nopeaa omaksumiskykyä ja laajojen asiasisältöjen nopeaa haltuunottoa. Tempoa Brysselin työssä riittää, vaikka muille jakaa! Hyvät viestintätaidot (sekä suullinen että kirjallinen) ovat myös avainasemassa kansainvälisessä ympäristössä työskentelyssä.

Koen, että laajasta ja monitieteisestä ”humanisti-historiapohjasta” on ollut vain hyötyä kaikessa tässä. Liian usein kuulee alentuvaa ”huuhaahumanisti” -puhetta erityisesti alan opiskelijoilta ja ammattilaisilta itseltään. Tähän voi vain todeta, että tulevaisuudessa monialaisille humanistiosaajille tulee olemaan yhä enemmän vientiä työmarkkinoilla. Brysselin kollegoideni joukosta löytyy niin valtiotieteilijää, juristia kuin viestinnän ja kielitieteiden ammattilaisia eikä heidän taholtaan kukaan ikinä ole kyseenalaistanut osaamistani opintotaustani perusteella. Yliopistokoulutus on ainakin omalla kohdallani antanut työelämään pohjatiedot ja -osaamisen, jonka päälle olen alkanut rakentaa omaa ammatillista osaamistani. Kuten todettua, kaikki on kiinni juuri siitä, miten Sinä itse päätät tähän maailmaan asemoitua!

.

Järjestöala

Laura Rissanen, elinkeinopolitiikasta vastaava johtaja, Sivistystyönantajat ry

Olen töissä elinkeinopolitiikasta vastaavana johtajana Sivistystyönantajissa (Sivista). Sivistystyönantajat kokoaa yhteen yli 330 sivistys-, koulutus- ja tutkimusalan työnantajaa. Esimerkiksi kaikki Suomen yliopistot ovat jäseniämme, samoin 19/22 ammattikorkeakoulusta. Sivistystyönantajien jäsenten palveluksessa on noin 56 000 työntekijää ja Sivista on Elinkeinoelämän keskusliitto EK:n jäsen. 

Olen valmistunut poliittinen historia pääaineenani Helsingin yliopistosta, pitkänä sivuaineena opiskelin taidehistoriaa. Suosittelen muuten tuota yhdistelmää, onhan taiteen ja politiikan symbioosi ollut useissa historian käänteissä tiivis.

Päädyin nykyiseen työtehtävääni suositusten kautta. Sivistystyönantajat etsi johtajaa uudistamaan liiton elinkeinopoliittista edunvalvontaa ja tehtävä houkutteli itseäni heti. Olin tehnyt lähes 20 vuoden uran erilaisissa politiikan taustavaikuttajatehtävissä ja kiinnostuin mahdollisuudesta päästä keskittymään koulutuspoliittiseen edunvalvontaan järjestössä.

Aloitin jo opiskeluaikana täysipäiväiset työt politiikan taustavaikuttajana, mikä on vaikuttanut vahvasti työuraani. Olin kansanedustajan avustajana viitisen vuotta, tein projektisihteerin töitä kunnallisvaalien tiimoilta ja valmistumisen jälkeen olin pari vuotta Euroopan parlamentissa europarlamentaarikon erityisavustajana. Toistaiseksi pisimmän yhtäjaksoisen ajan olin ministerin erityisavustajana, yhteensä seitsemän vuotta, ensin opetusministerin ja sitten hallinto- ja kuntaministerin sekä liikenneministerin kabineteissa. Politiikan taustavaikuttajan urani kruunasi 4,5 vuotta kokoomuksen eduskuntaryhmän pääsihteerinä, missä toimin eduskuntaryhmän kanslian esimiehenä. Poliittisen historian maisterille kaikki siis todella vahvasti “oman alan” töitä. Pääsin konkreettisesti näkemään, miten poliittista historiaa syntyy.

Poliittisen historian opinnoista suurin hyöty työelämässä on ollut taito poimia olennaisia laajoista kokonaisuuksista, politiikan syy-seuraus-suhteiden ymmärtäminen sekä sen muistaminen, että politiikkaa tehdään aina ajassa.

Nykyisessä työssäni teen ennen kaikkea vaikuttamistyötä. Tehtäväni on varmistaa, että liittomme jäsenten toimintaympäristö on heille suotuisa. Olen siis yhteydessä niin virkamiehiin, poliitikkoihin kuin sidosryhmiin. Aiemmasta tehtävästäni saamani opit siitä, milloin asioihin oikeasti kannattaa ja voi vaikuttaa, ovat päivittäin käytössä. Päiväni kuluvat siis paitsi perehtymällä erilaiseen valmisteluaineistoon, tiiviillä sidosryhmäyhteistyöllä, kirjoittamisella ja mediayhteydenotoilla. Sopivasti kaikkea laajassa paketissa.

Tärkein vinkkini tuleville historian alan ammattilaisille on, että jo opiskeluaikana kannatta verkostoitua laajasti oman oppiaineen rajojen ulkopuolelle. Työpaikka voi löytyä yllättävänkin nurkan takaa. Kannattaa myös saattaa opinnot loppuun.

https://www.linkedin.com/in/laura-rissanen-29299a1/

.

Museoala

Janne Kuoppala, näyttelymestari, Kemin historiallinen museo

Kuka?          

Janne Kuoppala, 35 vuotta, valmistunut 2016 keväällä aate-ja oppihistorialta Oulun yliopistosta. Työllistyi kaksi kuukautta valmistumisen jälkeen ja on nyt ollut kolme vuotta Kemissä töissä.

Mitä työ sisältää?            

Uusien näyttelyiden suunnittelu museoon. Paljon yhteistyötä muiden tahojen kanssa. Tällä hetkellä projektina Oulun Yliopiston yhteistyönäyttely Kemin alueen arkeologiasta.

Miksi historia ja miksi tähän työhön? 

Historia oli ainoa aine mitä ymmärsi koulussa, sekä ainoa mistä sai hyviä arvosanoja. Kaksi vuotta puhelinmyyntiä alkoi tympäisemään, jonka jälkeen haki Simon museoon kesätöihin. Kesä innoitti museologian sivuaineopintoihin.

Mitä sivuaineita? Ja miksi?                 

Museologian lisäksi elokuvatutkimus ja filosofia. Museologia on harvinainen sivuaine, koska se on kokemustyötä ja sillä saa jo 25 opintopisteellä ammattipätevyyden. Filosofia on laittanut pohtimaan.

Ainejärjestötoiminta?      

Tiimassa VPJ sekä fuksivastaava. Humanistisessa Killassa VPJ, Suomen Humanistiopiskelijoiden liitossa VPJ. Kokee hyötyneensä toiminnasta ns. normaalielämään           

Mitä muita töitä on kerennyt tehdä?   

Puhelinmyynti, sekä harjoittelu Pohjois-Pohjanmaan maakuntamuseossa. Omasta mielestä se kenties mahdollisti nykyisen uran. Harjoittelupätkä myös Oulun Yliopiston viestintäpalveluissa toimittajana. Pohjois-Amerikan historian konferenssin järjestäminen. Myös siitä oli hyötyä jatkoa ajatellen.

.

Uula Neitola, tapahtumatuottaja, Oulun museo- ja tiedekeskus Luuppi

Jos vertaan opintojen alkupuolen käsitystä työelämästä nykyiseen, huomaan että toisaalta kuva työelämästä on terävöitynyt, toisaalta kokemuksia erilaisista työympäristöistä on tullut paljon enemmän. Opiskeluiden alussa uskoin vakaasti valmiiksi viitoitettuun uraan viestinnän parissa, koska olin työskennellyt toimittajana puolisen vuotta kotipaikkakuntani Sodankylän paikallislehdessä ennen opintojen alkamista. Sen sijaan monivuotinen kesätyöni vähittäistavarakaupassa opetti lähinnä, millaista työtä tulevaisuudessa en mielelläni tekisi. Tein erityyppisiä töitä pitkälti koko opiskeluideni ajan, oman alan töitä ehkä kolmannen vuoden jälkeen. Harjoitteluiden hyvä puoli oli ehdottomasti se, että nimensä mukaisesti harjoitteluissa vasta harjoitellaan tärkeitä työelämän taitoja. Työelämä yleisesti valmistumisen jälkeen on tuottanut poikkitieteellisiä seikkailuja ja onnistumisen hetkiä, ja ainakin tähän mennessä haaveisiin on vastattu tasaisesti.

Työskentelen tällä hetkellä Oulun museo- ja tiedekeskus Luupissa tapahtumatuottajana. Tuotan erilaisia yleisötapahtumia luennoista kokosuuriin festivaaleihin asti. Museot ovat julkisia, avaria tiloja, jotka mahdollistavat mitä erilaisimpien tapahtumien järjestämisen. Parhaimmillaan se laajentaa myös suuremman yleisön käsitystä museomääritelmästä. Museot eivät ole enää hiljaisia, pölyisiä vitriinikokoelmia. Museoalan ammattien historiaa käsittelevä tietokirjani ilmestyy lokakuussa.

Opiskelin historiaa Oulun yliopistossa vuodet 2008-2015. Opintojen tuoma hyöty työelämässä on vaihdellut paljon riippuen hieman työpaikasta. Pääsääntöisesti kaikista opinnoista on ollut jotain hyötyä, ja erityisesti kielten opiskelu on tuottanut hedelmää myöhemmin kansainvälisissä työympäristöissä. Paljon hyötyä koen saaneeni myös rikkaasta valikoimasta lyhyitä sivuaineita. Opiskelin sivuaineina muun muassa viestintää, museologiaa ja klassillista arkeologiaa. Opinnot valmistavat teorian tasolla työelämää varten, mutta niiden sovellus riippuu täysin tulevasta työstä. Esimerkiksi museologian perusopinnot ovat vaatimus museoalalla työskentelyyn, siksi niitä voi leikillisesti pitää eräänlaisena ammattitutkintona. Ulkomailla suoritettujen opintojen merkitystä ei voi väheksyä, ja usein ulkomaan komennukset poikivatkin lisää kansainvälisiä toimeksiantoja.

Aine- ja harrastusjärjestötoiminta muodostaa erinomaisen pohjan tulevaa varten, sillä useimmiten työelämässä päätyy vääjäämättä erinäisiin työryhmiin ja komiteoihin, missä on hyötyä sekä tiimiosaamisesta että käytännön kokousjärjestyksen tuntemisesta. Puhumattakaan siitä, jos sattuu työllistymään kolmannelle sektorille. Toimin esimerkiksi Tiimassa useita vuosia erilaisissa tehtävissä, suurimman osan ajasta ainejärjestölehden päätoimittajana, jolloin opin myös taittamaan, mikä taas poiki töitä ja toimeksiantoja myöhemmin. Tapahtumajärjestelyä kokeilin myös Humanistisessa killassa, ja toimin myös Oulun yliopiston Lappilaisen osakunnan Lapio ry:n viestintävastaavana ja puheenjohtajana. Järjestötaitoja on sittemmin päästy hiomaan lukuisissa eri järjestöissä, mutta pohjaan omat kokemukseni tiukasti ainejärjestötoiminnan hyötyihin.

Työ on hyvin moniulotteinen asia, ja sen eri puolista voi oppia vain tekemällä erilaisia töitä. Työssä opettavaiset kokemukset voi jakaa kahteen osaan, on hyvät kokemukset ja toisaalta huonot. Molemmat opettavat jotain. Myönteisten työelämäkokemusten, esimerkiksi erityisen kivan työporukan tai onnistuneiden ja kiitosta keränneiden työsuoritusten myötä kirkastuu mahdollisesti ajatus siitä, millaisia tavoitteita kohti suunnittelee omaa uraansa. Huonot kokemukset valaisevat todennäköisesti sitä työtä, mitä tulevaisuudessa ei halua tehdä. Tällaisia voivat olla esimerkiksi pettymykset työnantajaan tai työtehtäviin. Itselläni on tullut vastaan kumpiakin, ja molemmista olen kokenut olleen hyötyä. Tietysti myös eri töissä ja toimissa luodut verkostot ja suhteet auttavat uralla eteenpäin. Olen huomannut, että jokaisesta työpaikastani on ollut vähintään jotain hyötyä myös seuraavan saamisessa. Kuitenkaan ilman hyvää tuuria oma urani näyttäisi erilaiselta.

Luonnollisesti työn saaminen on nykypäivänä aina voitto itsessään. Oman alan töiden saaminen on parasta mitä voi opiskeluaikana ja uran alussa voi sattua. Onnistumisiksi luen monet asiat urani varrella, mutta kohokohdat liittyvät yleensä aina valituksi tulemiseen suuren hakijamäärän seasta sekä apurahojen saaminen. Yritän suunnitella tulevaa siten, että minulla on aina A-suunnitelman lisäksi taskussani myös B- ja varmuuden vuoksi myös C-suunnitelma. Eräänä opiskeluvuonna varauduin henkisesti jälleen kesään työssä, mistä en varsinaisesti pitänyt, mutta joka toi toimeentuloa, kun yllättäen sainkin puhelun Museovirastosta, että minua odotti viisi kuukautta työtä museolaivan ruorissa Kotkan satamassa Suomen merimuseossa. Tuohon mennessä se tuntui todelliselta kohokohdalta. Viime aikojen kohokohtia ovat olleet museotapahtumien pioneerina toimiminen, oman ensimmäisen historiateoksen julkaisu ja kansainväliset edustustehtävät.

Toki myös pohjassa on pakko käydä, jotta voi nousta pintaan uudelleen. Opiskeluaikojen työpaikoissa jouduin joskus taistelemaan työntekijän oikeuksistani työnantajan yrittäessä laittomuuksia. Olen istunut puhutteluissa ja saanut varoituksia edesottamuksistani, joskus syyttä, joskus syystä. Silti jokainen kokemus on vienyt ammatti-identiteettiäni eteenpäin.

Järjestötoiminnalla on ollut minulle keskeinen merkitys vapaa-ajan täytössä ja vaikutustyössä. Löysin järjestötyön ja sen merkityksen aine- ja harrastejärjestöistä, ja sitä oli luontevaa jatkaa yliopistokohtaiselta tasolta valtakunnalliseen suuntaan. Ammatillinen edunvalvontatyö alkoi liityttyäni toisena opiskeluvuotena Akavan erityisaloihin. Olen toiminut Akavan erityisalojen opiskelijaverkostossa, opiskelijatoimikunnassa sekä kunnan neuvottelukunnassa. Toimin myös yhden vuoden markkinakeskusjärjestö Akava Pohjois-Pohjanmaan aluejohtoryhmässä sekä Akavan opiskelijoiden valtuuskunnassa. Oman ammattiliittoni Museoalan ammattiliiton hallituksessa olen istunut kaksi kaksivuotiskautta.

Päivätyön ohella työskentelen myös kansainvälisen rakennussuojelun ja kulttuuriympäristöjen vaalimisen asiantuntijajärjestö ICOMOSin Suomen osaston sihteerinä, mistä on hyvä näköala sekä kansalliseen että kansainväliseen maailmanperintötyöhön. Olen päässyt edustamaan Suomea kansainvälisiin kokouksiin ja työryhmiin. Ikkuna kulttuuriperintövaikuttamiseen avautui omien mielenkiinnon kohteiden mutta myös aikaisemman aktiivisen osallistumisen avulla. Kansainväliset kontaktit alalla kuin alalla rikastuttavat kuvaa ammatista.

Joskus olen leikilläni sanonut, että nykyajan filosofian maisterin elämä muistuttaa jossain määrin menneiden vuosien tukinuittajien elämää. Työmaita on harvassa ja niiden perässä matkustellaan, ja on mahdotonta sanoa, missä puolen vuoden päästä ollaan. Kun aloitin itse opiskelut, tavattiin sanoa, että suuri ikäluokka jää pian eläkkeelle, minkä jälkeen työpaikkoja vapautuu. Huomioni mukaan tämä ei ole pitänyt paikkaansa. Humanistiopiskelijan tie ei ole helppo; suuri osa työ- ja harjoittelupaikoista sijaitsee pääkaupunkiseudulla, ja oman paikkakunnan vähistä harjoittelupaikoista käydään välillä jopa poikkitieteellistä kilpailua. Lisäksi työelämässä eletään ennen näkemätöntä murrosta, joka asettaa kaikki uuteen asemaan. Silti meidän valttikortteiksemme on sattunut monia ominaisuuksia, jotka ovat kuumaa kamaa työpaikoilla nyt ja tulevaisuudessa. Ne ovat taito ymmärtää ja omaksua suuri kuva ja taito kertoa siitä ymmärrettävästi muille.

Nosta siis päätäsi, historian opiskelija, maailma on sinulle avoin!

.

Opetusala

Petri Veikkolainen, lukion lehtori ja tutor-opettaja, Lyseonpuiston lukio

”Minähän pääsin Oulun yliopistoon varasijalta lukemaan aate- ja oppihistoriaa. Joku taisi ääneen ihmetelläkin että kukahan tolvana se oli joka sai pääsykokeissa niin-ja-niin vähän pisteitä. Minähän se. Olin käynyt huvikseni pääsykokeissa, koska niihin ei oltu erikseen mainittu pääsykoekirjaa. Suunnittelin tosissani lähtemistä ulkomaille opiskelemaan.

En yhtään tiennyt mitä lähtisin opiskelemaan – jotain missä ei ole liikaa luonnontieteitä. En ollut mikään huippu lukiossa, enkä historiassa enkä yhteiskuntaopissakaan. Eikä minulla kyllä ollut mitään opiskelutaitojakaan, minkä huomasin karusti ensimmäisessä Henry Oinas-Kukkosen perusopintojen tentissä – puhdas hylätty. Lukiossa vaatimustaso ei ollut minulle sopiva, olisin kaivannut enemmän haastetta ja tukea opiskelutaitoihin. Ymmärrän nyt, että kokeisiin tähtäävä pänttäämisoppiminen ei sopinut minulle lainkaan. Eniten nautin ja opin elämänkatsomustiedon keskustelevammasta ja pohdiskelevammasta luonteesta. Siellä opettajakin ehkä rohkaistui kokeilemaan toisenlaisia opetustapoja.

Pikku hiljaa aloin päästä kärryille yliopiston vaatimustasosta ja opin talon tavoille. Neljäntenä vuonna lähdin hetken mielijohteesta Erasmus-vaihtoon Berliiniin. Tämä merkitsi minulle käännettä. Opin kolmessa kuukaudessa uuden kielen, aivoissa tuntui palaset loksahtavan paikalleen, opin kriittistä ajattelua ja jollain tavalla perspektiivi laajeni. Palasin vuoden jälkeen Suomeen ja vaihdoin Jyväskylän yliopistoon. Siellä opinnot alkoivat sujua uudella tahdilla, yliopisto alkoi tepsiä kohdallani neljännen vuoden aikana. Taisin tehdä yhdessä vuodessa 100 opintoviikkoa. Opiskelin kaikkea kiinnostavaa, mitä tielle sattui. Saksan kielen osaaminen yhdistyi kiinnostukseeni historiaan ja kasvatustieteeseen gradu-vaiheessa. Tutkin kahden saksalaisen kasvatustieteen professorin ajatuksia kansalaiskasvatuksesta.

Olin aina ollut jollain tasolla kiinnostunut opettamisesta, ehkä opettajaäitini ansiosta, joka myös opiskeli Oulun yliopistossa. Jyväskylässä suoritin myös opetusharjoittelun, pääsin tekemään Norssissa sijaisuuksiakin. Valitsin tosiaan kaikki mahdolliset sivuaineet: yhteiskuntaopin pätevyyttä varten luin yhteiskuntapolitiikkaa, valtio-oppia ja kansantaloustiedettä. Minulla on kasvatustieteen opinnot maisteriksi asti ja muita sivuaineitani ovat filosofia, elämänkatsomustieto sekä saksan kieli ja kulttuuri. Näistä kakista on ollut minulle valtavasti iloa ja hyötyä.

Olen kouluttautunut myös matkaoppaaksi ja olen saanut opastaa erilaisia ryhmiä Rovaniemellä ja Pohjois-Kalotin alueella. Tämä työ vei minut myös kääntämään Lapin maakuntamuseon perusnäyttelyn audioguiden tekstit suomesta englannin kielelle. Nykyisessä työssäni Lyseonpuiston lukion lehtorina olen saanut hoidettavakseni ystävyyskouluvaihdon saksalaisen Kasselin Goethe-lukion kanssa.

Nyt setämiehenä minusta tuntuu kuin kaikki mitä olen opiskellut, on ollut minulle suuresti hyödyksi ja ilahduttaa minua yhä päivittäin.

Valmistumisen jälkeen pääsin heti tammikuussa 2005 heti töihin Muuramen lukioon, mistä Padasjoen kunnan kautta maitojunalla takaisin Rovaniemelle samaan lukioon, josta aikanaan olin itse kirjoittanut ylioppilaaksi.

Opetin 12 vuotta perinteisesti ”sankariopettaja”-menetelmällä eli opettajakeskeisesti keksimällä kaikkea hienoa ja ihmettelin, miksei suurin osa koululaisista innostu oppiaineistani. Filosofian ja elämänkatsomustiedon opinnot johtivat varmasti eteenpäin pohdiskelujani myös oppimisen ja opettamisen saralla. Välillä kaiken kyseenalaistaminen tuntui siltä, että järki lähtee eikä missään ole mitään mieltä. Opettajankoulutuksessakin oli korostettu reflektion merkitystä. Siinäkin asiassa kovakalloisella meni näköjään useampi vuosi ennen kuin ”loksahti”. Vältin totaalisen kypsymisen opettajan työhön kääntämällä opetuksen eli ”flippaamalla”. Nyt tavoittelen lukiolaisten kanssa sisäistä motivaatiota, elinikäisen oppimisen pyrkimystä, itsetuntemuksen lisäämistä, rohkeuden ja sinnikkyyden lisäämistä. Olen luultavasti koko loppuelämäni mittaisella tutkimus- ja oppimismatkalla opettamisen ja oppimisen kiehtovassa maailmassa. En tiedä osaanko vieläkään opettaa ”oikein” tai riittävän hyvällä tavalla, mutta tiedän, että opin joka päivä paremmaksi.

Minusta suomalaisessa koulujärjestelmässä korostetaan edelleen aivan liiaksi tiedon merkitystä. Se on hieno tavoite sinänsä, mutta pesuveden mukana menee taito, rohkeus ja uskallus osallistua asioihin jne. Viime aikoina olen kiinnostunut saksalaisen lukion mallista, jossa sama opettaja opettaa historiaa heidän lukiossaan ikävuodet 13-19. Tällä tavalla voidaan edistää fyysisesti ja henkisesti turvallisen oppimisympäristön muodostumista.

Onko tarinallani opetusta? Ehkä se, että elämä kuljettaa kyllä. Ja kannattaa opiskella kaikkea, mikä kiinnostaa. Kaikenlaisille tehokkuusvaatimuksille kannattaa näyttää kieltä. Sivistys ei katso kelloa eikä edes kalenteria.

.

Viestintä

Kaisa Rahikka, asiantuntija, valtioneuvoston kanslia

Olen Kaisa Rahikka ja työskentelen valtioneuvoston kansliassa asiantuntijana. Toimin VAHVA-hankkeessa viestintätiimin vetäjänä. On jännittävää ja vauhdikasta päästä rakentamaan yhteistä digitaalista valtioneuvostoa.

VNK:an tulin korkeakouluharjoittelijaksi kesällä 2017, jonka jälkeen helmikuussa 2018 sain viransijaisuuden tiedonhallinnan suunnittelijana. Siirryin vuosi sitten nykyiseen tehtävääni. Minulla on viestinnästä ja projektityöstä kokemusta aikaisempien työtehtävieni kautta, sillä olen työskennellyt mm. Specialla projektipäällikkönä ja koordinaattorina Helsingin yliopiston alumniyhdistyksellä.

Valmistuin tänä keväänä filosofian maisteriksi Helsingin yliopistosta pääaineenani historia. Opiskeluaikana olin järjestöaktiivina Kronoksessa ja tiedekuntajärjestö Humanisticumissa. Työelämään taisin siirtyä pääsääntöisesti jo opintojen toisena vuonna. Opintojen ja työelämän yhdistäminen oli haastavaa, muttei mahdotonta.

Historian opinnot opettivat tarkastelemaan tietoa kriittisesti ja hahmottamaan laajoja kokonaisuuksia. Digihankkeessa työskentely on päivittäin uusien asioiden oppimista ja hyvinkin laajojen kokonaisuuksien hahmottamista. Viestintätiimini tehtävänä on tuottaa ajankohtaista tietoa kaikille käyttäjille siitä mitä uuden digitaalisen järjestelmän käyttöönotto konkreettisesti tarkoittaa virkamiesten arkityössä ja miten yhteiset toimintatavat vaikuttavat työntekemiseen. Työpäivääni kuuluu paljon suunnittelutyötä, kokouksia erilaisten tiimien ja ryhmien kanssa, uutisjuttujen ja -kirjeiden kirjoittamista ja infotilaisuuksien järjestelyä.                    

Historian alaa en ole unohtanut ja olen reilun kahden vuoden ajan toiminut toimitusjohtajana Helsinki Walks -nimisessä yrityksessä, joka tuotteistaa Helsingin historiaa mm. opastettujen kävelykierroksien kautta. Vastaan operatiivisesta toiminnasta ja on ihanaa innostua Helsingin historiasta yhdessä tutkijoiden kanssa. Olen päässyt mm. ohjaamaan Mannerheim-aineista illallisnäytelmää hotelli Kämpiin ja opastamaan kävelyfestareilla Suomen historian myytteihin.

Tärkein vinkkini työelämään tuleville historian alan ammattilaisille on, että ota rohkeasti haasteita vastaan ja innostu uusista asioista – koskaan ei voi olla valmispaketti vaan kyky oppia on tärkeää. Lähde mukaan innolla yhdistys-, järjestö-, ja harrastetoimintaan sekä osallistu rohkeasti kaikenlaisiin kehittämisprojekteihin!

.

Teemu Siltanen, viestintäpäällikkö, Nurmijärven kunta

FM (pääaineena historia), Tampereen yliopisto, 2015
YTM (pääaineena valtio-oppi), Tampereen yliopisto, 2017

Ainejärjestö Patinan 50-vuotishistoriateoksessa on valokuva syksyltä 2008. Kuvassa näkyy joukko yliopistouransa alkutaipaleella olevia noin parikymppisiä fukseja. Yhdellä heistä on ruma lippalakki päässään ja epävarma katse silmissään. Olin ensimmäisiä päiviä yliopistolla ja noina päivinä kaikki oli uutta. Enää en käytä lippalakkia tai ystävysty yhtä helpolla, mutta viehätyn edelleen uusista asioista. Nyt hieman yli 12 vuotta myöhemmin työskentelen viestintäpäällikkönä Nurmijärvellä.

Minulta pyydetään usein tekstejä, mutta harvemmin itsestäni. Toivon, että lukijana löydät uratarinastani samaistumisen pisteitä, jotka saavat sinut ajattelemaan omaa polkuasi.

Mainittu fuksivuosi oli uusien ystävyyksien mutta myös baari-iltojen marinoima. Jossain välissä päätin, että keskittyisin jatkossa paremmin opiskeluun. Tämän jälkeen huomasin rakastavani opiskelua ja tutustuin itseeni opiskelemalla maailmaa. Samalla tutustuin rakastettaviin ihmisiin. Epävarmuus hävisi vuosien karttuessa.

Vähemmistöpolitiikka alkoi kiinnostaa minua, ja käsittelin kandissani ja myöhemmin gradussani romanipolitiikkaa suomalaisen 1900-luvun asuntopolitiikan näkökulmasta. Hylkäsin viimeistään tässä vaiheessa ajatukseni opettajanurasta ja päätin, että minusta tulisi vähemmistöpolitiikan asiantuntija – todennäköisesti virkamies tai tutkija. 

On ihmeellistä, kuinka yksikin tukea osoittava ihminen voi vaikuttaa toisen elämään. Minulle yksi tällainen on Marko Nenonen, joka tuki opettajana minua koko opiskeluaikani. Marko oli niitä opettajia, joita aidosti kiinnosti, mitä minusta tulisi. Myöhemmin seminaariryhmässä hän antoi toisinaan tiukkaakin palautetta, mutta kaikki tämä viesti välittämisestä – hänelle tutkielmani tai tulevaisuuteni ei ollut samantekevä. Toivon, että sinullakin lukijani olisi ainakin yksi tällainen mentor opiskeluidesi aikana.

Tein ensimmäiset opiskeluvuodet töitä kirjakaupassa ja yhden kesän olin myös Särkänniemen tukkijätkänä. Nämä kokemukset asiakaspalvelusta ovat hyödyttäneet minua jokaisessa myöhemmässä työtehtävässäni.  Halusin kuitenkin kokemusta, joka avaisi ovia asiantuntijauralle. Olin yhteydessä ministeriöön ja sovin harjoittelupaikasta. Sitten juustohöylä vei harjoitteluani varten varatut määrärahat ja selkeältä uravisioltani katosi pohja.

Patinan järjestämässä Hol-seminaarissa yhtenä puhujana oli viestintäalan yrittäjä Rami Kangas. Hän maalasi, kuinka lapsenkengistä aikuisuuteen ponnistava sosiaalinen media tarjoaisi töitä juuri humanisteille. Innostuin ajatuksesta, että opinnoistani löytyisi kytkös markkinointialalle. Jännityksestä huolimatta rohkaistuin tekemään yhden työelämäni merkittävimmistä liikkeistä. Nykäisin yrittäjää hihasta, ja totesin, että hänen kannattaisi ottaa minut töihin. Lähetin perään nykysilmin katsottuna ontuvan hakemuksen, mutta Ramin vaakakupissa painoi hyvä ensivaikutus. Tuosta melko sattumanvaraisesta kohtaamisesta alkoi yli 6 vuotta kestänyt yhteistyö, jonka aikana kasvoin viestinnän ammattilaiseksi.

Aluksi työllistyin harjoittelijaksi ja sain pikakoulutuksen sisältömarkkinointiin ja myyntityötön. Huomasin, että sovin alalle ja viestintä alkoi tuntua varteenotettavilta uravaihtoehdoilta. Harjoittelun jälkeen jatkoin yhteistyötä freelancer-pohjalta (pyysin puolet pienempää korvausta kuin viestinnän ammattilaiset, jotta sain vaalittua ainokaisia suhteitani ja kerrytin kokemusta kirjoitustyöstä). Aloin myös julkaista blogitekstejä ja kirjoittaa ainejärjestön lehteen. Lisäksi kirjoitin ammattijärjestön tilaushistorian.

Samoihin aikoihin hakeuduin Patinan 50-vuotishistoriateoksen työryhmään, ja minua pyydettiin teoksen myynti- ja markkinointisuurvisiiriksi. Toin oppimani taidot kirjaprojektiimme, ja myimme noin puolet painosmäärästä jo ennen kirjan julkaisua. Samassa työryhmässä oli useita mahtavia patinisteja, ja osa oli mukana tiedelehti Hybriksen toimituskunnassa. Pian olin mukana lehden toiminnassa yhteensä seitsemän vuoden ajan (kannustan sinuakin lämpimästi kirjoittamaan Hybrikseen!).

En kuitenkaan ollut täysin varma siitä, että markkinointiala olisi varmasti oma juttuni. Hakeuduin toiseen korkeakouluharjoitteluuni ammattijärjestöön, jossa sain tehdä monipuolisesti erilaisia tehtäviä. Mutta viestintäala veti minua takaisin, ja kun minulle ehdotettiin viestintäkonsultin pestiä Ramin ja hänen vaimonsa Ilonan perustamasta viestintätoimistosta, otin paikan empimättä vastaan. 

Työskentelin viestintäkonsulttina noin neljä vuotta ja viimeistelin töiden ohella myös molemmat graduni. Tänä aikana kehityin noviisista viestinnän ammattilaiseksi (tärkeimpänä mentorinani toimi muuten Patinan alumni Laura). Sain hoitooni monipuolisia kotimaisia sekä kansainvälisiä asiakkuuksia. Viimeistään tässä vaiheessa ymmärsin, kuinka hyviä valmiuksia opintoni antoivat viestintäalalle. Konsultin pitää nimittäin muodostaa nopeasti tilannekuva ja pukea se välittömästi ytimekkääksi viestiksi. Laaja yleissivistys helpottaa puolestaan yhteistyötä asiakkaiden, medianedustajien tai työkavereiden kanssa. Huomasin, että luovuus asui rohkeudessa innostua työkavereiden ideoista, joista yhdessä rakensimme kampanjoita, tempauksia ja ilmiöitä. Yliopisto tarjoaa kaikkien näiden taitojen kehittämiseen erinomaiset puitteet.

Neljän viestintätoimistovuoden jälkeen päädyin vanhan kotikuntani Nurmijärven viestintäpäälliköksi. Hyppy johtoryhmätasolle jännitti, varsinkin, koska päädyin johtamaan kunnan viestintää täysin toiselta sektorilta. Edessä oli suurehko savotta, sillä ensimmäisen vuoden aikana rakensimme tiimini kanssa viestintästrategian, uudistimme brändi-ilmeen, lanseerasimme kunnan kotisivut sekä aloitimme entistä vuorovaikutuksellisemman ja strategisemman viestinnän. Tämä on opettanut yhtä ja toista muutosjohtajuudesta. Jos konsulttina tarvitsin kykyä ottaa haltuun suuret kokonaisuudet, niin nykyistä työtäni en voisi tehdä ilman tätä taitoa. Yhden päivän aikana päällekkäin voi olla kymmeniä asioita, jotka kaikki vaativat viestinnällistä näkökulmaa.

Jos ensimmäinen vuoteni Nurmijärvellä oli uudistumisen ja esimiestaitojen opettelun jakso, kulunut vuosi on ollut kriisiviestinnän koulu. Nähdäkseni kriisin hoidossa on olennaista muodostaa tilannekuva, priorisoida ja toimia nopeasti. Näissä tilanteissa avoimen viestinnän painoarvo korostuu. Tällä hetkellä työpäiväni venyvät, mutta toisaalta koen työni erittäin merkitykselliseksi. Hyvinvointivaltio toteutetaan kunnissa ja siksi kannustankin sinua harkitsemaan kuntasektoria työpaikkana.

Nykyisille opiskelijoille haluaisin antaa muutaman vinkin, joista on hyötyä viestintäuralla ja varmasti myös laajemmin. Ota opinnot tosissasi, ole utelias ja tutustu yliopistossa kiinnostaviin ihmisiin. Valitse itseäsi kiinnostavia sivuaineopintoja ja rakenna omaa polkuasi. Harkitse kuitenkin myös käytännönläheisempiä opintoja. Innostu uusista ihmisistä sekä asioista. Kartuta harjoittelun kautta työkokemusta ja verkostoasi. Pidä huolta ihmissuhteista, ole ystävällinen ja mukava. Hyödynnä tarjotut tilaisuudet, sillä avoimet ovet sulkeutuvat nopeasti. Osoita arvosi, kun saat mahdollisuuden. Harjoittele kirjoittamista, sillä taitoa tarvitset kaikissa asiantuntijatehtävissä. Älä leiki älykkäämpää kuin olet ja uskalla kysyä yksinkertaisia kysymyksiä. Aseta itsellesi tarpeeksi korkeita tavoitteita ja etene päämäärätietoisesti tavoitteitasi kohti. Arvosta itseäsi ja laita itsesi peliin. Ja ennen kaikkea, muuta maailmamme paremmaksi.

Mikäli sinulla herää kysymyksiä urasta viestinnän parissa, älä epäröi olla yhteydessä!

https://www.linkedin.com/in/teemusiltanen/

Yliopisto- ja korkeakoulusektorin tehtävät

Anu Lahtinen, tutkija, Helsingin yliopisto

Kuva: Hanna Tarkiainen, valokuvaamo Kuvitelmia

Työtehtävä                                                                                                                               

Suomen ja Pohjoismaiden historian apulaisprofessori [Associate Professor], tavoitteena vakinaistaminen Professoriksi 2023

Missä opiskelit ja mitä?                                                                                 

FM Turun yliopisto, Suomen historia, sivuaineet taidehistoria, kulttuurihistoria ja klassillinen arkeologia; FT Turun yliopisto, kulttuurihistoria

Miten päädyit nykyiseen työhösi?                                                                                               

Minua pyydettiin vuonna 2016 hoitamaan professorin sijaisuutta, kun tehtävänhaltija oli tutkimusvapaalla. Viihdyin tehtävässä, ja kun edellinen tehtävänhaltija eläköityi, minulla oli kokemusta ja näyttöä, joka vaikutti positiivisesti tehtäväntäyttöprosessissa. Sijaisuuden hoito oli tärkeä välivaihe.

Mitä muita oman alan työpaikkoja on ollut ennen nykyistä työtä?  

Urani on tutkijan ura, sillä olin jo koululaisena kiinnostunut historiasta ja menneisyydestä. Ensin kirjoitin väitöskirjan (2007) eri hankerahoituksilla. Väiteltyäni hain määräaikaista tutkijarahoitusta Suomen Akatemialta ja Helsingin yliopistosta (2010). Ennen professuurin hoitoa olin Hyvinkään kaupungin palkkalistoilla paikallishistorian kirjoittajana (Hyvät, pahat ja hyvinkääläiset 2017). Kotikaupungin historian kirjoittaminen oli hieno työmahdollisuus tilanteessa, jossa lapset olivat pieniä.

Minkälaisia historian opinnoista saatuja taitoja tarvitset edelleen työelämässä?  

Tutkijana ja yliopisto-opettajana sekä yhteiskunnallisissa asiantuntijatehtävissä ihan kaikki tiedot tulevat käyttöön, sillä laaja tietopohja tukee omaa kokonaiskuvaa menneisyydestä. Opiskelijavaihdossa, ainejärjestössä ja tutkijaverkostoissa saatu kokemus ja ihmistuntemus on ollut todella hyödyllistä. Toisin kuin ehkä ajatellaan, yliopistotyössä yhteistyö, sosiaaliset taidot ja verkostot ovat todella tärkeitä.

Mistä keskimääräinen työpäiväsi koostuu?                                                        

Johdan tutkimushankkeita, opetan yliopistokursseilla, hoidan yliopiston hallintotehtäviä (esimerkiksi opetuksen kehittäminen ja lähijohtajatehtävät), yritän löytää aikaa lukea tutkimusta ja kirjoittaa omia tutkimusjulkaisuja.

Tärkein vinkkisi työelämään tuleville historian alan ammattilaisille                                      

Hakeutukaa tehtäviin ja yhteisöihin, jotka kiinnostavat itseänne ja joissa voitte harjoittaa ja osoittaa taitojanne. Lukekaa paljon ja monenlaista, tutustukaa uuteen teknologiaan, kysykää neuvoa, muistakaa vastavuoroisuus. Ja pitäkää huolta jaksamisestanne, elämässä on oltava muutakin kuin työ.

https://www.linkedin.com/in/anu-lahtinen-47056012/

.

Pasi Hario, TKI-projektipäällikkö, Laurea-ammattikorkeakoulu

Historia koulii relativistiksi ja paljastaa kontrollin illuusion. Laajennetun ymmärryksen seurauksena hyväksyy myös, että jokaisen rekrytoinnin bravuurikysymys: ”Missä näet itsesi viiden vuoden kuluttua?”, kertoo lähinnä työhaastattelijan ymmärtämättömyydestä todellisuuden sattumanvaraisuudesta. Ilman laajakirjoista akateemista taustaani saattaisin itsekin suhtautua ryppyotsaisemmin vaatimattomaan ”urapolkuuni” ja olla huolissani elämäni ”suunnasta”.

Hakeuduin historiaan romantikkona ja uteliaisuudesta yksilöiden seikkailuista sotien ja katastrofien myllerryksessä. Luennot jäivät, kun päädyin ainejärjestöni kautta palkattuun luottamustoimeen ylioppilaskuntaani. Matti Vanhanen olisi kauhistellut valmistumisaikaani. Silti, opiskelijaedunvalvonta oli haastavaa tiimityöskentelyä ja yksi elämäni vaativimmista töistä. Se on ollut meriitti moneen tehtävään.

Akateemisesta maailmasta minulle kertyi kuitenkin kolme tutkintoon johtavaa pääainetta: yleinen historia, tulevaisuudentutkimus ja palvelumuotoilu. Kaikkia sivuaineita en muista. Mainittakoon hallinnon ja organisaationtutkimus, konfliktintutkimus, merihistoria ja Baltian kulttuurin ja historian opinnot. Ylpein olen kuitenkin melkein kokonaan suoritetuista arkeologisen tutkimussukelluksen tutkinnosta.

Historian ammattilaisten vahvuus on olla ”Jack of All Trades” ja kasvaa saappaisiin. Työskentelen TKI-projektipäällikkönä Laurean ammattikorkeakoulussa. Lisäksi opetan tulevaisuusajattelua ja käyttäjäkeskeistä suunnittelua. Kykenen tehtävissäni yhdistelemään muotoilu- ja tulevaisuusajattelua sekä holistista ymmärrystä ihmisestä ja yhteiskunnasta.  Aiemmissa tehtävissäni tutkijana, poliittisena valmistelijana Eduskunnassa ja asiantuntijana kriisinhallintaoperaatioissa Puolustusvoimissa ovat historiatieteiden tarjoama monialainen ymmärrys yhteiskunnallisista asioista, kriittinen ote ja kyky hahmottaa sekä syy-seuraussuhteita että kokonaisuuksia olleet merkittäviä taitoja.

Vaikka elämme kaaoksen pyörteissä ja voimme vain rajatusti vaikuttaa siihen, millaiset mahdollisuuksien ovet meille avautuvat, voimme kuitenkin itse päättää, mistä ovista käymme sisään. Kokeilkaa siis uteliaasti järjestöjä, työtehtäviä ja vieraita maita. Kenties yksi ovi vie teidät mukanaan.

www.linkedin.com/in/pasi-hario-4464394/

.