Historian Opiskelijain Liitto ry

Historiestuderandenas Förbund rf

Ulkoministeriö

Työskentelen ulkoasiainministeriössä neuvonantajana kehityspoliittisella osastolla. Erikoisalani on hankinta- ja hankehallinto, eli käytännössä ohjeistan, koulutan ja neuvon kehitysyhteistyövaroin tehtävissä julkisissa hankinnoissa, jotka liittyvät asiantuntijapalveluiden hankintaprosesseihin. Esimerkiksi vuonna 2009 kehitysyhteistyövaroin tehtiin palveluhankintoja noin 62 miljoonalla eurolla, joilla on ostettu asiantuntijapalveluita kehitysyhteistyöhankkeisiin.

Monesti minulta kysellään, että minkälainen taustakoulutus minulla tähän sangen monialaiseen tehtäväkenttään on ja pääsääntöisesti kysyjät yllättyvät, kun kerron pääaineeni olleen Suomen historia ja sivuaineina minulla on ollut yleinen historia, kirjallisuus, museologia ja valtio-oppi. Myös usein yllättää, kun kerron, että en ole käynyt lainkaan lukiota, vaikka minulla on ylempi korkeakoulututkinto.

Olen syntynyt vuonna 1971, mutta uratarinani lähtee käytännössä jo peruskoulun jälkeen, kun lukion sijasta lähdin kauppaoppilaitokseen, jossa kolmen vuoden opintojen jälkeen valmistuin laskentatoimen merkonomiksi. Kauppaoppilaitoksen jälkeen olin vuoden työelämässä, jonka aikana kävin kirjoittamassa itseni ylioppilaaksi iltalukiosta. Opistotasoisen tutkinnon myötä, ylioppilaskirjoituksiin on mahdollista osallistua. Osallistuin iltalukion viimeisiin kursseihin ja kirjoituksiin ja kirjoitin ylioppilaaksi vuonna 1991 ja olin samalla töissä ensin pelinhoitajana eli ruletin pyörittäjänä ravintoloissa ja suurimman osan aikaa toimistotyöntekijänä Hollolan kunnalla. Kaikenkaikkiaan varsinkin 90-luvun alussa ammatillisen tutkinnon ja lukion samanaikaisia suorittajia oli erittäin vähän.

Varusmiespalveluksen suoritin vuosina 1991-1992, sisältäen reserviupseerikurssin. Varusmiespalveluksen jälkeen olin vuoden verran puolustusvoimien väliaikaisessa virassa Helsingissä. Tämän jälkeen alkoi puolitoista vuotta pitkä työttömyyskausi, joka päättyi kouluavustajatehtävään Hollolan kunnassa. Totesin lamavuosien myötä, että työllistyminen ammatillisella tutkinnolla on erittäin vaikeaa, joten pyrin ensimmäisen kerran aloittamaan yliopisto-opinnot 23-vuotiaana vuonna 1994, mutta vasta toinen yritys johti tulokseen ja aloitin yliopisto-opinnot 24-vuotiaana vuonna 1995 Jyväskylän yliopiston historian laitoksella.

Opintoihin liittyvät kesät työskentelin kirkko-oppaana, mutta vuonna 1998 hakeuduin rauhanturvatehtäviin UNIFIL-operaatioon, joka minun osaltani kesti puolitoista vuotta ja kotiuduin kapteenin palvelusarvossa. Työskentelin UNIFIL:n operaatiokeskuksessa oman työpaikkani ainoana suomalaisena ja kyseessä oli eräänlainen aluehälytyskeskus, josta johdettiin YK-sotilasoperaatioita Libanonissa ja suoritettiin päivittäinen raportointi New Yorkiin.

Palasin Suomeen rauhanturvatehtävistä ja saatoin maisterin opintoni päätökseen vuonna 2001. Valmistumisen jälkeisen työttömyyskauden jälkeen lähdin uudelleen kapteenin palvelusarvossa Kosovon KFOR-operaatioon rauhanturvaamistehtäviin, tällä kertaa tehtäväni oli lähinnä turvallisuuspolitiikan tutkijana. Tämä tehtävä keskeytyi vähän ennen täyden vuoden täyttymistä, sillä olin huomannut Helsingin Sanomissa ilmoituksen erikoistutkijan virkasuhteesta puolustusministeriössä, jonka tehtävän saamisen perusteena oli lähinnä hyvin suoritettu käytännön työkokemus puolustushallinnon erilaisissa kansainvälisissä tehtävissä.

Työskentelin noin vuoden erikoistutkijana puolustusministeriössä, jossa tutkittiin tilaaja-tuottajamalleja, sekä mahdollisuuksia edetä toimintamallissa, jossa puolustusvoimat muutettaisiin tukipalvelujen tuottajasta (eli korjaamo ja muonitushuoltopalvelut) palvelujen tilaajaksi. Puolustusministeriössä tehtäväni oli määräaikainen, jonka jälkeen olin jälleen työttömänä, tällöin opiskelin, koska työvoimaviranomaiset sallivat approbatur-tasoiset opinnot, niin suoritin Aikuiskasvatuksen ja kasvatustieteen perusopinnot.

Jatkoin aktiivista työnhakua ja sain lopulta vakinaisen viran puolustusvoimista ja tehtävä oli kaupallinen sihteeri Puolustusvoimien Materiaalilaitoksen Esikunnassa Tampereella. Kaupallisena sihteerinä olin vastuussa tarjouskilpailujen toimeenpanosta puolustusvoimien suojeluun ja liikkuvuuteen, sekä tietotekniikkaan liittyvissä hankkeissa. Käytännössä tehtävä edellytti perehtymistä syvällisesti julkisia hankintoja määrittelevään lainsäädäntöön ja oikeuskäytäntöön.

Työskenneltyäni muutaman vuoden puolustusvoimissa, huomasin Helsingin Sanomissa ilmoituksen, että ulkoasiainministeriö etsii neuvonantajan kolmivuotiseen määräaikaiseen tehtävään henkilöä, joka on perehtynyt julkisiin hankintoihin. Pohdin tovin, että kannattaako vakinaisesta virasta irtisanoutua kolmivuotisen määräaikaisuuden takia, mutta ajattelin ottaa riskin ja irtisanouduin puolustusvoimista saatuani kolmivuotisen määräaikaisuuden ulkoasiainministeriöstä vuonna 2005 marraskuussa.

Ulkoasiainministeriössä minut vakinaistettiin puolentoista vuoden jälkeen ja olen nyt työskennellyt useita vuosia julkisten hankintojen parissa, painottuen nimenomaan kehitysyhteistyöhön liittyvien asiantuntijapalveluiden hankintaan. Tehtävä on erittäin kansainvälinen ja edellyttää säännöllistä matkustamista kehitysmaakohteisiin Afrikkaan, Latinalaiseen Amerikkaan ja Aasiaan niin kansainvälisen yhteistyön, kuin ulkoasiainhallinnon henkilöstön kouluttamisen osalta. Nykyisessä tehtävässä ollessani olen avioitunut ja saanut tyttären, varsinkin tyttären osalta olen syntymän aikaan välttänyt matkustamista sekä olen pitänyt täysimääräisenä niin isyyslomani kuin tulen pitämään kuusiviikkoisen isäkuukauden.

Oleellinen tekijä oman urakehitykseni kannalta on ollut, että olen yhdistänyt selkeää mielenkiinnon kohdettani (opiskelujen osalta historia ja urakysymysten osalta kansainväliset tehtävät), mutta en ole halveksinut työtehtävien osalta vähempiarvoisempiakaan vaihtoehtojen ollessa vähissä. Samoin en ole tehnyt liian tiukkoja alueellisia rajoituksia työnhaun kohteelle, vaan olen aidosti hakenut työtä hyvin monesta kohteesta eri puolilta Suomea. Hakemuksia on tullut tehtyä paljon ja joskus olen päässyt työhaastatteluunkin, mutta lopulta se sinnikkyys on hyödyksi ja jostain välistä on saanut työpaikankin. Ja vuosien edetessä, jos jokin urasuunnitelma tai hakemukset johonkin suuntaan eivät johda tulokseen, niin olen myös lopettanut turhan yrityksen ja pyrkinyt opiskelulla ja realistisin tilanteenarvioin menemään eteenpäin sitten johonkin täysin uusiin tavoitteisiin.