maalis 22

Historian opiskelijoille löytyy töitä – Mielikuvat humanistisista aloista kuitenkin usein negatiivisia

Helsingin Sanomat käsitteli humanististen alojen suosion laskua ja aloihin liittyviä mielikuvia 17.3. julkaistussa artikkelissaan, Humanististen alojen suosio laskee, eikä kaikkia opiskelupaikkoja edes saada täyteen – ”Mielikuvat ovat todella vahvoja ohjaajia”.

Artikkelin mukaan humanististen alojen suosio on laskenut selvästi viime vuosina, kun taas kauppatieteellinen ja yhteiskuntatieteellinen ovat olleet suurimpia nousijoita. Yhdeksi syyksi humanististen alojen laskuun esitetään aloihin liittyvät mielikuvat. Käytännössä tämä tarkoittaa humanistien työllistymiseen liittyviä negatiivisia mielikuvia. Käsitykseen humanistien valmistumisesta työttömäksi törmääkin usein.

Vastaavatko mielikuvat huonoista työllistymismahdollisuuksista sitten todellisuutta? Yhtenä syynä mielikuvaan lienee humanistien työllistyminen laajasti eri työtehtäviin eri työnantajasektoreille. Opiskelija ei välttämättä työllisty tiettyyn yksittäiseen tehtävään, vaan työskentelymahdollisuuksia valmistumisen jälkeen on useita. Moninaisten työskentelymahdollisuuksien takia yliopistoon hakeville voikin jäädä osin hämärän peittoon, mihin alalta valmistuva työllistyy. Esimerkiksi kaupallisilla tai teknillisillä aloilla työtehtävät ja mahdolliset työpaikat näyttäytyvät usein selkeämpinä kuin humanistisilla aloilla, joilla työskentelymahdollisuuksia voi olla vaikeampi tunnistaa. Tämä ei kuitenkaan tarkoita valmistumista työttömäksi.

Yliopistojen uraseurantakyselyitä vuosilta 2010-2016 hyödyntävän valtakunnallisen Töissä.fi -palvelun mukaan esimerkiksi historiasta valmistuneita työskentelee noin 200 eri työtehtävässä. Vain 3 % kyselyyn vastanneista historiasta valmistuneista oli työttömänä vastaushetkellä. Mielikuva kapeista työskentelymahdollisuuksista ja valmistumisesta työttömäksi ei siis pidä paikkaansa ainakaan historian opiskelijoiden kohdalla.

Humanistien työskentelymahdollisuuksien moninaisuus ja pirstaleisuus voi siis näyttäytyä mielikuvissa uhkana epävarmasta työllistymisestä valmistumisen jälkeen. Humanististen alojen opiskelija voikin joutua tekemään enemmän töitä mahdollisten työtehtävien kartoittamiseksi kuin vaikkapa teknisten alojen opiskelija. Omiin työllistymismahdollisuuksiin voi myös vaikuttaa esimerkiksi lisäämällä poikkitieteellisyyttä opintoihinsa.

Myös humanististen alojen niputtaminen yhdeksi kokonaisuudeksi on voimakas yleistys, sillä työllistymisessä eri pääaineista on selviä eroja. Helsingin Sanomien artikkelin mukaan hakijoita humanistisille aloille oli vuonna 2017 selvästi yli 10 000 henkilöä. Tähän sisältyy pääaineita aina kielistä historiaan, eikä koko joukko tavoittele samoja työpaikkoja.

Mielikuvat humanistisista aloista ja niiden huonoista työllistymismahdollisuuksista ovat sitkeitä, mutta myös pitkälti perusteettomia. Humanisteja tarvitaan kaikkialla, vaikka mielikuvat viittaisivatkin muuhun.

Mikko Järvi

Holin työelämävastaava

maalis 15

How to survive in Jyväskylä – Selviytymisopas seminaariin

Jotta Jyvääskylän vierailu ei olisi ainoastaan helppoa ja kivaa, piilee rakkaassa kotikaupungissamme enemmän kuin yksi vaaranpaikka.

Koska Jyväskylän paikallisliikenne ei kulje öisin, on syytä varautua palaamaan Kortepohjassa järjestetyiltä jatkoilta takaisin keskustaan kävellen, jos haluaa välttää naurettavan kallista taksiliikennettä. Jalan liikkeellä oleva saattaa huomata ilmiön, joka pahenee mitä lähemmäs Yläkaupunkia saavutaan.

Keskusta on rakennettu ovelasti Harjuksi nimetyn harjun rinteille, mikä näkyy alueen mäkisyytenä. Kauppakatua kävellessä saattaa kuulla pyöräilevän ohikulkijan puuskuttavan itsekseen, että miksei kaupunkia ole nimetty esimerkiksi Mäkikyläksi, sillä lähes tulkoon mihin tahansa suuntaan kulkiessa joutuu kiipeämään eri jyrkkyysasteen mäkiä. Kovakuntoisinkin voi huoletta myöntää olevansa hengästynyt, sillä tähän maaston ei helposti totu. Jatkuva vastatuuli (jälleen kulkusuunnasta riippumatta), tuo mukavan lisähaasteen kävelijöille ja pyöräilijöille.

Keskustan alueelta löytyy suuri määrä muitakin vaaranpaikkoja, kuin sääolosuhteet ja maantieteelliset totuudet. Kauppakadulta löytyy aikoinaan Suomen kalliimmaksi K-marketiksi valittu Kymppi, jonka edessä saattaa välillä myös bongata Saarnamieheksi kutsutun yhdysvaltalaisen lähetyssaarnaajan. Kyseinen miesoletettu liikkuu yleensä Yliopiston kirjaston ja keskustan Kompassin välistä aluetta, ja saattaa kuulostaa aggressiiviselta huutaessaan Jeesuksen toisesta tulemisesta ja syntien tunnustamisesta. Ilman ärsytystä kyseinen persoona on kuitenkin täysin harmiton, ja kuuluu jo olennaisesti kaupunkikuvaamme. Kauppakatua kulkiessa enemmän onkin syytä varoa pyöräliikennettä, jota ei Jyväskylässä tunnu mitkään säännöt koskevat. Merkityt pyörätiet ovat harvoin niille tarkoitetussa käytössä, ja kerran jos toinenkin jalankulkijat kävelevät ajotiellä, jotta pyöräilijät mahtuisivat kulkemaan jalkakäytävällä. Villi-Länsi on läsnä näillä teillä.

Aivan keskustasta löytyy kaupungin ”Stockan kello”, eli Kompassi. Yleisenä kohtaamispaikkana sieltä saattaa kuitenkin kavereidensa lisäksi löytyy lauman teinejä, jotka kylmimmillä säillä kerääntyvät läheisten Kauppojen tuulikaappeihin ja käytäville. Nuorison lisäksi Kompassin elämää värittävät myös iltaisin Bra-anniskeluravintolaan jonottavat pulut (Kesykyyhky, Columba livia domestica) sekä Suomalaisen kirjakaupan istuvat laitapuolen kulkijat. Vaikka tilanne saattaa vaikuttaa aluksi yhtä uhkaavalta, kuin Kauppakadun pyöräliikenne, kaikki kolme ryhmää ovat pääasiassa harmittomia, kunhan niitä ei ruoki tai sen suuremmin huomioi. Joskus pulut saattavat silti nousta ilmaan ja lentää suoraan päin vatsaasi, tällaistakin on keskuudessamme todistettu.

Tämän selviytymisoppaan voit lukea kokonaisuudessaan kevään Holkista!
Haluamme toivottaa kaikki lämpimästi tervetulleeksi Jyväskylään, ja toivomme, että tämä opas on riittävän kattava seminaariviikonlopusta selviämiseen. Hädän hetkellä kuka tahansa tosinisti neuvoo mielellänsä oikeaan suuntaan!

 

Terveisin Jyväskylän asiantuntijanne

Hanna Juhola ja Fanny Ruonaniemi

helmi 22

Hol kevätseminaari lähestyy!

Historian opiskelijoiden liiton perinteinen kevätseminaari tulee taas yhtä varmasti kuin Matti Nykänen mäkihyppytornista. Seminaarin teemana on alkoholi, jonka moninaiseen historiaan on mahdollisuus tutustua Jyväskylässä 16.-18.3. Seminaari alkaa perjantaina vapaamuotoisemmalla ohjelmalla ja jatkuu lauantaina luento-osuuden ja sitsien, sekä illanvieton merkeissä.

”En minä ihan selvin päin kompuroinut, vaan alkoholilla oli osuutta asiaan.”
Matti Nykänen

Perjantain ohjelma alkaa klo 18.00 Seminaarinmäen kampuksella Musica-rakennuksen Boomboxissa alustavasti vapaan illanvieton merkeissä. Lauantaina aloittelemme klo 10.00 aamukahveilla Seminaarinmäellä Historica-rakennuksen kolmannessa kerroksessa. Seminaarin luennot pidetään salissa H320, ja niiden aikataulut sekä aiheet tarkentuvat lähipäivinä. 


Sitsit alkavat klo 18.00 Historicalla H320-salissa. Sitsien teemana on seminaarin teemaa mukaillen
KIELTOLAKI Sitsaamisen lopetamme klo 22.00 mennessä, jonka jälkeen jatkamme iltaa anniskeluravintola Freetimessä. Jos sitsit eivät innosta, vaihtoehtoista ohjelmaa on tarjolla Boomboxissa.

Jos tarvitset majoitusta, ilmoittautumisaikaa on 12.2.-25.2.2018, muuten ilmoittautumiseen on aikaa 4.3.2018 saakka. 

 

Ilmoittautuminen suoritetaan tämän linkin takaa löytyvän lomakkeen avulla:

ILMOITTAUTUMISLOMAKE KEVÄTSEMINAARIIN 2018 

Lisää infoa kevätseminaarista on saatavilla tapahtuman Facebook-sivuilta, jotka löytävät täältä:

KEVÄTSAMINAARIN FACEBOOK-TAPAHTUMA

 

Nähkäämme kaikki kevätseminaarissa!

Terveisin

Holin hallitus ja kevätseminaarin 2018 järjestäjät

Kevätseminaarin 2018 ilmoitettiin ensimmäisen kerran sanomalehdissä vuonna 1932 heti kieltolain kumoamisen jälkeen. Holin hallituksen saamien tietojen mukaan ohjelmaan ei ole tullut sen jälkeen muutoksia 


helmi 07

Uusi vuosi alkuun Holin toiminnassa

Hei kaikille täältä lumisesta Turusta! Olen Tanja Laimi, Turun yliopiston historian ainejärjestö Kritiikistä, ja tämän vuoden Historian opiskelijain liiton puheenjohtaja. Hyppäsin hallitukseen taas tauon jälkeen, sillä olin hallituksen jäsen jo vuonna 2014. Innostuin kuitenkin lähtemään näin kylmiltäni puheenjohtajaksi. Kritiikki ottaa vetovastuun tältä vuodelta, ja meitä onkin hallituksessa neljä kappaletta. Hallitusporukka vaikuttaa kokonaisuudessaan mahtavalta, joten katsotaan mitä kaikkea saamme aikaan tämän vuoden aikana!

Tätä kirjoittaessani Holin tämän vuoden ensimmäinen tapahtuma, eli Hol -risteily on jo seilattu, ja palaute oli hyvää. Risteilyllä aina sattuu ja tapahtuu, eikä tämä varmasti ollut siitä poikkeus, mutta toivottavasti kaikilla oli hauskaa! Kiitos vielä viime vuoden hallitukselle tästä risteilyn järjestämisestä!

Tänä vuonna historian opiskelijat kokoontuvat seminaareihin Jyväskylään ja Tampereelle. Patinan kevään suurten 55-vuotisjuhlien vuoksi Jyväskylä ottaakin kopin jo tästä kevään seminaarikerrasta, ja Tampereelle päästään sitten syksyllä. Hienoja seminaareja varmasti tulossa, odotamme niitä innolla. Toivottavasti kummassakin seminaarissa nähdään väkeä joka kaupungista sankoin joukoin!

Tänä vuonna kunnianhimoisena tavoitteenamme on Holin toiminnan monipuolistaminen ja pieni uudistaminen. Vanhat ja hyvät perinteet tulevat jatkumaan samalla kaavalla, mutta otamme uutta myös joukkoon. Aiomme myös saattaa Holin Internetin ihmeelliselle aikakaudelle, uudistaa nettisivuja, tuoda pöytäkirjat julkisesti luettavaksi, ja käyttää toivottavasti vielä enemmän Holin sosiaalista mediaa vuoden aikana. Samoin Holin blogia yritetään päivittää ahkerasti – se on hyvä kanava, joka tavoittaa historian opiskelijoita ympäri Suomea!

Vielä tähän lopuksi haluaisin toivottaa mahtavaa vuotta 2018 kaikille historian opiskelijoille!

Tanja Laimi,

Historian opiskelijain liiton puheenjohtaja

pj(at)hol.fi

 

       Puheenjohtaja Pietarissa Eremitasin ihmeitä katselemassa

tammi 11

Hol seilaa! -infopaketit lähetetty

Kaikille risteilylle lähteville on lähetetty tuhti informaatiopakkaus Hol-risteilyä koskien sähköpostitse. Mikäli et ole tällaista viestiä saanut, vaikka olet ilmoittautunut ja maksunut, ota yhteyttä puheenjohtajaan.

Infossa käydään läpi aikatauluja sekä muistettavia asioita. Hol noudattaa tilauksessaan Tallinkin peruutusehtoja, jotka on myös käyty läpi. Infon lopuksi on alustava hyttikartta, johon on mahdollista tehdä tämän viikon loppuun saakka muutoksia. Sunnuntaina 14.1. hytit pistetään lopulliseen muotoonsa, mikäli muutosehdotuksia tulee.

Jos halusi risteilemään on herännyt myöhään, etkä ilmoittautunut risteilylle ajoissa, ei hätää: risteilemään voi lähteä omatoimisestikin! Hinta on toki hieman enemmän, kuin yhteisvarauksessa, mutta kallista se ei ole siltikään. Risteily on siis 22h Tallink Europan risteily välillä Helsinki-Tallinna ja lähtöaika on 1.2. klo. 18.30. Laivoja ei lähde kuin yksi päivässä, joten näillä tiedoilla pitäisi päästä samalle laivalle. Holin buffet-varaus on myöhempään kattaukseen.

 

 

joulu 14

Päivitystä risteilyn infoon!

Risteilylle on sadellut hyvin ilmoittautumisia, kiitos siitä! Jopa niin hyvin, että alkuperäinen, utopistiselta tuntunut 160 hengen varaus osoittautui liian pieneksi ja päätettiin napata 10 hyttiä lisää. Paikkoja avautui siis 40 lisää. Tätä enempää Hol ei voi paikkoja varata, joten yli menneet ilmoittautumiset saavat ilmoituksen varasijasta. Samalle risteilylle voi toki koittaa sen jälkeen lähteä omatoimisestikin, vaikkei hinta toki ole sama kuin ryhmäilmoittautumisella.

Lisävaraus tuo lisäkustannuksia ja alkuperäistä ilmoittautumisaikaa joudutaan hieman kaventamaan loppupäästä. Ilmoittautuminen on auki 26.12. saakka ja viime hetkillä ilmoittautuneiden kannattaa varautua lyhyeeseen maksuaikaan. Hol maksaa risteilyn loppumaksun tammikuun alussa ja silloin osallistujien maksut pitää olla jo tilillämme.

Tilinumeron kanssa on ollut hieman ongelmia joillain verkkopankeilla. Mikäli pankkisi ei hyväksy tilinumeroa, otahan yhteyttä puheenjohtajaan sähköpostitse.

 

Arttu Huoviala
Puheenjohtaja

 

joulu 01

Hol seilaa!

23551230_1344213599040213_3207029117261121754_o

 

 

 

 

 

 

Oo-hiio-hei! Historian Opiskelijain Liitto järjestää kauan toivotun Silja Line Special -risteilyn kaikille hissanopiskelijoille 1.-2.2.2018. Europan ankkurit nostetaan Helsingin Länsisatamassa 1.2. klo 18:30 ja paluu Tallinnasta tapahtuu seuraavana päivänä klo 16:00. Hintaa risteilylle per henkilö tulee 43 €, jolla saa sekä B-luokan hyttipaikan, että pääsyn buffettiin menomatkalla. Illalliskattaus on klo 20:30. Hytit ovat neljän hengen hyttejä ja tullaan täyttämään. Matkaseuruetoiveensa voi toki esittää ilmoittautumisen yhteydessä, joten hyttiporukkaa kannattaa jo alkaa kerätä kasaan. Ilmoittautuminen on auki 1.1.2018 saakka. Lähde kaatamaan tipatonta tammikuuta muiden hissalaisten kanssa!

Ilmoittautumislomakkeen löydät osoitteesta: https://goo.gl/forms/QUmKRZ8g0LP7v5Rv2

Tapahtuman Facebook-sivu: www.facebook.com/events/1855379998087168/

 

 

 

 

 

 

marras 16

Tunteisiin, sisimpääni matkustan – Historian Opiskelijain Liiton syysseminaari Turussa

Viime keväänä Joensuussa saatiin nauttia mahtavasta Historian Opiskelijain Liiton kevätseminaarista. Tapahtumaa ei voi muuta kuin lämmöllä muistella, joten erittäin iso kiitos Varnitsa ry:lle onnistuneesta semmasta! Pallo on kuitenkin nyt heitetty Joensuusta Turkuun, joten olisi meidän kritiikkiläisten vuoro näyttää miten varsinaisessa Suomessa homma toimii.

Marraskuussa viikolla 47 historian opiskelijat ympäri valtakuntaa rantautuvat maamme ensimmäiseen pääkaupunkiin viettämään tunnerikasta seminaariviikonloppua. Koska Turku on ainoa paikka, jossa voi opiskella kulttuurihistoriaa, seminaarin teema on vahvasti kulttuurihistoriaa sivuava. ”Nyt meni tunteisiin! Historia ja tunteet” toimiin syksyn seminaarin aiheena, joten tunteellisia hetkiä on aivan varmasti luvassa (*ba dum tsss*). Tästä pitävät huolen kulttuurihistorian akatemiaprofessori Hannu Salmi, kulttuurihistorian yliopistonlehtori ja dosentti Maarit Leskelä-Kärki, sekä Suomen historian professori Kirsi Vainio-Korhonen. Seminaariluennot antavat yhdessä kattavan kuvauksen tunteiden historiasta painottaen erilaisia näkökulmia ja aihealueita.

Salmen luennon aiheena on ”Tarttuvat tunteet ja affektiivinen käänne historiantutkimuksessa”, jolloin luento tarjoaa mielenkiintoisen katsauksen tunteiden historiaan ja niiden monimuotoisuuteen. Leskelä-Kärki tulee luennoimaan aiheesta ”Tutkijan tunteet”, jossa pohditaan tutkijan ja tutkimuskohteen välisiä suhteita ja eettisiä näkökulmia tutkimuksiin tunteiden näkökulmasta. Viimeisimpänä, muttei suinkaan vähäisimpänä, luennoi Vainio-Korhonen aiheesta ”Seksityöläiset ja tunteiden historia 1800-luvun alkupuolen Turussa”. Hänen luentonsa pureutuu prostituutiota harjoittaneiden naisten elämänvaiheisiin. Aihetta käsittelevä ajanjakso on samalla aiemmin täysin tuntematon aikakausi suomalaisen prostituution historiassa. Jos minulta kysytään, niin aiheet kuulostavat hirmuisen mielenkiintoisilta, joten maltan tuskin odottaa seminaarin alkamista! Lisäksi seminaarien luennoista saa opintopisteitä jos niistä kirjoittaa opintopäiväkirjan, joten muista pakata kynät ja vihko mukaasi.

Mutta mahtuu itse seminaariviikonloppuun muutakin ohjelmaa kuin pelkästään luentosalissa istumista. Tapahtumarikkaan viikonlopun starttaa perjantaina 24.11. historia-aiheinen pubivisa, jossa historian tietämykset punnitaan leikkimielisessä tietokilpailussa. Pubivisassa kannattaa olla myös tarkkana, sillä saatat bongata pääkallopaikalla Holkin painotuoreen numeron. Rentoa meininkiä, muihin historian opiskelijoihin tutustumista ja hyvää luettavaa on siis luvassa. Viikonlopun riennot eivät tähän jää, nimittäin seminaarin kruunaa lauantaina 25.11. järjestettävä TunnesGaala, jolloin samalla juhlitaan viime vuonna 50 vuotta täyttänyttä Hollia. Ja mitäpä olisi gaala ilman jatkoja, eli sinnekin kannattaa Turkuun eksyneen historioitsijan suunnata.

Yhtä juhlaa seminaarin valmistelut eivät pelkästään olleet, mutta ilman meidän kritiikkiläistä toimikuntaamme seminaari olisi ollut pelkkää tunnemyrskyä. Tästä voit lukea lisää seminaarissa jaettavasta uudesta Holkin numerosta. Kuitenkin vaikeuksien kautta päästiin kuin päästiinkin voittoon, ja toimikuntamme voi huokaista helpotuksesta: kyllä tästäkin seminaarista hyvä tulee. Eli suurimmat kiitokset seminaarin järjestelyistä kuuluvat Kritiikin Hol-toimikunnalle!

Näihin kuviin ja tunnelmiin, nährään Turus!

Nadja Päärnilä, Kritiikki ryIMG_2861 – kopio

elo 18

Sanomalehdet yhteiskunnan ensimmäisenä mediana

Kirjoittanut Tapio Aropaltio, Patina ry

Globalisoituva maailma tekee yhteisestä pallosta entistä pienemmän. Tai ainakin siltä se tuntuu. Nähdäkseni osasyy tähän tunnekokemukseen on nopeutunut ja monipuolistunut tiedonkulku: enää ei tarvitse odottaa, että Kusti polkee, vaan kirjeet lähetetään sähköisesti nappia painamalla. Samaten television iltauutisten aikaan koko maailman uutistarjonta kipataan kätevän näppärästi syliin. Nykyajan uudet mediat[1], kuten sosiaalinen media, chat-palstat ja internet, ovat haastaneet perinteiseksi miellettyjen joukkoviestimien, sanomalehtien ja television asemaa, mutta eivät kokonaan syrjäyttäneet niitä. Itse asiassa on käynyt päinvastoin, uudet ja vanhat viestimet tukevat toisiaan muodostaen niin kutsutut multimodaalisen viestintäkentän, joka tarkoittaa erilaisten vaikuttamiseen ja tiedonvälittämiseen käytettävien elementtien, kuten äänen ja kuvan yhdistelemistä parhaimman vaikuttamistason saavuttamiseksi. Samalla kun uutisvirrasta on tullut entistä vuolaampaa ja tietoa on saatavilla enemmän kuin koskaan aiemmin, ihmisten medialukutaito on kuitenkin tuntunut ruostuneen. Vaikuttaako monipuolistunut mediakenttä siis negatiivisesti kykyyn käsitellä tietoa? Tuskin. Ehkäpä syynä on tiedon räjähdysmäisesti kasvanut määrä, jonka vuoksi uutiskokonaisuuksia on paitsi hankalampi hahmottaa. Kuitenkin myös tiedon määrä monikertaistui 1900-luvun jo alussa, kun sanomalehtien levikit kasvoivat rajusti. Todellisena syynä tietotulvaa onkin todennäköisesti median aiempaa hankalampi hahmottaminen omassa kontekstissaan, tiedonvälittäjän roolissa. Multimodaalinen media vaatiikin intermediaanistumisprosessin[2] myötä suurempaa median eri kontekstien hallintaa ja ymmärtämistä.

Media rakentaa kertomistaan asioista ja ilmiöistä laajempia kokonaisuuksia painottaen kulloisenakin aikajaksona asiayhteyden kulttuurisia konteksteja ja yhteiskunnallisia normeja – myös medialla on oma kontekstinsa, jossa ja josta käsin se vaikuttaa ympäröivää yhteiskuntaan. Ihminen puolestaan hahmottaa ympäröivää maailmaa erilaisten medioiden tuottaman tiedon kautta. Tätä maailmankuvan muodostamista kuvaa termi medioituminen. Kehitys on ollut kaikkialla länsimaissa samansuuntainen: tiedotusvälineiden asema ihmisten todellisuuden tulkitsemisen apuvälineenä on korostunut jatkuvasti,[3] mikä merkitsee lyhykäisyydessään sitä, että tiedostusvälineet toimivat ympäröivän yhteiskunnan peilinä. Median luomat mielikuvat pyrkivätkin vaikuttamaan ihmiseen niin kutsutulla symbolisella tasolla, jonka kulttuurihistorioitsija Raymond Williams määrittelee olevan merkityssuhteiden antamista median välittämille viesteille.[4] Median luomat mielle- ja mielikuvat vaikuttavat ihmisen psyykeen voimakkaasti ja usein myös tiedostamattomasti. Media vaikuttaakin siten kahdensuuntaisen vuorovaikutuksen kautta: yhtäältä se välittää uutisia ympäröivästä yhteiskunnasta heijastellen sen todellisuutta, mutta toisaalta ihminen itse antaa median tuottamalle sisällölle sille kuuluvan merkityksensä. Käsillä olevan tekstin kysymyksenasettelu kuuluu, miten media, ennen kaikkea suomalainen lehdistö, on syntynyt ja vuorovaikuttanut suomalaisessa yhteiskunnassa. Keskityn nimenmaan sanomalehdistöön ja sen yhteiskunnalliseen rooliin tiedonvälittäjänä, sillä aina 1930-luvulle asti lehdistö, kahvipöytien painettu sana, oli ihmisten primäärinen tiedonlähde ennen puhelinpylväiden kytkettyä puhelinkeskukset toisiinsa. Aluksi esittelen suomalaisen lehdistön perustamis- ja varhaishistoriaa, jota nopeasti sivuan. Tämän jälkeen kiinnitän huomion kysymykseen, mitä suomalaisen lehdistötoiminnan alkaminen tarkoitti, mihin se tähtäsi, mitä asioita käsiteltiin ja millä keinoin. Lopuksi hahmottelen median yhteiskunnallista roolia ja asemaa historiallisena tutkimuskohteena.

Suomalaisen sanomalehdistön historia lähtee liikkeelle vuodesta 1771, jolloin Aurora-Seura alkoi julkaista ensimmäistä suomalaista sanomalehteä, Åbo Tidningaria (1771-1861). Ensimmäinen, täysin suomenkielinen lehti oli rovasti A. Lizeliuksen toimittama Tietosanomat (1776), jonka toiminta kuitenkin loppui samana vuonna. Pitkää Åbo Tidningar olikin ainoa Suomessa ilmestynyt sanomalehti. Lehden nimi muuttui Åbo Allmänna Tidningariksi vuonna 1809, jolloin siitä tuli virallinen lehti, joka sai julkaista myös ulkomaita koskevia uutisia. Åbo Tidningarissa ei ollut aiemmin ollenkaan ulkomaanuutisia, koska poliittisia ja valtiollisia (myös ulkomaan uutisia) sai julkaista vain Tukholmassa ilmestynyt Stockholms Post-Tidningar, jolla oli virallisen lehden status. Tämä muuttui Suomen tultua osaksi Venäjän keisarinkuntaa vuonna 1809.[5] Varhaismoderni lehdistö syntyi sen nykyaikaisessa merkityssisällössään autonomisen suuriruhtinaskunnan muodostumisen jälkeen. A. I. Arwidsson perusti Åbo Morgonbladetin (1820-1821), mikä oli merkittävä edistysaskel kohti, sillä Morgonbladet oli ensimmäinen kansalaisaktiivisuuteen ja mielipiteenmuodostukseen pyrkinyt lehti. Lehti ajautui kuitenkin konfliktiin julkisen vallan kanssa ja lakkautettiin yhteiskuntarauhaa häiritsevänä.[6]

Suomen lehdistön historiassa alkoi uudiskausi 1820-luvun lopulla, jolloin lehdistö laajeni sekä levikiltään että määrältään. Lehtien yhteislevikki kymmenkertaistui (12 600) vuoteen 1860 mennessä, jolloin maassa ilmestyi 29 sanomalehteä. Aluksi lehtien julkaisuvolyymi oli kuitenkin alhainen, koska ihmisten lukutaidon kehittämiseen ei ollut vielä systemaattisesti kiinnitetty huomiota ja lehden painattaminen vaati aina kaupungissa olevan kirjapainon, joiden perustaminen oli kallista ja tarkoin säädeltyä: ennen vuoden 1864 osakeyhtiöasetusta lehden perustaminen oli mahdollista vain, jos kaupungissa oli kirjapaino.[7] Lehden tilaaminen vaati myös tietysti rahaa. Väestön vaurastumisen myötä yhä useampi alkoi kuitenkin tilata lehtiä, jotka saivat tilauksista osan tuloistaan. Toinen osa hankittiin ilmoitustuloilla, jotka toimivat pitkään tärkeimpänä tulonlähteenä. Tukeutuminen ilmoitustuloihin merkitsi kuitenkin, että valtaosa lehdistä kaupallistui, mikä johti osittain sisällön helppotajuistamiseen.[8] Jopa puolet 1900-luvun alun lehtien palstatilasta saattoi olla katettuna ilmoituksilla ja mainoksilla. Yhteiskunnalliset muutokset selittävät kuitenkin enemmän lehdistön kasvua kuin raha: ensinnäkin yhteiskuntaelämä politisoitui kielikysymyksen noustua vuoden 1863 valtiopäivillä keskeiseksi asiaksi; kansakouluja oli perustettu yleisen luku- ja kirjoitustaidon parantamiseksi, vuoteen 1910 mennessä kansakouluja oli liki kolmetuhatta ja oppilaita jo 135 000; Suomen väkiluku kasvoi ja se oli jo 1880 yli kaksi miljoonaa, joista lukutaitoisia oli noin 65 % vuonna 1910; lehdentoimitus ammattimaistui ja toimitustyö differentiotui. Lisäksi uudet teknilliset keksinnöt, kuten höyrykone ja sähkö mullistivat, jotka suuresti nopeuttivat postinkulkua. Lisäksi on mainittava lennätin ja puhelin, jotka mahdollistivat uutissähkeet ja puhelintiedotteet. Uutisista tulikin entistä tuoreempia.[9] Uudet yleiseurooppalaiset aatteet tekivät myös tuloaan ja sanomalehdistö nähtiin erinomaisena foorumina paitsi sivistää myös kasvattaa kansaa. Filosofi J. V. Snellman näki, että juuri sanomalehdistössä on potentiaalia korottua merkittäväksi valistusaatteen airueksi myös Suomessa.

Snellmanin julkaisema Spanska Flugan -aikakauslehdessä (1839-41) ja Saima-lehdessä (1844-46) kehitellyt ideaansa lehdistön keskeisestä roolista kansallisena herättäjänä. Snellman näki lehdistön kansansivistäjänä ja herättäjänä, joka havahduttaisi huomanaan kansallishengen merkityksen yhteiskunnassa. Lähtökohtana lehdistön kehitykselle Snellman piti liberalistista lehdistökäsitystä, joka riippumattomana valtiosta kehittyisi valtiolliseksi mahdiksi. Tämän ajatuksen taustalla Snellmanilla oli ajatus lehdistön kansallisesta vallasta, joka heijastelisi ”yleistä mielipidettä” ja korreloisi myös suomenkielisen väestön sivistystasoa.[10] ”Yleinen mielipide”, tai pikemminkin kansan enemmistön mielipiteenmuodostumisen popularisoituminen ja suomenkielisen lehdistön syntyminen linkittyvät tiiviisti toisiinsa, mikä näkyi 1860-luvulta lähtien polarisoituneena kielikysymyksenä, joka johti varhaisimpien (kieli-)puolueiden syntymiseen. Myöhemmin puolueiden ympärille syntyi puoluelehdistö, joka ajoi kyseisten puolueiden etuja.

Kielikysymyksen tultua 1860-luvulla osaksi päivänpolitiikkaa varhaisimmat puolueet organisoituivat. Aluksi ainoat puolueet olivat fennomaanit ja svekomaanit. Fennomaaneista irtautui kuitenkin varsin nopeasti niin kutsuttu Yrjö Koskisen johtamat jungfennomaanit, jotka olivat suomalaistuvan yhteiskunnan olevan keskeisin ehto suuriruhtinaskunnan sivistyksen kohottamiselle. Yhteiskunnallisten uudistusten tuli jungfennomaanien mukaan olla osa suomenmielisyyttä. Koska aatteelliset erot olivat kohtalaisen jyrkät, fennomaanien pää-äänenkannattaja Suometar ei enää kelvannut julkaisufoorumiksi jungfennomaaneille, jotka perustivat 1869 perustettiin Uusi Suometar, joka nopeasti kasvoi pääkaupungin suurimmaksi sanomalehdeksi, jota myös maaseudulla asuneet tilasivat. Suomenmielisen lehdistön syntymisen myötä maakuntalehdistö synti käsitteenä 1870-luvulla: lehdet pyrkivät saamaan tilaajia myös maaseudulta ja siten laajentamaan näin lukijakuntaansa.[11] Ruotsin Snelmannina pidetty A. O. Freudenthal kiteytti 1850-luvulla ruotsalaisuuden kansallisen idean seuraavasti: suomalaisen sivistystyön ensisijaisena kohteena oli ollut jo pitkään suuriruhtinaskunnan oma sivistyneistö, joka myös osasi ruotsi. Kuitenkin voimistuva kansanvalistustyö suomalaisen väestön keskuudessa oli johtamassa tilanteeseen, jossa ruotsinkielinen säätyläistö oli jäämässä ilman kasvualustaa. Siis, ruotsin kieli ei koskenut vain ylintä sääty, vaan se oli yhtä lailla myös ruotsia taitavan rahvaan asia ja kielellä oli sijansa yhtenä ruotsinkielisiä idenfioivana piirteenä. Tämän katsantokannan ongelmaksi muodostui kuitenkin suomessa asunut ruotsinkielinen aatelisto itse, joka katsoi oman yhteiskunnallisen ja kulttuurisen asemansa vaativat tuekseen ruotsalaista puoluetta.[12] Tämän säätyläisen ja kulttuuri-idenfioitumisen pohjalta syntyi svekomaaninen liike, johon yhtyivät Suomessa ilmestyneet lukuisat ruotsinkieliset lehdet.

Suomalaisesta puolueesta eriytyi nuorsuomalainen puolue 1880-luvulla, sillä uusi sukupolvi korostivat kielikysymyksen ja demokraattisen valtiomuodon kehittämisen sijaan individualistista ja empiiris-naturalistista filosofiaa sekä nousevan työväestön tasa-arvoa ja yleistä äänioikeutta. Eroavaisuudet eivät olleet niinkään uudistamiskysymyksissä kuin kysymysten painottamisessa. Nuorsuomalaisten ensimmäinen erävoitto vanhasuomalaisista oli Keski-Suomen valjastaminen uusien ajatusten torveksi, jahka kohta tämä jälkeen tuli aika perustaa ensimmäinen pääkaupungissa ilmestynyt sanomalehti, Päivälehti (1889). Pian nuorsuomalaisia lehtiä oli myös Viipurissa, Raumalla, Turussa, Mikkelissä ja Tampereella ja Hämeenlinnassa. Vanhasuomalaiset vastasivat lehtien valtauksiin perustamalla rinnakkaisen äänenkannattajansa. Lisäksi, jos lehden toimituksen valtaus epäonnistui, ratkaisuna oli perustaa samaan kaupunkiin oma, kilpaileva lehti. Vanhasuomalaiset juotuivat puolustuskannalle, vaikka puolueelle jäikin sellaisia lehtiä, kuten Aamulehti, Satakunta, Hämeen Sanomat, Karjalatar ja Uusi Suometar.[13]

Sosialistiset aatteet ja ideat saivat jalansijaan myös työväestön keskuudessa, joka ”löysi itsensä” 1800-luvun lopulla. Juuri lehdistö saikin työväenluokan herättäjänä keskeisen asema: vasemmisto poliittisten oikeuksien kasvamisen myötä myös vasemmistopainotteisten lehtien lukumäärä kasvoi. Leninin itsensä sanoin, työväenlehtien tuli olla puolueen ja aatteen aseita. Lehtitoiminta alkoikin nopeasti: jo vuonna 1895 perustettiin Helsingissä ilmestynyt maan johtaja työläislehti, Työmies, joka oli aluksi aatteelliselta taustaltaan hengeltään maltillisen sosiaalireformin kannattaja, mutta tyyli muuttui pian uuden vuosisadan alun jälkeen: Työmies alkoi tuoda esiin yhteiskunnallisia epäkohtia selittäen ne luokkaristiriitojen aiheuttamiksi. Sääty-yhteiskunnasta periytynyt taloudellinen eriarvoistuminen käsitettiin poliittisen kahtiajaon perustaksi porvariston ja vasemmiston välillä. Helsingin lisäksi työväenlehtiä perustettiin Tampereelle ja Turkuun ja Viipuriin.[14]

Sanomalehtien nousulle keskeisintä oli, että yhteiskuntaelämä vilkastui ja kielitaistelu synnytti erimielisyyksiä, jotka ruokkivat puoluetoiminnan aktivoitumista yli perinteisten säätyrajojen. Aluksi lehdet toimivat keskustelufoorumeina kielikysymystä käsiteltäessä, mutta viimeistään työväestön tultua osaksi poliittista päätöksentekoa lehdistö sai myös osaksi puoluepoliittisia tarkoitusperiä. Puolueille oli tärkeä saada oma paikansa äänestäjäkuntansa joukossa ja vakiinnuttaa asemansa. Lehdet toimivatkin usein poliittisessa tarkoituksessa, kun ne pyrkivät saamaan jalansijaa kaupunkien lisäksi myös maaseudulla, jossa lehdistö usein korvasi hataran puoluekoneiston erityisesti maalaisliitolla.[15] Tätä tarkoitusta varten oli tarpeellista perustaa sanomalehtiä osaksi puoluekoneiston tarpeisiin. Lehtien lukijakunta koostui siis myös kaupunkeja ympäröivien maaseutujen asukkaista. Lehtien lukumäärän kasvamiselle oli olennaista, että puolueet katsoivat usein tarvitsevansa jokaiseen suurempaan pitäjään ja kaupunkiin oman äänenkannattajansa, jos sellaista ei vielä ollut. Ihmiset valitsivat sitten itselleen sopivan lehden, jota lukivat. Kehitys johtikin siihen, että suurimmissa kaupungeissa ilmestyi rinnakkain eri puolueiden etuja ajavia kilpailevia lehtiä, mikä johti usein myös siihen, että lehtiä myös lakkauteltiin heikon taloustilanteen vuoksi. Olisi kuitenkin väärin sanoa lehtien olleen täysin puoluesidonnaisia, sillä lehdet olivat usein osuuskuntamuotoisia, mikä tarkoitti, että niiden omistajuus oli hajautettu useiden eri yhtiöiden ja piirijärjestöjen kesken – mikään puolue ei suoraan omistanut lehtiä. Puolueilla oli kuitenkin usein veto-oikeus lehtiin, mikä käytännössä tarkoitti puoluejohdon taholta tulevaa ohjeistusta ja lehtien julkaiseman sisällön tarkistamista: puoluesihteeri sai usein ensimmäisenä aamulla pöydälleen luettavaksi puolueen pää-äänenkannattajan. Muiden lehtien seikkapiirteiseen lukemiseen ei aika tahtonut riittää.

Poliittisen lehdistön kultakautena pidetään vuosia suurlakosta 1930-luvun alkuun. Suurlakko oli lehdille ankeaa aikaa: monet lehdet päätyivät sensuurin kynsiin. Erityisesti ruotsinkielisten lehtien määrä laski, samoin kävi nuorsuomalaisille lehdille. Suurlakon opetuksista tärkeimpiä olivat, että massaliikkeen voiman huomaaminen ja vuoden 1906 eduskuntauudistus. Myös työväestö huomasi, että se sai omia vaatimuksiaan läpi joukkovoimaan turvautumalla. Eduskuntauudistus toi äänioikeuden myös naisille ja voimisti työtätekevän luokan vaatimuksia toteuttaa nopeasti sosiaalipoliittisia reformeja. Kansalaisaktivismin kasvaminen kasvatti myös lehtien lukumäärää: vuoden 1907 vaalipiirijako toimi jakolinjana myös lehdille, joille tuli tärkeäksi saada oma äänenkannattajansa jokaiseen vaalipiiriin.[16] Eduskuntauudistuksen ja suurlakon myötä arkisista asioista tulikin poliittisia, joita ruodittiin Arkadianmäen lisäksi myös lehtien sivuilla. Politiikka tuli siten osaksi arkea ja ihmisten maailmankatsomusta. Myös lehdet lähestyivät ihmistä, josta tuli myös vuoden 1906 poliittisen reformin jälkeen tärkeä äänestäjä, vaikuttamisen kohde. Huomattavaa oli, että lehdet eivät eronneet sisällöllisesti toisistaan, ainoastaan sisällön poliittinen väri oli ratkaiseva.

Media on tutkimuskohteena monialainen ja -syinen. Mediatutkimus on nykyajan nouseva trendi osittain siitä syystä, että on havahduttu huomaamaan median, erityisesti sosiaalisen median, joukkovoima ja vaikutusvalta. Media luo ja muokkaa ihmisten maailmasta muodostamia merkityssuhteita. Media pyrkii vaikuttamaan kahdensuuntaisesti. Se on ihmisen tuottamaan tietoa ihmiselle, joka luo ja muokkaa tiedon avulla omia käsityksiään. Ajan kuvana toimiessaan medialla on kyky heijastaa sitä ympäröivää todellisuutta, jossa se toimii – samalla tavoin kuin esimerkiksi julkishallinnon paperiset dokumentit ja viralliset päätökset. Kuitenkin historiantutkimuksessa mediatutkimus on pitkään ollut lapsenkengissä osittain siksi, että median tuottama tieto on mielletty sekundääriseksi lähdeaineistoksi, toisin sanoen välikäden tiedoksi, koska nimenomaan ihmisen ajattelun ja toiminnan heijastuskuva, ei suoran toiminnan tuloksena syntynyt pamfletti, manifesti tai asiakirja.

 


[1] Alkujaan latinalaisperäinen media-sana on vakiintunut suomenkielessä tarkoittamaan sekä joukkotiedotusvälineitä että viestimien toimintaa ja tapaa luoda sekä välittää merkityssuhteita.

[2] Erkka Railo ja Paavo Oinonen määrittelevät intermediaanisuuden koostuvat joukkoviestimien keskinäisistä vuorovaikutussuhteista. Railo & Oinonen 2012, 18.

[3] Railo & Oinonen 2012, 8.

[4] Railo & Oinonen 2012, 16-17.

[5] Uutiset käsittelivät aluksi yliopistomaailman asioita, hovioikeuden päätöksiä, tuomiokapitulia ja oppineen maailman asioita, mutta saattoivatpa lehdet sisältää myös matka- ja luontokertomuksiakin. Tommila & Salokangas 1998, 14-20.

[6] Tommila & Salokangas 1998, 22, 24-27.

[7] Suomessa oli 23 kirjapainoa vuonna 1860. Vuonna 1910 kirjapainoja oli jo 120 ja määrä nousi 175:een vuoteen 1917 mennessä. Suurin osa 66 % kirjapainoista oli vuonna 1915 Helsingissä, Turussa, Tampereelle, Viipurissa, Porissa, Vaasassa ja Oulussa ja Lahdessa. Nygård 1987, 18-19; Tommila & Salokangas 1998, 12-13, 81.

[8] Tommila & Salokangas 1998, 32,34.

[9] Nygård 1987, 14-15. Tommila & Salokangas 1998, 78-79, 81, 84-87.

[10] Snellmanille juuri suomen kieli oli rakas lapsi, jonka valtiollisen aseman parantamiseen Snellman panosti paljon. Tommila & Salokangas 1998, 39-40, 43.

[11] Tommila &Salokangas 1998, 59-61.

[12] Tommila & Salokangas 1998, 63.

[13] Tommila & Salokangas 1998, 66-67, 69-70.

[14] Tommila & Salokangas 1998, 70-71; Nygård 1987, 11-13.

[15] Nygård 1987, 20.

[16] Tommila & Salokangas 1998, 106, 110.

Kirjallisuus

Nygård, Toivo: `Poliittisten vastakohtaisuuksien jyrkentyminen sanomalehdistössä.´ teoksessa Suomen lehdistön historia 2. Sanomalehdistö suurlakosta talvisotaan. Tommila, Päiviö (päätoim.). Sanomalehtien liitto ry., Kustannuskiila Oy: Kuopio, 1987.

Railo, Erkka & Oinonen, Paavo: `Mediasta historiaa´ teoksessa Media historiassa. Railo, Erkka & Oinonen, Paavo (toim.), Turun historiallisen yhdistyksen refee-sarja. Historia mirabilis 9, Painosalama Oy: Turku, 2012, 7-24.

Tommila, Päiviö & Salokangas, Raimo: Sanomia kaikille. Suomen sanomalehdistön historia. Oy Edita Ab: Helsinki, 1998.

touko 02

Polho ry:n kevätmatka Tarttoon: Tarton torttutorpparit

Tartto taipuu täten: Tartto, Tarton, Tarttoon, Tartossa… Tämä tulee tietää.

Tartto tuli tutustumismatkamme tuloksena tosiaan tutuksi. Taisimme tekeytyä todellakin tavallisiksi tarttolaisiksi. Törmäsimmekin Tartossa tietynlaiseen tervehenkisyyteen. Tarttolaiset turisteja tavatessaan tyylikkäästi toimivat; todella tilannetajuisesti tituleeraavat. Taisivat tietää Tallinnan takaa tulleen tämän Taavetin.

Töllistelimme Tarton tunnettuja taloja. Tutustuimme täkäläisiin tapoihin. Töin tuskin taapersimme tuonne tänne tietämättä tuon taivaallistakaan. Taajamaa, toisten tontteja tallasimme. Taannehtivasti tihrusteltuna taisimme talsia tunnissa tuhansia tuumia. Tämän tuloksena takaisin täyshoitolalle tultuamme tuon tuostakin tanaan tuuperruimme.

Tartossa tavan tapaan tapahtui totisella tempolla. Törsäsimme tukun taalereita teehuoneilla.  Toisen tukun tapoimme tietenkin tuoppeja tilaten. Tanssimme tavernoissa; tarmokkaasti tamppasimme. Toipumiseen tarvitsimme tovin.

Tulimme Tarttoon tyhminä tolloina, torstaina takaisin tänne Tuonelaan taivalsimme tietäjinä. Tänään tiedämme Tarton taiat; tajuamme Tarton tarkoituksen. Toivomme teidänkin tosissaan Tarttoon tutustuvan.

DSCF0302

 

Kuvan ottanut Pekko Korvuo.

 

Kirjoittanut Lauri Särkkä, Polho ry