Kevään opinnot alkavat monilla olla jo loppusuoralla, joten mikäs sen parempi kuin vielä lyhyt paluu vappuun ja sen mayhemiin. Allekirjoittaneella ovat ihme ja kumma vielä vapun tapahtumat jopa muistissa, vaikkakaan aivan kaikkiin meininkeihin eivät tämän herrasmiehen rahkeet riittäneet.
Jyväskylässä Tosine ry:n vappu alkoi maanantaina 24.4. pihapeleillä. Sää oli luonnollisesti kylmä ja harmaa, mutta se ei onneksi hauskanpitoa estänyt. Tarjolla oli polttopalloa, mölkkyä sun muita variaatioita, ja Nefa ry haastoi ainejärjestömme lipunryöstöön. Tuloksena karvas tappio.
Tiistaina Tosineen koulutus- ja sosiaalipoliittiset vastaavamme olivat järjestäneet alkoholittoman haalarimerkkien ompeluillan, jossa oli myös lautapelejä mikäli ompelu ei innostanut. Keskiviikkona ainejärjestömme lähti perinteiselle pubibussi-kierrokselle Lööppi ry:n kanssa. Bussi kiersi Jyväskylän ja Laukaan pienehköjä baareja, ja ilta huipentui Tosineen järjestämille jatkoille keskustassa. Torstain vesisateessa pelattu pesäpallo-ottelu jäi kirjoittajalta väliin keskiviikon rankan baarikierroksen takia, mutta Stimulus ry:lle hävitty matsi ei kuulemani mukaan jäänyt historiaan kuin huudettujen kunnareiden ja kovalla kädellä vedettyjen tasoittavien takia.
Jälleen yksi vappu historiankirjoihin!
Perjantaina tapahtumavastaavamme ja -tiimimme olivat loihtineet takaisin jo aikojen saatossa unohtuneet toogabileet. Mahdollisuus oli saunoa, lillua jacuzzissa sekä pelailla beerpongia. Lauantaina Tosine lähti vielä Nefan kanssa laulamaan porukalla karaokea.
Vapun aattona Tosine marssi ensin Seminaarinmäen kotikonnuilta, Historicalta, Uno Cygnaeuksen puistoon katsomaan patsaan lakitusta, jonka jälkeen siirryttiin ylioppilaskunnan järjestämille jatkoille Mattilanniemeen. Juhlijat selättivät kylmyyden, sateen sekä mudan ja ilta oli ikimuistoinen, ainakin mikäli muistikuvat olivat vielä seuraavana aamuna tallella. Vappupäivä vietettiin Harjulla perinteisen vappupiknikin/-brunssin merkeissä. Jälleen yksi vappu historiankirjoihin!
Juho Kari Tosine ry:n vpj ja järjestövastaava sekä Holin hallituksen jäsen
“Tuleeko sinusta valmistumisen jälkeen opettaja tai tutkija?” on yleinen kysymys, johon historian opiskelijat törmäävät niin sukujuhlissa kuin opiskelijakollegoiden kesken. Tällaisen kysymyksen ei kannata antaa hämätä itseä. Tärkeämpää on tärkeää tunnistaa historian opiskelijoiden monipuoliset työllistymismahdollisuudet. Historian opiskelu kehittää monia tärkeitä taitoja ja osaamista, joita voidaan hyödyntää monilla eri toimialoilla. Esimerkiksi monimutkaisten ongelmien ratkaisukyky, laajojen kokonaisuuksien hallinta, asioiden kriittinen tarkastelu sekä vuorovaikutustaidot ovat työelämässä tärkeitä taitoja, joihin historian opiskelu antaa hyvän pohjan.
Historian opiskelu antaa toki hyvän pohjan opetus- ja kasvatustyölle, ja monet historian asiantuntijat ovat löytäneet uransa esimerkiksi peruskouluissa, lukioissa tai korkeakouluissa. Myös museoalalle ja tutkijan ammattiin historian opiskelu antaa hyvät lähtökohdat, sillä nämä työtehtävät edellyttävät historian asiantuntemusta ja toimivat monesti myös tärkeinä tekijöinä kulttuuriperintömme säilyttämisessä.
Historian opiskelu tarjoaa monia eri mahdollisuuksia työllistymiseen.
Historian opiskelijat voivat työskennellä myös monipuolisissa kehitystehtävissä esimerkiksi kulttuurin tai koulutuksen parissa sekä erilaisissa konsultointitehtävissä. Opintojen aikana on mahdollista saavuttaa syvällistä ymmärrystä tietyn ajan historiasta tai muista erityisaiheista, kuten taloushistoriasta tai poliittisesta historiasta. Tämä asiantuntemus mahdollistaa työskentelyn niin valtion viroissa, kunnissa kuin yksityisellä sektorillakin esimerkiksi erilaisissa konsulttiyrityksissä.
Lisäksi historian opiskelijat ovat usein hyviä kirjoittajia ja ajattelijoita, jotka voivat hyödyntää taitojaan viestintä- ja media-alalla, esimerkiksi journalismin parissa. Historian alan asiantuntijoita tarvitaan myös poliittisessa päätöksenteossa ja kansainvälisissä järjestöissä, joten myös nämä ovat potentiaalisia työllistymisvaihtoehtoja.
Historian opiskelu tarjoaa siis monia eri mahdollisuuksia työllistymiseen. Parhaan mahdollisen startin työuralle saa osallistumalla opintojen aikana itseä aidosti kiinnostaville kursseille ja hankkimalla itselleen alan kannalta tärkeää kokemusta ja näyttöjä osaamisesta.
Opintojen aikana on tärkeää pohtia omia mielenkiinnonkohteita ja pohtia uran ensimmäisiä askelia sivuaineopintojen kautta. Historian opiskelijoiden sivuainemahdollisuudet vaihtelevat oppilaitoksesta ja opiskelijan kiinnostuksen kohteista riippuen. Tässä muutamia vinkkejä sivuaineopinnoista työllistymisen vahvistamiseksi:
Historia ja politiikan tutkimus (esimerkiksi valtio-oppi tai kansainvälinen politiikka) ovat kiinteässä yhteydessä toisiinsa, ja politiikan tutkimuksen sivuaine sopii hyvin niille historian opiskelijoille, jotka ovat kiinnostuneita politiikasta ja yhteiskunnallisista ilmiöistä.-
Viestintä sivuaineena tarjoaa hyötyä opiskelijoille, jotka haluavat vahvistaa ymmärrystään viestinnästä ja sen merkityksestä nykymaailmassa. Viestinnän sivuaine auttaa opiskelijoita kehittämään vahvoja taitoja kirjoittamisessa, puheessa, vuorovaikutuksessa ja median tuntemuksessa. Viestinnän sivuaineen opintojen avulla opiskelija ymmärtää, kuinka viestintä vaikuttaa yhteiskuntaan ja kulttuuriin, ja historian opinnot toimivat tähän loistavana pohjana. Jos esimerkiksi markkinointi, yhteiskunnallinen vaikuttaminen tai journalismi kiinnostavat, voisi viestintä olla hyvä sivuainevaihtoehto.
Uskontotiede tutkii uskontoja, ihmisten katsomuksia ja henkisiä perinteitä osana kulttuuria ja yhteiskuntaa niin menneisyyden kuin nykypäivän kontekstissa. Tämä sivuaine sopii hyvin historian opiskelijoille, jotka ovat kiinnostuneita uskonnon roolista historiassa ja nyky-yhteiskunnassa.
Sosiologia tutkii yhteiskunnan rakenteita ja sen toimintaa. Se sopii sivuaineeksi historian opiskelijalle, joka on kiinnostunut ympäröivästä yhteiskunnasta ja haluaa ymmärtää minkälaiset prosessit säätelevät ihmisten sosiaalista toimintaa ja ajattelua. Sosiologia tarjoaa mielenkiintoisia näkökulmia esimerkiksi yhteiskunnalliseen hyvinvointiin, eriarvoisuuteen ja eri yhteisöjen, kuten organisaatioiden ja työmarkkinoiden toimintaan. Tämä sivuaine sopii hyvin historian opiskelijoille, jotka haluavat ymmärtää syvällisemmin yhteiskunnan kehitystä ja nykytilaa.
Kielitieteet tutkivat kieltä ja sen käyttöä eri kulttuureissa ja yhteiskunnissa. Tämä sivuaine sopii hyvin niille historian opiskelijoille, jotka ovat kiinnostuneita kielistä ja niiden kulttuuritaustasta sekä jotka haluavat kehittää kielitaitoaan jonkun tietyn kielen parissa. Myös kansainvälisestä urasta haaveilevalle kielten opiskelu kannattaa aina.
Kauppatieteiden opiskelu tukee urahaaveita markkinoinnin ja myynnin pariin. Työelämässä arvostetaan talouden osa-alueiden ja yritysmaailman ymmärtämistä, minkä vuoksi historian pääaineopintojen oheen sopii myös sivuaineopinnot kaupalliselta puolelta. Kauppatieteen perusopintoissa yhdistyy alan eri osa-alueet markkinoinnista laskentatoimeen. Opinnoissa voi myös keskittyä esimerkiksi taloustieteeseen tai johtamisopintoihin.
Tutki rohkeasti eri sivuainemahdollisuuksia! Voit kokeilla yliopistosi tarjoamien mahdollisuuksien mukaan eri tieteenalojen kursseja, jotta löydät itsellesi mielenkiintoiset kokonaisuudet sekä ensiaskeleet urallesi.
Jos sivuainevaihtoehdot mietityttävät tai kaipaat apua työnhakudokumenttien teossa, ole yhteydessä ammattijärjestöösi Speciaan! Me olemme täällä sinua varten, jotta matkasi kohti omannäköistä työuraa sujuisi mahdollisimman mutkattomasti.
Vuoden 2023 Holin kevätseminaari päästiin järjestämään maaliskuussa Joensuussa. Teemana seminaarissa oli urheilun historia, joka valikoitui muista ehdotuksista aika nopeasti sen monimuotoisuuden ja muokattavuuden vuoksi. Itse seminaaria aloitimme Varnitsassa suunnittelemaan vuoden 2022 loppupuolella ja mukana seminaaritoimikunnassa oli niin 2022 ja 2023 vuoden hallituksen jäseniä kuin myös muita vapaaehtoistoimijoita.
Tultuani valituksi vuoden 2023 hallitukseen Varnitsan järjestövastaavaksi (entinen nimike Hol-vastaava) ei tiedossa ollut oikeastaan mitään, mitä pesti pitäisi itselleni sisällään (hullunkiilto silmissä hain mukaan hallitukseen, jotta pääsisin olemaan järjestämässä tapahtumia ja olemaan vastuussa asioista). Vastuun saaminen tulikin miltei heti seminaarin vetovastuun merkeissä, ja tieto sen järjestelyistä ja hommien organisoinnista tuli aluksi pienenä yllätyksenä (vaikka saattaakin olla, että minua oltiin sen tiimoilta infottu… joskus). Kokemus minkäänlaisesta järjestötyöstä oli tässä vaiheessa vielä hyvin minimaalista, minkä vuoksi seminaari aiheutti itselleni ehkä suurempaa stressiä, kuin näin jälkikäteen ajateltuna olisi pitänyt.
Holin seminaarit ovat todella hieno
kokemus etenkin yhteisöllisyyden luomisen kannalta.
Seminaariviikonlopun suunnittelu alkoi konkreettisemmin kuitenkin vasta uuden vuoden jälkeen uuden hallituksen astuttua ’’valtaan’’ ja tammikuussa ajattelin vielä paatuneena prokrastinoijana, että hyvinhän tässä on vielä aikaa. Onneksi toimikunnassa oli aiemman seminaarin kanssa tekemisissä olleita henkilöitä ja sellaisia tahoja, ketkä olivat tottuneita niin tapahtumien järjestämiseen, kuin myös Holin tapahtumiin. Ulkopuolisten (etenkin yhden tietyn) patistamana hommat alkoivat omalta osaltanikin pikkuhiljaa etenemään ja tuntui, että aikaansaannoksia alkoi tapahtumaan. Tammikuu kääntyi helmikuuhun ja yhtäkkiä pystyi toteamaan seminaariviikonlopun olevan jo seuraavan kuun tapahtumissa. Tässä vaiheessa onneksi alkoi aikataulut olemaan jo suurin piirtein raameissaan, luennoitsijat valittuna sekä ohjelmanumerot mietittyinä. Maaliskuussa saatiin kutsut eteenpäin kaikille Holin jäsenille ja sitsien tarkempaa viilausta ja suunnittelua lukuun ottamatta homma oli seminaariviikonlopun odottamista vaille valmis.
Perjantain ohjelmanumerona toimi Holympialaiset, jossa päästiin porukassa tutustumaan Joensuuhun erilaisten rastien kautta ja jatkopaikkana toimi sporttibaari BarPlay. Lauantaina oli vuorossa itse seminaaripäivä luentoineen. Luennoilla päästiin kuulemaan mäkihypyn luomaa maisemakuvaa Suomessa, eläinurheilun historiaa sekä jalkapallon kehitystä 1800-luvulta nykypäivään. Päivän päätti alkoholin ystäville sitsit ja järkevimmille ihmisille keilailu, minkä jälkeen jatkopaikkana toimi yökerho Kerubi. Sunnuntaina oli darranpoistoon tarkoitettu pizzabrunssi Pizzeria Roihussa, mikä ei tainnut kovin paljoa väkeä vetää darran ollessa liian suuri (kirjoittaja mukaan lukien).
Kaiken kaikkiaan voin todeta seminaariviikonlopun olleen onnistunut, ja kiitos siitä kuuluu kaikille meidän toimikunnan jäsenille (etenkin vapaaehtoisille), luennoitsijoille sekä seminaariin ympäri Suomea saapuneille osallistujille. Järjestelyissä hommat saatiin jaettua hyvin, ja jokainen toimikuntalainen hoiti oman hommansa juuri niin kuin pitikin. Holin seminaarit ovat todella hieno kokemus etenkin yhteisöllisyyden luomisen kannalta ja toivon mukaan pääsemme mahdollisimman isolla porukalla Varnitsasta osallistumaan ensi syksynä Turussa järjestettävään semmaan!
Venäjän historia keskikoulun X-luokan oppikirja: Donetskin ja Luhanskin liittotasavaltojen valtion kustannusliike, Mauripol – 2037
Luku II: Aseellinen konflikti Ukrainan kanssa ja sen rauhanomainen selvittäminen.
Uuden kylmän sodan uhka asetti Venäjän hallituksen välttämättömäksi tehtäväksi maan länsirajojen turvallisuuden lujittamisen. Venäjän hallitus ehdotti Ukrainan hallitukselle sopimuksen solmimista sellaisilla ehdoilla, jotka olisivat olleet edullisia kummallekin valtiolle ja olisivat turvanneet Venäjän länsirajojen, etenkin Krimin niemimaan, Luhanskin – ja Donetskin kansantasavaltojen turvallisuuden.
Mutta neuvotteluissa Venäjän kanssa Ukrainan hallitus otti leppymättömän vihamielisen asenteen. Venäjän ja Ukrainan rajalla alkoivat ukrainalaisen sotilaskoplan provokaatioteot, jotka menivät niin pitkälle, että Ukrainan puolelta aloitettiin tykkituli Donetsin alueella sijaitsevia kansantasavaltoja vastaan. Sen vuoksi Venäjän hallituksen ulkoministeri Lavrov puheessaan helmikuun 23. päivänä sanoi, että Venäjän hallituksen täytyy tapahtuneen tosiasian vuoksi, ukrainalaisten sotavoimien hyökättyä Venäjän rajoille, kutsua valtiolliset ja diplomaattiset edustajansa pois Ukrainasta. Venäjän puolustusvoimille annettiin käsky tehdä loppu kaikista ukrainalaisen sotakoplan hyökkäysyrityksistä. Puheessa ministeri Lavrov paljasti ulkomaisen russofobisen lehdistön valheellisen propagandan ja väitteet siitä, että Venäjällä oli muka tarkoitus valloittaa Ukraina ja liittää se Venäjään tai pystyttää Ukrainaan kansantasavalta. ”Me olemme päättävästi sillä kannalla -”lausui ministeri Lavrov ”- että Ukrainan kansa saa itse ratkaista sisäiset ja ulkopoliittiset kysymyksensä niin, miten se itse parhaaksi näkee… Meidän toimenpiteidemme ainoana tarkoituksena on turvata Venäjän ja erityisesti Donetskin, Luhanskin sekä Krimin, joissa asukkaita on kuusi miljoonaa, turvallisuus.”
Ukrainan fasistit, jotka jo aikoja sitten oli solminut yhteydet NATO:n imperialistien kanssa, ryhtyi Yhdysvaltojen, Iso-Britannian ja Ranskan yllyttämänä sotaan Venäjää vastaan. Vaikeista olosuhteista huolimatta ukrainalaisten fasistien armeija lyötiin. Se menetti kaatuneina ja haavoittuneina yli puolet vahvuudestaan. Ukrainan hallitus oli pakotettu anomaan rauhaa.
Maaliskuun 12. päivänä vuonna 2024 allekirjoitettiin rauhansopimus Ukrainan kanssa. Venäjän ja Ukrainan välille määrättiin uusi valtakunnanraja, joka turvasi Krimin niemimaan turvallisuuden. Venäjälle siirtyi koko Donetsin alue Bahmutin kaupunki mukaan luettuna. Venäjän ja Ukrainan hallitukset tekivät keskenään hyökkäämättömyyssitoumuksen ja sitoutuivat olemaan osallistumatta valtioliittoumiin, jotka on suunnattu kumpaa tahansa sopimuspuolta vastaan.
Venäjän ja Ukrainan välinen rauhansopimus oli jälleen uusi todiste Venäjän poliittisesta suhtautumisesta pieniin valtioihin. Lyötyään Ukrainan armeijan, osoitti Venäjä sen jälkeen suurta jalomielisyyttä Ukrainaa kohtaan. Venäjällä olisi ollut täysi mahdollisuus miehittää koko Ukraina ja vaatia sotamenojensa korvaamista. Mutta Venäjä tyytyi pienimpään vaatimukseen, mikä oli välttämätöntä Krimin ja Donetsin turvallisuudelle.
Venäjän presidentti Vladimir Putin hyväksyi maaliskuun 30. päivänä 2024 duuman ehdotuksen Venäjälle siirtyneiden alueiden luovuttamisesta Donetskin ja Luhanskin autonomisille kansantasavalloille ja näiden muuttamista liittotasavalloiksi. Venäjän federaation tasavaltojen perheeseen oli syntynyt uudet jäsenet.
Historioitsijoista on moneksi: valmistuneista osa työllistyy mitä erilaisimpiin töihin yliopistossa kehitettyjen analyyttisten taitojen turvin, mutta monet meistä haluavat työskennellä nimenomaan historian ja kulttuuriperinnön parissa. Osa opiskelee tämän vuoksi historianopettajiksi, mutta historiaan keskittyminen ei jää kaikilla muillakaan luentosaleihin ja seminaarihuoneisiin. Historia pysyy tiiviisti mukanamme siirtyessämme töihin tutkimuksen pariin, museoihin, arkistoihin ja erilaisiin kulttuuriperintöalan organisaatioihin. Mutta miten tällaiselle työpolulle pääsee?
Olemme Museoalan ammattiliitossa selvittäneet kyselyiden avulla, mitkä asiat vaikuttavat onnistuneeseen harjoittelukokemukseen.
Yksi hyvä keino vahvistaa erityisosaamista kulttuuriperinnön parissa on hakeutua alan työharjoitteluun osana yliopisto-opintoja. Työharjoittelu näyttää tulevassa työnhaussa konkreettisesti, että hakija on todella halunnut panostaa ammattilaisuutensa kehittymiseen. Vaikkei omassa tutkinto-ohjelmassa olisikaan erillistä paikkaa työharjoittelulle, harjoittelulla voi yleensä sopia korvaavansa jonkin tietyn opintokokonaisuuden.
Olemme Museoalan ammattiliitossa selvittäneet kyselyiden avulla, mitkä asiat vaikuttavat onnistuneeseen harjoittelukokemukseen. Harjoittelupaikkaa etsiessä ja työharjoittelua aloittaessa kannattaa siis painaa mieleensä…
HYVÄN HARJOITTELUN TUNTOMERKIT
Työtehtävät ovat mielekkäitä ja ammatillisesti kehittäviä. Tähän kannattaa muistaa jo harjoittelupaikkaa hakiessa. Ota asia rohkeasti keskusteluun myös silloin, jos työtehtävät eivät vastaakaan odotuksia!
Harjoittelusta maksetaan palkkaa. Korkeakouluharjoittelijoita haetaan siksi, että heillä on jo alalla arvostettua koulutusta. Myös opiskelija ansaitsee korvauksen tekemästään työstä. Älä arastele – palkkaa pyytämällä näytät työnantajalle, että näet osaamisellasi arvoa.
Riittävän pitkä harjoittelu takaa mahdollisuuden oppia kulttuuriperintöalan työtä käytännössä. Lyhyt harjoittelu on perusteltu ratkaisu pakollista harjoittelua tehdessä, jos harjoittelu on palkaton. Parin viikon harjoittelu kuitenkin muistuttaa usein enemmän työpaikkaan tutustumista, sillä työhön perehtyminen jää herkästi pinnalliseksi.
Harjoittelija otetaan osaksi työyhteisöä. Kannattaa kysyä, miten pääset tutustumaan muihin työntekijöihin. Onko työpaikalla esimerkiksi tiettyyn aikaan olevia kahvitaukoja? Työyhteisössä toimiminen on olennainen osa työelämää – myös siihen on tärkeää tutustua!
Harjoittelijalla on nimetty ohjaaja koko harjoittelun ajan. Tämä selvästi parantaa mahdollisuuksia saada riittävää ohjausta harjoittelun aikana. Jos ohjaaja jää lomalle, on hänellä oltava nimetty sijainen.
Harjoittelusta tehdään kirjallinen harjoittelusopimus. Tämä selkiyttää osapuolten velvollisuudet ja ehkäisee ristiriitatilanteita. Harjoittelusopimus on tärkeä myös harjoittelijan vakuutusturvan kannalta: kuka on vastuussa, jos harjoittelussa sattuu jotain? Erityisen tärkeä kirjallinen sopimus on silloin, jos harjoittelusta ei saa palkkaa, sillä vastikkeettoman harjoittelun ei usein katsota muodostavan työsuhdetta.
Entä jos kaikki ei harjoittelun aikana menekään kuin Strömsössä? Jos olet ammattiliiton jäsen, et ole yksin, vaikka harjoittelun aikana tulisi ongelmia. Harjoittelupaikkaa etsiessä kannattaa myös muistaa, että voit saada ammattiliitolta palkkaneuvontaa ja tukea työnhakuun.
Työharjoittelu on usein yksi opiskeluajan parhaista kokemuksista. Monet museotyön ammattilaiset kertovat saaneensa ensimmäisen alan harjoittelun tai kesätyön kautta vahvistuksen sille, että juuri kulttuuriperintöala on se oma juttu. Valmistuville opiskelijoille harjoittelu tarjoaa parhaassa tapauksessa itsetuntoa kohottavan kokemuksen siitä, että sitä ihan oikeasti on jo alansa asiantuntija!
Onnea kulttuuriperintöalan alkutaipaleelle!
Kuvaa napauttamalla pääset suoraan MALn sivuille!
Tuulia-Tuulia Tummavuori
Taustaltaan historioitsija ja museoalan ammattilainen
Järjestökoordinaattori, Museoalan ammattiliitto MAL ry
MAL edustaa museo- ja kulttuuriperintöalan ammattilaisia ja opiskelijoita
(En svensk översättning hittar du från vår svenskspråkiga hemsida)
Moro! Historian Opiskelijain Liiton kiertävä puheenjohtajuus on tälle vuodelle osunut – toki suunnitellusti – Patinalle. Tampereen historianopiskelijoiden ainejärjestö juhlii tänä vuonna 60-vuotiasta historiaansa. Vuosijuhliin on koronavuosien väistyessä ehkä aiempaa enemmänkin aihetta. Ainejärjestöt ovat edelleen olemassa ja (toivottavasti) keskeinen osa historianopiskelijoiden integroitumista yliopistojensa sosiaaliseen elämään. Monelle oma ainejärjestö ja myös Liitto ovat kuitenkin ehkä jääneet etäisiksi, jos opinnot ovat alkaneet koronarajoitusten aikakaudella.
Myös Holin toiminta on normalisoitunut vasta viime lukuvuoden aikana pandemian jäljiltä. Seminaareja on päästy viettämään nyt kolmesti ihan naamatusten, mikä on aivan loistojuttu. Selvää on kuitenkin, että sähköinen viestintä on tullut entistä tärkeämmäksi osaksi ainejärjestöjen ja Liiton toimintaa. Viimeistään koronan myötä ovat esimerkiksi kokouskäytännötkin muuttuneet: monessa ainejärjestössä kokouksiin on mahdollista osallistua etänä näillä näkymin myös tulevaisuudessa ja niin myös Historian Opiskelijain Liitossa.
Saavutettavuus ja monikanavaisuus ovat myös keskeisiä toiminnan painopisteitä, mitä uusi Holin hallitus haluaa painottaa alkaneella kaudella.
Saavutettavuus ja monikanavaisuus ovat myös keskeisiä toiminnan painopisteitä, mitä uusi Holin hallitus haluaa painottaa alkaneella kaudella. Pääsimme järjestäytymään tammikuun loppupuolella ja heti ensi töiksemme hallituksessa valitsimme joukostamme Holin tiettävästi ensimmäisen nettisivuvastaavan. Lisäksi joitain vuosia sitten aktiivisemmin haltuun otettu Hol-blogi saa jatkossakin sisältöä mahdollisimman usein ja säännöllisesti. Myös muita somekanavia pitkin pyritään viestimään jäsenistölle aktiivisemmin, jotta Liitto näyttäisi historianopiskelijoille vähemmän etäiseltä vahakabinetilta (jos jollakulla opiskelijalla tällaisia tuntoja on!) vaan ihan oikeasti lähestyttävältä ja toimivalta entiteetiltä oman ainejärjestön rinnalla.
Kehotan teitä tarttumaan sähköpostiohjelmiinne sulkakynät (sormetkin sallittuja, lienevät käytännöllisempiä) sauhuten, mikäli mieleenne juolahtaa minkäänlaisia ruusuja tai risuja tai eritoten kehitysehdotuksia Liiton toimintaan liittyen. Muistetaan tänäkin vuonna käyttää mahtavia museoetuja, joita Hol-tarraa vilauttamalla voi saada, ja tavataan viimeistään kevätseminaarissa!
Lopuksi haluaisin vielä kiittää edellistä hallitusta hyvästä duunista, hyvistä semmoista ja (kuulemma) hyvästä risteilystä!
Riina Korteneva, Historian Opiskelijain Liiton puheenjohtaja
Hurvittelu on aina ollut ja toivon mukaan tulee myös aina olemaan osa ihmiskunnan identiteettiä, olemusta ja historiaa. Tähän paneuduimme niin teoreettisesti kuin myös käytännön tasolla Holin syysseminaarissa marraskuussa jännittävien seminaariesitysten ja viihdyttävien iltaohjelmien muodossa. Vuosi 2022 on ollut luonteeltaan hurvittelun täydellinen vastakohta, eräänlainen taantuma ja muistutus ihmisen pimeimmistä ja alhaisimmista toiminnan muodoista, kun eräs hullu hölmö kuvitteli saavansa väkivalloin mitä haluaa. Vaikka surullinen maailmanpolitiikan nykytilanne ei teekään hurvittelusta ihmiskunnan ykkössanaa tällä hetkellä, ei se kuitenkaan vähennä käsitteen arvoa tai merkitystä ihmiselle, eli meille kaikille. Ajankohtainen joulunaika ilmiöineen on tästä oivallinen osoitus.
Hurvittelu ja joulu ovat erottamaton osa toisiaan, mutteivat yksiselitteisellä ja helposti määriteltävällä tavalla. Perinteinen luterilainen jouluoppi pohjautuu ajatukseen joulun ilosta ja riemusta, muttei sisällä missään nimessä estotonta rientoa. Kuten joulurauhanjulistuskin asian muotoilee, iloita tulee, mutta ei liian kovaäänisesti. Muiden ihmisten häiritseminen hurvittelun varjolla ei tietenkään ole soveliasta missään olosuhteissa, mutta nähdäkseni ”oikeaoppisessa” joulunvietossa ei tyydytä pelkästään tämän käyttäytymisnormin toteamiseen, vaan kyse on suuremmasta, huvin ja hartauden tasapainon sovittamisesta. Joulun tulee tuntua rinnassa, varpaissa ja korvissa, mutta ei sitä pidä näyttää hyppimällä, nauramalla tai taputtamalla. Pieni hymy kenties on ok, mutta älä nyt sitäkään tee liian leveästi ja hampaat kannattaa pitää piilossa.
Todellisuudessa ”oikeaoppista” joulunviettoa on yhtä montaa sorttia kuin on joulun viettäjääkin. Joulua voi viettää tai sitä voi olla viettämättä.
Vallitseva jouluoppi on yllättävän laajalle levinnyt kulttuuri-ilmiö suomalaisessa yhteiskunnassa. Jouluradion soittolistoilla lauletaan ilosta, mutta kertosäkeet lähtevät aina mollista ja enkelikuorot tapailevat hautajaismaista harmoniaa. Joulusaunassa kuuluu olla pimeää, ja naurun sijaan siellä kuullaan otsaryppyistä keskustelua kiuaskivien vaihdosta sekä lakastuneesta lauteen lakkapinnasta. Pinnallisesta apatiastaan huolimatta tässä kaikessa voi kuitenkin nähdä jotain syvällistä hienoutta: Niin saunojat kuin jouluradion kuuntelijat tietävät sanomatta ja näyttämättä, että nyt hurvitellaan ja juhlitaan. Kirjoittamaton joulukonsensuksemme perustuu jaettuun uskoon kivasta, vaikkei se mitä teemme tai puhumme olisikaan erityisen kivaa.
Joulussa manifestoituu yhteiskunnan ja hurvittelun suhde. Yhteiskunta asettaa toisaalta paineen hurvitella jouluna, mutta samaan hengen vetoon se rakentaa tiukat raamit kuinka hurvitella. Todellisuudessa ”oikeaoppista” joulunviettoa on yhtä montaa sorttia kuin on joulun viettäjääkin. Lanttulaatikon saa korvata jäätelöllä ja kinkuksi kelpaa myös kurpitsa. Joulupuu on rakennettu toimii myös duurisovituksena ja saunassa voi murjaista vitsin. Joulua voi viettää tai sitä voi olla viettämättä. Se on vähän kuin historian opiskelu; -toiset diggaavat ja tekevät siitä elämäntavan, toiset eivät vielä viisikymppisenäkään erota Napoleonia Tommy Tabermanista (heissä on paljon samaa).
Olkoon tämä kirjoitus loppukaneetti Holin syysseminaarin 2022 hurvittelu-ulottuvuuksille. Hurvittelua tulee vaalia ja siitä saa ja pitää nauttia. Opiskeluaika on joulun ohella mainiota elämänvaihetta ottaa siitä kaikki irti. Hol on historianopiskelijoita yhteen kokoavana väylänä seminaarien ja risteilyjensä ohella hieno hurvittelun mahdollistaja. Innolla odottaen mitä ensi vuosi tuo historianopiskelun puitteissa tullessaan!
Olen kuudennen eli n:nnen vuoden opiskelija, jäärä eli siis ihan tosi vanha. Uuden numeron kolahtaminen akateemisen ikäni kohdalle on joka kerta aiheuttanut kriisin. Eri opiskeluvuosien alut ovat saaneet erilaisia merkityksiä ja näiden perusteella myös kriisien intensiteetit ovat vaihdelleet hyvinkin lievästä suhteellisen merkittävään. Haluan tässä blogitekstissä hieman eritellä näiden kriisien merkityksiä ja ehkä jopa tarjota niihin ”ratkaisua”, siltä varalta, että jollain muullakin on vastaavia kokemuksia.
Fuksivuoden päättyminen tarkoitti tietynlaisen erityisaseman menetystä. Fuksilta odotetaan tietynlaista heittäytymistä, joka vanhemmille ei enää ole samalla tavalla tyypillistä. Tämä muutos oli surullinen, mutta tuntui kuitenkin luonnolliselta ja merkitsi myös sitä, että tunsin olevani vihdoinkin integroitunut pysyvästi ja aidosti ainejärjestöni jäseneksi.
Tästä neljänteen vuoteen asti uuden lukuvuoden alkamiseen liittyvät kriisit olivat hyvin lieviä. Toisen vuosikurssin muuttuminen kolmanneksi ei tuntunut juuri missään. Kolmannen muuttuessa neljänneksi aloin ehkä hieman jo jännittää sitä, että pitäisi jo olla jotenkin loppusuoralla. Viidennen vuoden alkaessa tajusin kuitenkin nopeasti, että asemani on muuttunut radikaalisti ja peruuttamattomasti. Olin aloittanut viimeisen opiskeluvuoteni.
Paitsi siis en tietenkään ollut, koska en ole vieläkään valmistunut. Tämä lienee oikeasti se viimeinen. Oli asia oikeasti näin tai ei, olen kuitenkin tilanteessa, jossa jollakin tasolla koen, että minun olisi jo pitänyt valmistua. Toiseksi koen, että järjestöt, joissa olen tottunut vaikuttamaan ja olemaan läsnä, ovat varsin vahvasti muuttuneet ympäriltäni. En tarkoita tällä muutoksia järjestöjen säännöissä tai kulttuureissa. Niitäkin toki on, mutta tällaista muutosta on tapahtunut lähinnä parempaan suuntaan. Tarkoitan sitä, että yhä pienempi osa oman vuosikurssini edustajista, saati vanhemmista, käy tapahtumista. Itseäni nuoremmatkin alkavat saavuttaa pisteen, jossa aivan jokainen tapahtuma ei enää vedäkään paikalle.
Olkoon tämä siis kaikille lukijoille ennen kaikkea kehotus ottaa itselleen sopivalla tavalla kaikki ilo irti opiskeluajasta.
Muutos ei kuitenkaan missään nimessä ole huonompaan suuntaan. Uudet opiskelijat ovat upeita ihmisiä siinä missä vanhat ja alumnitkin. Ongelma on kuitenkin se, että havaintoni ikätovereideni jättäytyminen kuvioista saa helposti sellaisen merkityksen, että minunkin olisi aika tehdä sama. Osittainhan muut jäävät pois koska ovat valmistuneet, muuten päässeet vahvasti kiinni työelämään tai sitten jonkinlaisten pitkälti positiivisten sosiaalisten syiden takia.
Tämä pulma on kuitenkin pitkälti myös ratkaistu, loppujen lopuksi aika yksinkertaisella asennemuutoksella. En enää käy tapahtumissa lähtökohtaisesti nähdäkseni samaa vanhaa joukkoa Kronoslaisia, joihin tutustuin erityisen hyvin vuosina 2017—2019. Heistä suurin osa ei yleensä enää ole paikalla. Vanhojen tuttujen näkeminen on toki aina kiva lisä, mutta varsinaisena ideana on nyt tavata uusia ihmisiä.
Olenkin kaikesta huolimatta tuntenut olevani tervetullut kaikkiin tapahtumiin, joissa olen käynyt. Ennakko-oletukseni on jostain syystä ollut, että kaltaiseni (akateemisesti) vanhan sedän (24-vutoias) läsnäolo opiskelijatapahtumissa muodostuisi jotenkin kiusalliseksi, mutta todellisuudessa näin ei ole ollut. Yleisen kiusallisuuteni myötä läsnäoloni on toki edelleen kiusallista, mutta asemani kuudennen vuoden opiskelijana ei todellisuudessa näytä vaikuttavan asiaan mitenkään. Korkeintaan ehkä joudun aktiivisemmin näkemään vaivaa päästäkseni mukaan keskusteluihin, kun sukupolvieroa alkaa olla havaittavissa, mutta tämä ei ole ylitsepääsemätön haaste. Nuorempien suhtautumista minuun se toki myös muokkaa, mutta ei mielestäni ikävällä tavalla – nuoremmat toivovat saavansa opiskeluun ja opiskelijaelämään liittyviä vinkkejä, joita myös mielelläni jaan. Muutoin heidän kanssaan voikin yllättäen jutella normaalisti.
Viime kädessähän opiskeluaika on kaiken muun tapaan ohimenevää. Noin viisi vuotta tuntuu fuksin näkökulmasta ikuisuudelta. Kuudennen vuoden opiskelijan tajunta taas jakautuu kahtia niin, että tuo toisaalta pitää paikkansa ja fuksivuoden tapahtumat tuntuvat todella etäisiltä, mutta toisaalta aika vaikuttaa kuluneen hämmentävän nopeasti. Olkoon tämä siis kaikille lukijoille ennen kaikkea kehotus ottaa itselleen sopivalla tavalla kaikki ilo irti opiskeluajasta. Esimerkiksi Tampereen Hol-seminaari 18.–20.11. lienee tällaiseen mainio tilaisuus. Itse ainakin aion osallistua!
Kronoksen kevätseminaariedustuksen akateeminen keski-ikä oli korkea.
Halloped-toiminnasta on varmasti moni opiskelija kuullut puhuttavan, mutta harva välttämättä tietää, mitä se käytännössä pitää sisällään tai mitä se edes tarkoittaa. Halloped tarkoittaa lyhykäisyydessään hallinnon opiskelijaedustajaa, eli sellaista, joka tupsahtaa paikalle yliopistohallinnon kokouksiin ja antaa mielellään omia kommenttejaan asialistalla käsiteltävistä aiheista.
Halloped tarkoittaa lyhykäisyydessään hallinnon opiskelijaedustajaa.
Opiskelijaedustajan rooli on siis edustaa opiskelijoita hallinnon tasolla, jossa opiskelijat eivät tavallisesti toimi. Tämä edustusrooli vaatii hallopedilta perehtyneisyyttä kokouksissa käsiteltäviin asioihin ja myös uskallusta nostaa esiin havaitsemiaan epäkohtia sekä esimerkiksi kysyä perusteluja päätöksistä, jotka koskevat opiskelijoita. Hallopedin on tärkeää muistaa raportoida kokouksista eteenpäin ja näin ylläpitää tiedonkulkua hallopedin ja koordinaattorin välillä, joka kerää eri kokouksissa saadut tiedot.
Toimin itse laajennetun johtoryhmän varsinaisena jäsenenä ja johtoryhmän varajäsenenä Turun yliopistossa. Toiminta on ollut mielenkiintoista ja opettavaista. Olen päässyt paremmin perille niistä hallinnollisista asioista ja asiakysymyksistä, jotka koskevat yliopistoani. Olen ollut mukana vaikuttamassa esimerkiksi sellaisissa kokouksissa, joissa käsitellään tiedekunnan budjetointia ja johtajavalintaa, sekä pääsykokeiden järjestämistä. Suosittelen hallopediksi ryhtymistä kaikille sellaisille, jotka ovat kiinnostuneita vaikuttamaan yliopistonsa päätöksentekoon; erilaisia halloped-paikkoja riittää useille halukkaille.
Miitrei Misukka Holin yritysyhteistyövastaava Kritiikki ry
Aurinkoisena sunnuntai-iltapäivänä valmistaudutaan jännittävään otteluun Jyväskylän Comets Parkissa. Inter Mannerheim pelaa viimeistään runkosarjapeliä HimosLomat Cupissa. Huikeat kahdeksan katsojaa ovat seuraamassa peliä. Vastassa on Lääkintämiehet, jotka ovat sarjataulukossa ylempänä. Inter Mannerheimille peli on panokseton. Joukkueen sijoitus on sinetöity, eikä täten suoraa jatkopaikkaa pudotuspeleihin tule.
Mutta ennen kuin menemme asiassa eteenpäin, mikä ihme on Inter Mannerheim?
Inter Mannerheim on vuonna 2020 perustettu harrastejalkapallojoukkue, joka on alun perin koostunut pelkästään historian opiskelijoista. Inter Mannerheim ei kuitenkaan liity mitenkään Jyväskylän historian ainejärjestö Tosineeseen, vaikka enemmistö pelaajista ovatkin “tosinistejä”. Joukkueen kapteenin Dominic Saaren mukaan “Marskissa” on päästy “puhtaasta” hissalaisuudesta pois ja joukkueesta löytyy myös ei-historian opiskelijoita. “Nimi nyt oli huono hissalaisten vitsi, kun ei mitään parempaakaan pystytty keksimään. Nyt saadaan sitten aina kärsiä ja hävetä ennen matseja, mutta nämä tunteet kulkevat käsi kädessä todellisen Inter Mannerheim kokemuksen kanssa” Saari kertoo.
Joukkueen sisällä on innostava, aktiivinen ja huumorintajuinen fiilis, jolla päästään eteenpäin.
Joukkueen tämän vuoden kausi on Saaren mukaan muistuttanut paljolti Linnamäen “yskivää vuoristorataa”. Inter Mannerheim sai hankittua seuran historian ensimmäisen turnausvoiton Uuraisista, mutta myös uskomattomia kömmähdyksiä on tullut kauden aikana – erityisesti HimosLomat Cupissa. “Vielä pari viikkoa sinnitellään, niin nähdään tämän vuoristoradan kohtalo” Saari kertoo.
Kun Saarelta kysyy, mikä on juuri parasta joukkueessa joukkueen ilmapiiri tulee esiin: “Joukkueen sisällä on innostava, aktiivinen ja huumorintajuinen fiilis, jolla päästään eteenpäin. Tämän lisäksi meillä on hurja fanijoukko, jotka pitävät jöötä pilke silmäkulmassa. Kaudet huipentuvat aina saunailtaan, jossa pelaajisto ja fanit juhlivat yhdessä ja nämä tapahtumat ovat itselle kyllä aina kesän kohokohtia”
Miten sitten lopulta pelissä kävi? Inter Mannerheim voitti ottelun ylivoimaisesti 3–0, ja lukema olisi voinut olla suurempi, jos yhtä maalia ei olisi hylätty paitsion takia. Inter Mannerheim sijoittui HimosLomat Cupin runkosarjassa seitsemänneksi, jääden ulos neljän parhaan joukosta, mikä olisi taannut automaattisen paikan lopputurnauksen pudotuspeleihin. Inter Mannerheim karsii paikasta pudotuspeleihin elokuun viimeisellä viikonlopulla. Saarella on kova luotto joukkueen menestykseen ja mahdollisuuksiin päästä aina finaaliin saakka: “Vaikeita vastustajia luvassa, mutta hyökkäyspeli sujuu kuin tanssi ja joukkue on valmistautunut kiitettävästi tulevaan koitokseen!”
Inter Mannerheimin joukkue.
Santeri Helakallio
Tosine ry:n ja Holin hallituksen jäsen kaudella 2022
