Inter Mannerheim – Historian huonoin jalkapallojoukkue? 

Aurinkoisena sunnuntai-iltapäivänä valmistaudutaan jännittävään otteluun Jyväskylän Comets Parkissa. Inter Mannerheim pelaa viimeistään runkosarjapeliä HimosLomat Cupissa. Huikeat kahdeksan katsojaa ovat seuraamassa peliä. Vastassa on Lääkintämiehet, jotka ovat sarjataulukossa ylempänä. Inter Mannerheimille peli on panokseton. Joukkueen sijoitus on sinetöity, eikä täten suoraa jatkopaikkaa pudotuspeleihin tule.  

Mutta ennen kuin menemme asiassa eteenpäin, mikä ihme on Inter Mannerheim? 

Inter Mannerheim on vuonna 2020 perustettu harrastejalkapallojoukkue, joka on alun perin koostunut pelkästään historian opiskelijoista. Inter Mannerheim ei kuitenkaan liity mitenkään Jyväskylän historian ainejärjestö Tosineeseen, vaikka enemmistö pelaajista ovatkin “tosinistejä”. Joukkueen kapteenin Dominic Saaren mukaan “Marskissa” on päästy “puhtaasta” hissalaisuudesta pois ja joukkueesta löytyy myös ei-historian opiskelijoita. “Nimi nyt oli huono hissalaisten vitsi, kun ei mitään parempaakaan pystytty keksimään. Nyt saadaan sitten aina kärsiä ja hävetä ennen matseja, mutta nämä tunteet kulkevat käsi kädessä todellisen Inter Mannerheim kokemuksen kanssa” Saari kertoo. 

Joukkueen sisällä on innostava, aktiivinen ja huumorintajuinen fiilis, jolla päästään eteenpäin.

Joukkueen tämän vuoden kausi on Saaren mukaan muistuttanut paljolti Linnamäen “yskivää vuoristorataa”. Inter Mannerheim sai hankittua seuran historian ensimmäisen turnausvoiton Uuraisista, mutta myös uskomattomia kömmähdyksiä on tullut kauden aikana – erityisesti HimosLomat Cupissa. “Vielä pari viikkoa sinnitellään, niin nähdään tämän vuoristoradan kohtalo” Saari kertoo. 

Kun Saarelta kysyy, mikä on juuri parasta joukkueessa joukkueen ilmapiiri tulee esiin: “Joukkueen sisällä on innostava, aktiivinen ja huumorintajuinen fiilis, jolla päästään eteenpäin. Tämän lisäksi meillä on hurja fanijoukko, jotka pitävät jöötä pilke silmäkulmassa. Kaudet huipentuvat aina saunailtaan, jossa pelaajisto ja fanit juhlivat yhdessä ja nämä tapahtumat ovat itselle kyllä aina kesän kohokohtia” 

Miten sitten lopulta pelissä kävi? Inter Mannerheim voitti ottelun ylivoimaisesti 3–0, ja lukema olisi voinut olla suurempi, jos yhtä maalia ei olisi hylätty paitsion takia. Inter Mannerheim sijoittui HimosLomat Cupin runkosarjassa seitsemänneksi, jääden ulos neljän parhaan joukosta, mikä olisi taannut automaattisen paikan lopputurnauksen pudotuspeleihin. Inter Mannerheim karsii paikasta pudotuspeleihin elokuun viimeisellä viikonlopulla. Saarella on kova luotto joukkueen menestykseen ja mahdollisuuksiin päästä aina finaaliin saakka: “Vaikeita vastustajia luvassa, mutta hyökkäyspeli sujuu kuin tanssi ja joukkue on valmistautunut kiitettävästi tulevaan koitokseen!” 

Inter Mannerheimin joukkue.

Santeri Helakallio

Tosine ry:n ja Holin hallituksen jäsen kaudella 2022

Sommarhälsningar från Kleio!

Kevät tuli ja meni, tai siltä se ainakin Turussa tuntuu. Åbo Akademin historian opiskelijoille kevät on aina stressaavaa aikaa, etenkin meille, jotka valitsevat opettajan ammatin. Historian opiskelijoiden keskuudessa niin kutsuttu “Vaasa Kevät” on stressaava ja intensiivinen viisi kuukautta kestävä opettajien harjoittelu, johon sisältyy myös pedagogiikan syventävät kurssit. Koska Suomen ainoa ruotsinkielinen normaalikoulu löytyy Vaasasta, niin sinne muutto on yleensä välttämätöntä neljännen tai viidennen opiskeluvuoden aikana. Samalla, kun kleiolaiset jatkavat Turussa meininkiä, on meitä aina jonkin verran ylläpitämässä Kleion mainetta Vaasassa. Täytyy kyllä itse sanoa nyt kesän alkaessa, että on ihanaa olla takaisin aurinkoisessa Turussa!

Hallituksen mielestä on ollut ihanaa päästä järjestämään kaikenlaista tapahtumaa, etenkin nyt koronarajoitusten jälkeen.

Kleion toukokuu on ollut hyvin odotettu monista syistä. Vaikka kurssit ovat jo pitkään olleet loppusuoralla, niin tapahtumia on riittänyt. Hallituksen mielestä on ollut ihanaa päästä järjestämään kaikenlaista tapahtumaa, etenkin nyt koronarajoitusten jälkeen. Hyvä esimerkki tästä oli Kleion Luxemburgin matka toukokuun puolivälissä, jota oli suunniteltu jo yli kaksi vuotta. Koronan takia matkaa siirrettiin lukuisia kertoja ja suunnittelusta tulikin välillä hyvin vaikeaa. Mutta joka tapauksessa matkasta tuli uskomaton. Kleio matkasi myös samalla Saksan Trieriin ja Ranskan Metziin, jossa museot, historialliset nähtävyydet ja viini maistuivat mainiosti. Hallituksen puolelta oli myös kiinnostavaa kokea erilaista opiskelijoiden kulttuuria Keski-Euroopasta.

Kesän tultua Kleiolla on aina tapana nähdä kesätreffeillä Turussa. Ainejärjestön hallitus järjestää joka vuosi piknikin jäsenille, jotka perinteen mukaan menevät piknikin jälkeen jatkoille Turun yöelämään. Näillä fiiliksillä haluamme jakaa lukijoille iloa ja hyvää kesän jatkoa!

Glad sommar hälsar Kleio rf!

 

Kleiolaisia poseeraamassa Kurfürstenplatzin ulkopuolella Trierissä.

Markus Paldanius ja muu Kleion hallitus

Ensimmäinen wappu koronan jälkeen

Wabu ei lobu! Vihdoin se on täällä: kolmen vuosikurssin ensimmäinen perinteinen opiskelijavappu. Omalla kohdallani erikoisemman tästä tekee vielä se, että toimin Tiima ry:n tapahtumavastaavana juuri nyt. Onneksi en ole ollut roolissa yksin, vaan tällä hetkellä kaverinani tapahtumien kanssa toimii eräs ennenkin kyseisessä pestissä toiminut.

Muistan lapsena ja teininä ihmetelleeni ja ihailleeni kaupungilla vapun aikaan näkyviä satoja ja taas satoja värikkäitä opiskelijahaalareita. Teininä Wikipedian artikkeli ”Luettelo suomalaisten opiskelijahaalarien väreistä” oli kovalla lukemisella ja opinkin pikkuhiljaa ulkoa Oulun opiskelijahaalarien värit (weird flex but ok). Mietin jo silloin, että oispa siistiä olla vielä joskus samanlainen. Ensimmäistä vappua on siis odotettu jo hämmentävän pitkään.

Tätä on odotettu ja nyt jos joskus on aika juhlia.

Tapahtumien järjestäminen yleisesti pitää sisällään todella paljon monenlaisia asioita, yllättäviä ja vähemmän yllättäviä. Tiloja pitää varailla ja koristella, lippuja täytyy myydä, täytyy tehdä laululäsyjä ja käydä kaupassa, täytyy työstää ihan ihmeellisiä pieniä yksityiskohtia ja varautua erilaisiin skenaarioihin – budjettia unohtamatta. Listaa voisi jatkaa oikeasti loputtomiin. Esimerkiksi siis sitsien järjestäminen on todellakin työlästä, vaikkakin yleensä tosi palkitsevaa. Sama pätee myös moniin muihinkin tapahtumiin, eikä pestiä voi ainakaan helppona pitää. Aina välillä pääsee myös huomaamaan, ettei joku ratkaisu toimi ja seuraavalla kerralla täytyy tehdä toisin.

Wapun järjestäminen on ollut raskasta, mutta toki myös kivaa. Perinteiset tapahtumat ovat sattuneesta syystä jääneet aika vieraaksi, mutta hyvällä avulla niistäkin on selvitty. Toisaalta pitkän tauon jälkeen on ollut myös mahdollista tuoda ja kokeilla uudenlaisia tapahtumia. Tekstiä kirjoittaessani wappu on jo hyvinkin menossa ja omat vastuuni tapahtumien kanssa alkavat olla ohi. Nyt saa siis keskittyä juhlimiseen ja pitää haalareita niin paljon kuin ikinä vain tahtookaan! Tätä on odotettu ja nyt jos joskus on aika juhlia. Upeaa wappua kaikille!

Tiimalaisia juhlistamassa wappua violetit haalarit päällä.

Niia Junttila, Tiima ry:n tapahtuma-, Specia- ja työelämävastaava kaudella 2022

Yhteisöllisyys voimavarana

Yhteisöllisyys arvona tuntuu helposti tunkkaiselta ja jopa vähän vanhanaikaiselta. Kai sitä on pidetty myös yksilön vapauden ja individualismin arkkivihollisena ja vastakohtana. Ikävimmillään yhteisöllisyys on merkinnyt yksilöä kahlitsevia normeja ja rooleja sekä niihin sopeutumattomien ulkopuolelle sulkemista. Historiasta löytyy myös synkkiä tarinoita ja kohtaloita siitä, mitä kollektiivisuuden ja ”yhteisen hyvän” nimissä on tehty. Viimeaikaiset maailman tapahtumat ovat kuitenkin saanet minut ajattelemaan yhteisöllisyyttä uudesta näkökulmasta ja huomaamaan sen todellisen arvon.

Niin kuin miljoonissa muissakin viimeisen kahden vuoden aikana kirjoitetussa tekstissä, on minunkin mainittava korona. Pidän itseäni onnekkaana, sillä vasta tänä vuonna opintoni aloittaneena en juurikaan ole joutunut etäelämän koeteltavaksi. Lukukausi alkoi kuitenkin noin kuukauden mittaisella etäopiskelulla ja sain nopeasti huomata, miten huonosti siihen sopeuduin. Pienen yksiöni seinät alkoivat kaatua päälle nopeammin kuin osasin odottaa enkä osaa edes kuvitella, miten olisin pärjännyt, jos olisin lähemmäs kaksi vuotta keikkunut pelkkien etäyhteyksien varassa.

Kaiken kauheuden keskellä minua on kuitenkin lohduttanut uutisista nähdä, miten ihmisten välinen solidaarisuus on nostanut ihan uudella tavalla päätään.

Ukrainassa käytävä epäoikeudenmukainen sota ja sen lieveilmiöt saivat minut myös pohtimaan yhteen kuulumisen voimaa. Itse sota ja sen viemät ihmishenget ovat suunnaton tragedia. Kaiken kauheuden keskellä minua on kuitenkin lohduttanut uutisista nähdä, miten ihmisten välinen solidaarisuus on nostanut ihan uudella tavalla päätään. Miellämme Ukrainan kuuluvan kanssamme samaan eurooppalaiseen yhteisöön, ja sitä kautta ukrainalaisten hädästä on tullut kaikkien eurooppalaisten asia. On ollut huimaa nähdä, mihin ihan tavallisten ihmisten avuntarjoukset ovat yltäneet ja miten monet ovat osoittaneet tukeaan. Toki toivoisin, että eurooppalaisten solidaarisuudesta riittäisi myös maanosan ulkopuolelta tuleville, mutta se on jo toinen keskustelu se.

Alkuvuosi sai minut tajuamaan sen, miten olennaista yhteisöllisyyden tunne voi hyvinvoinnille olla. Toki meissä on eroja enkä väitä, että kaikki kaipaisivat samoissa määrin toisten ihmisten seuraa, mutta uskon, että jokainen meistä haluaa silti tuntea olevansa osa jotakin merkityksellistä. Ihmisten välinen solidaarisuus ja myötätunto eivät ole myöskään nykymaailman tuulissa kadonneet tai menettäneet merkitystään, vaikka joskus olenkin erehtynyt niin ajattelemaan. Minusta olisikin hienoa nähdä lisää toisista huolenpitämistä, hyviä tekoja yksilöltä toiselle ja yhteen hiileen puhaltamista, sillä se tekee elämästä merkityksellistä.

Onneksi meille opiskelijoille on tarjolla lämmintä yhteenkuuluvuutta ja yhteisten asioiden eteen ponnistelua muun muassa omien rakkaiden ainejärjestöjemme ja Holin kaltaisten valtakunnallisten kattojärjestöjen kautta. Pääsemme tapaamaan uusia ja vanhoja tuttuja sekä kokemaan itsellemme merkityksellisiä asioita. Nyt, kun kevätaurinko lämmittää ja rajoitukset ovat takanapäin, voimme innolla suunnata kohti uusia opiskelijarientoja, kuten tulevaa syysseminaaria Tampereella ja Hol seilaa -risteilyä, sekä toivon mukaan myös perinteistä vappua!

Hurjasti tsemppiä kevään opintoihin ja toivottavasti joskus jossain törmätään!

Kuva: Annele Salokannel

Annele Salokannel

P-klubilainen ja Holin hallituksen jäsen

Joensuun syysseminaari vuonna 2021

Vuoden 2021 syksyllä Varnitsa sai kunnian järjestää Historian Opiskelijain Liiton syysseminaarin. Kiitokset seminaarin järjestämisestä kuuluvat seminaaritoimikunnalle sekä Varnitsan 2021 hallituksen järjestövastaavalle Salla Peltoselle, joka otti suurimman vastuun seminaarin järjestämisestä.  Itselle syysseminaari oli ensimmäinen tapahtuma, jossa pääsi tutustumaan myös muiden kaupunkien historianopiskelijoihin. Kokonaisuudessaan koin seminaariviikonlopun olleen hyvin onnistunut ja se oli ehdottomasti hyvä tilaisuus verkostoitua muiden historian ainejärjestöjen kanssa. 

Syysseminaarin aiheeksi valikoitui rikosten historia, jonka ympärille koko seminaariviikonloppu rakentui. Perjantaina oli viikonlopun ensimmäinen ohjelma, ”Pielisjoen murhamysteeri”, jossa seminaarivieraat pääsivät tutustumaan Joensuuhun sekä muihin historianopiskelijoihin rasteja suorittamalla. Tapahtuman kautta muilta paikkakunnilta tulevat pääsivät myös tutustumaan varnitsalaisille rakkaaseen betonibunkkeriin eli Metriaan, jossa myös itse seminaari pidettiin. Lauantaiaamuna seminaari aloitettiin Holin ja Varnitsan puheenjohtaijen sekä ammattiliittojen tervehdyksillä. Ensimmäinen luennoitsija Kimmo Katajala kertoi rikollisuuden mikrohistoriasta Sortavalassa 1600-luvun lopulla. Ruokatauon jälkeen Maria Lähteenmäki kertoi partisaani-iskuista Suomen itäisillä raja-alueilla toisen maailman sodan aikana, minkä jälkeen seminaarivieraat saivat mahdollisuuden ostaa Varnitsan haalarimerkkejä juoden samalla pullakahvit. Viimeisenä Matti Tolvanen piti luennon Suomen kriminaalipolitiikan pitkästä linjasta vuodesta 1894 lähtien.

Koska välimatkat joidenkin yliopistokaupunkien ovat pitkät, on erittäin tärkeää järjestää seminaarien kaltaisia tapahtumia, joissa eri kaupunkien historianopiskelijat pystyvät tutustumaan toisiinsa.

Luentojen jälkeen järjestäjät sekä seminaarin osallistujat lähtivät valmistautumaan illan päätapahtumaan eli Poliisi ja Rosvo -sitseille, jotka pidettiin Joensuun Pakkahuoneella. Oli erittäin mielenkiintoista kuulla eri kaupunkien sitsikäytännöistä ja samalla opettaa sekä oppia uutta sitsaamisesta. Laulamisen, syömisen ja seurustelun ohella sitsaajat pääsivät osallistumaan laulubattleen sekä pelaamaan pöytä pöytää vastaan rikkinäistä puhelinta. Näiden ohjelmanumeroiden lisäksi sitseillä suoritettiin (ainakin Varnitsassa) perinteenä olevia salatehtäviä, joissa osallistujat onnistuivat toust masterin näkökulmasta loistavasti. Totta kai lauloimme myös jokaisen historian ainejärjestön oman sitsilaulun edustajien johdolla. Sitsien jälkeen suuntana oli Kerubin kellari, jossa pidettiin sitsien viralliset jatkot. Sunnuntaiaamuna mahdollista heikkoa oloa oli mahdollisuus käydä helpottamassa dagen efter ruokailulla Pizzeria Roihussa. Ruokailun jälkeen seminaarivierailla oli edessä kotimatka Joensuusta kotipaikkakunnille.

Syysseminaarin järjestämiseen vuodatettiin verta, hikeä ja kyyneleitä, mutta kuten alussa jo totesin, viikonloppu oli kokonaisuudessaan onnistunut. Koska välimatkat joidenkin yliopistokaupunkien ovat pitkät (ainakin Joensuu tuntuu olevan kaukana kaikesta), on erittäin tärkeää järjestää seminaarien kaltaisia tapahtumia, joissa eri kaupunkien historianopiskelijat pystyvät tutustumaan toisiinsa. Onhan meillä kaikilla ainakin yksi yhdistävä tekijä: kiinnostus historiaa kohtaan. Toivon mukaan näemme taas toisiamme maaliskuussa järjestettävässä kevätseminaarissa sekä risteilyllä huhtikuussa. 

Hyvää kevään odotusta jokaiselle historianopiskelijalle!

Sitseille osallistuneita varnitsalaisia

Leena Malinen

Varnitsa ry:n puheenjohtaja

Puheenjohtajan tervehdys 2022

(En svensk översättning hittar du från vår svenskspråkiga hemsida)

Moikka! Tänä vuonna Historian Opiskelijain Liiton puheenjohtajakaupunkina toimii Siperian läntisin yliopistokaupunki Joensuu, josta myös tervehdys ilmestyy! Puheenjohtajuus on siis vuonna 2022 52-vuotiaalla Varnitsa ry:llä. 

Vallitseva koronatilanne vaikuttaa edelleen niin ainejärjestöjen kuin Holin toimintaan. Syksyllä pääsimme juhlimaan syysseminaaria Joensuussa lähitapahtuman muodossa, jonka toivoisin myös onnistuvan Oulussa järjestettävästä kevätseminaarista. Syksyn seminaari oli ensimmäinen Holin tapahtuma, minne itse olen päässyt osallistumaan. 

Viime vuosina Holin hallituksella on ollut tavoitteena tuoda Liittoa näkyvämmäksi ainejärjestöille, ja tänä vuonna jatkamme samaa linjaa.

Viime vuosina Holin hallituksella on ollut tavoitteena tuoda Liittoa näkyvämmäksi ainejärjestöille, ja tänä vuonna jatkamme samaa linjaa. Korona-aikana Holin toiminta on jäänyt Zoomin välityksellä järjestettyjen webinaarien tasolle, joka voi olla osaltaan syynä Holin heikkoon tunnettavuuteen. Jospa maailmantilanne pikkuhiljaa palaisi normaaliin ja pääsisimme hyödyntämään myös Hol-tarralla saatavia museo etuja. Sekä tietysti tutustumaan kanssaopiskelijoihin Holin järjestämissä seminaareissa ja risteilyllä!

Olisikin edellisen puheenjohtajakaupungin tavoin mukava kuulla opiskelijoiden mielipiteitä Holin näkyvyyden ja monipuolisuuden lisäämisestä sekä kehitysideoita!

Kiitos Tiimalle edellisen vuoden puheenjohtajuudesta sekä väistyvälle hallitukselle avusta ja vinkeistä, miten lähteä uuteen vuoteen! Jospa päästäisiin yhdessä jäsenien kanssa näkemään muutenkin kuin etäyhteyksien kautta!

Hanna Valtonen, Historian Opiskelijain Liiton puheenjohtaja

Pj [at] hol.fi

Luovuudesta ja sosiaalisesta mediasta

Olen kamppaillut viime aikoina luovuuden puutteen kanssa. Se on saanut minut havahtumaan ajattelemaan sitä prosessia, joka ruokkii luovuutta ja innovaatiota. Koen olevani luovimmillani silloin, kun olen kuluttanut jotain mieltä haastavaa ja inspiroivaa sisältöä. On sitten kyse televisiodokumentista, musiikista, kirjallisuudesta tai taiteesta. Essee syntyy sutjakammin kun on sellainen olotila, että sanat vain valuvat ulos mielestäni. Yhtä lailla maalaaminen tuntuu intuitiiviselta silloin, kun ajatukset ovat fyysisen tekemisen sijaan jossain rakentavassa ja luovassa. Tämä blogikirjoitus on tehty luovuuden puuskan saattelemana. Kurkista siis tajunnanvirtaani ja haasta itsesi ajattelemaan omaa luovuuttasi! 

Nyky-yhteiskunta algoritmeineen ja räätälöityine sisältöineen tekee meistä sokeita sille kaikelle muulle mitä maailmassa on. Vielä muutama vuosi sitten internetin käyttö oli tutkimusmatkailua ja uuden kohtaamista. Ikään kuin matka kohti tuntematonta, täynnä sattumuksia ja oivalluksia. Nyttemmin internetin käyttökokemus on alkanut suurten IT-jättien ohjauksessa muuttua kohti valmiiksi räätälöityä pakettimatkaa Playa del Inglésiin. Tässäkin kuten niin monessa muussa asiassa kyse on vallasta ja rahasta. Mitä enemmän valtaa Metalla (os. Facebook) ja Googlen kaltaisilla megaluokan yrityksillä on, sitä tiukemmin ne haluavat pitää siitä kiinni.  

Paljon on puhuttu sosiaalisen median muodostamista kaikukammioista ja niiden merkityksestä esimerkiksi politiikan alalla. Tämän kertaaminen olisikin mitä suurimmassa määrin tylsää enkä pystyisi tekemään oikeutta ilmiön laajuudelle tai merkitykselle. Sen sijaan minua kiinnostaa tämän esivalikoidun sisällön toinen puoli. Tekeekö se meistä laiskoja ja mielikuvituksettomia? Miten suuri vaikutus on sillä, että olemme ulkoistaneet sisällön valikoinnin ulkopuoliselle ja kaupallista hyötyä tavoittelevalle toimijalle? 

Henkilökohtaisesti käytän sosiaalista mediaa väärin. En päivitä tai tuota itse mitään sisältöä, en vuorovaikutu muiden tuottaman sisällön kanssa. Minulle esimerkiksi intagram on vain ilmoitustaulu, jossa saan tiedon suosikkiartistin seuraavasta julkaisusta, ystäväni uudesta lemmikistä tai ihailen muuten inspiroivia taiteilijoita tai muotisuunnittelijoita. Ehkä juuri siksi, koska olen näin passiivinen sosiaalisen median käyttäjä, huomaan miten feedini muuttuu liki välittömästi jos esimerkiksi linkkaan ystävälleni kuvan henkeäsalpaavan lumoavasta puutarhasta. Pikkuhiljaa syötteeni täyttyy toinen toistaan upeammista puutarhoista, vaikken ole tehnyt elettäkään etsiäkseni niitä. Eikä välttämättä todellakaan ole kyse halusta nähdä kuvia puutarhoista. Algoritmi on silti puolestani päättänyt, että tämä sisältö kiinnostaa minua. 

”Uskaltakaa haastaa itseänne, tottumuksianne ja ennen kaikkea mielikuvitustanne.”

Näiden kokemusten valossa ja somekäyttäytymisen koululimana, rohkenen väittää, että sisällön yksipuolistuminen osaltaan latistaa luovuutta ja monipuolisuutta. Siinä missä aiemmin internet tarkoitti vapautta ja mahdollisuuksia, vannoo se nykyään myös näiden samojen hyveiden nimeen, kuitenkin toimien näitä samoja hyveitä vastaan. Pitkälle kuratoitu ja suodatettu sisältö ei samalla tavoin esittele uutta ja laajenna kokemuspiiriä, vaan pikemminkin suoltaa silmien eteen sitä sisältöä, joka helpoiten tuottaa dopamiinia aivoissamme. Nopea klikkaus, nopea mielihyvä. Yksipuolinen ja tasapaksu kokemusmaailma ei haasta ajattelemaan tai ruoki luovuutta, vaan päinvastoin se passivoi meidät kulkemaan, siitä mistä aita on matalin, kohti välitöntä tyydytystä.  

Haastan jokaisen teistä ottamaan pienen osan kontrollista takaisin. Katsokaa elokuva dvd:ltä, lukekaa sattumanvaraisesti valittua kirjaa, käykää hetken mielijohteesta taidenäyttelyssä. Omakohtaisesti mielenkiintoisimpia kokemuksia ovat olleet juuri ne spontaanit päätökset poiketa pienessä antikvariaatissa, josta mukaan on tarttunut alennuksessa ollut romaani. Tai poikkeaminen sellaisen artistin keikalla, josta ei ole koskaan kuullutkaan. 

Uutuuden ja löytämisen tunteet hakkaavat kädenlämpöisen perusdopamiinimössön mennen tullen. Uskaltakaa haastaa itseänne, tottumuksianne ja ennen kaikkea mielikuvitustanne. Vaalikaa luovuutta, vihatkaa kapeakatseisuutta. Uskaltakaa ajatella kriittisesti, sillä ilman sitä valta pysyy niillä jotka ovat sen itselleen haalineet.

Olli Jokela, P-klubi

Korona ja järjestötoiminta

Muistatteko loppuvuoden 2019? Pikkujoulukausi oli kuin mikä tahansa pikkujoulukausi, Linnan juhlat pidettiin normaalisti ja Kronoksen vujujen jatkoilla bailattiin aamuyöhön asti. Korona oli vain etäinen nuhakuume Kiinassa, jonka uutisoinnista syntyi lähinnä ksenofobista käyttäytymistä aasialaisia turisteja kohtaan.

Kelataan pari kuukautta eteenpäin, ja ihastelin Jyväskylän Hol-seminaarin eteen nähtyä vaivaa. Tosine oli hankkinut semmailijoille mahdollisuuden edullisiin matkoihin ja edulliseen yöpymiseen, sekä onnistunut saamaan paikallisen pienpanimon sponsoroimaan lauantain huipentavia Hol-sitsejä. Samaan aikaan koronatilanne alkoi paskaloitumaan Italiassa.

Lopulta koko seminaari jouduttiin perumaan päivää ennen ensimmäistä iltaa. Pettymys oli valtava, mutta tulevat viikot osoittivat sen olleen ainoa oikea päätös. Pari viikkoa myöhemmin alkoi Uudenmaan sulku.

Koko elämä meni uusiksi, mukaan lukien järjestötoiminta. Zoomista tms. tuli jokaisen järjestön kokoushuone, tapahtumat muuttuivat kotisohvilta toteutettaviksi ja kaikenlainen eriväristen haalareiden kohtaaminen jäi puuttumaan. Opiskelijaelämä sellaisena kuin sen tunsimme jäi puoleksitoista vuodeksi tauolle, ja haalarit ovat vasta tänä syksynä alkaneet taas kunnolla värittää opiskelijakaupunkien katukuvaa.

Puolentoistavuoden tauko käytännön toiminnasta on varmasti monelle järjestölle haastava. Oman kokemukseni mukaan “järjestömuisti” kestää noin kaksi vuotta. Puolessatoista vuodessa siis moni käytännön asia saattaa päästä unohtumaan, aina sitsien järjestämisestä kokouskäytäntöihin ja hyvän hallinnon periaatteisiin. 

Kuitenkin näen tauon myös tilaisuutena uudistaa opiskelijakulttuuria. Perinteiden ylläpitäminen perinteiden vuoksi ei ole mielekästä, varsinkin jos perinteet sisältävät teemoja, jotka ovat yhdenvertaisuus- ja turvallisen tilan periaatteiden vastaisia. Itseäni nuorempi opiskelijasukupolvi on raittiimpi ja suvaitsevampi kuin itseäni vanhemmat, ja uudet inkluusion periaatteet varmistavat, että opiskelijaelämästä voi nauttia aikaisempaa useampi henkilö. Kirjoittaessani tätä olen matkalla ensimmäiseen paikanpäällä pidettävään Hol-seminaariin sitten syksyn 2019. Sitseillä on ensi kertaa käytössä kaikkien Holin jäsenjärjestöjen hyväksymät sitsisäännöt, joissa edellä mainitut näkökulmat on otettu huomioon. 

Korona pakotti monen elämän osa-alueen muuttumaan nopeasti. Jotkut meistä ovat muutosten myötä alkaneet miettiä: Oliko jokin aikaisemmin itsestäänselvä asia todella tarpeen? Mitkä ajan muutoksista jäävät pysyvästi elämään? Itse koen vapauttavaksi sen, että hybridimalli, eli että osallistuminen on mahdollista sekä etänä että läsnä esimerkiksi kokouksissa, jäänee yleiseksi myös koronan jälkeen. Myös opiskelijakulttuurin muutoksista osa varmasti on tällaisia. Ehkä puolentoista vuoden tauko vaikkapa sitseistä saa ihmiset näkemään, mitä lauluja ei oikeasti tarvitse enää tulevaisuudessa laulaa.

Juuso Jääskeläinen, Kronos ry

Historian Opiskelijain Liiton jäsenedut

Historian Opiskelijain Liitto tarjoaa jäsenilleen jäsenetuja, jotka saa käyttöönsä voimassa olevaan opiskelijakorttiin liitetyllä Hol-tarralla. Hol-tarraan ovat oikeutettuja automaattisesti kaikkien jäsenjärjestöjen jäsenet eikä erillistä liittymistä tarvita.  Mikäli tunnistat itsesi oikeutetuksi Hol-tarraan, mutta sinulla ei sellaista ole, otahan yhteyttä järjestösi Hol-vastaavaan asiankorjaamiseksi.  

Hol-tarralla pääset ilmaiseksi tai tavallista opiskelijahintaa edullisemmin Holin yhteistyömuseoihin. Tarjoamalla edun sisäänpääsymaksussa, Hol haluaa kannustaa jäseniään vierailemaan museoissa sekä kulttuurillisista syistä että se tukeakseen opiskelijoiden ammatillista kehittymistä. Museoita on tarjolla ympäri Suomen ja niihin kuuluvat muun muassa vuoden museoksi 2021 valittu Loimaalla sijaitseva Suomen maatalousmuseo Sarka, Etelä-Pohjanmaan museo Seinäjoella ja Pohjois-Karjalan museo Joensuussa. Hol päivittää aktiivisesti yhteistyömuseoidensa verkostoa, joten mikäli suosikkimuseosi ei ole vielä Holin yhteistyömuseo, ota yhteyttä ja katsotaan, mitä asialle voidaan tehdä.  

Vuonna 2021 Holin jäsenedut monipuolistuivat hieman, kun jäsenille tuli mahdolliseksi aktivoida 30 päivän ilmainen kokeilujakso äänikirjapalvelu Storyteliin. Edun tarkoituksena oli tarjota jäsenille jotakin viihdykettä museoiden ollessa pandemiatilanteen takia suljettuina tai ne olivat avoinna vain rajatusti. Storytel-etu on voimassa vuoden loppuun ja aktivointilinkin voit pyytää oman järjestösi Hol-vastaavalta.  

Yksityishenkilöille tarjottavien etujen lisäksi Holin jäsenetuihin kuuluu myös jäsenjärjestöille myönnettävä avustus. Avustuksen voi saada eri kaupungeissa sijaitsevien, kahden tai useamman jäsenjärjestön välisen yhteisen toiminnan matka- tai järjestämiskuluihin. Avustuksella halutaan edistää jäsenjärjestöjen välistä yhteydenpitoa ja tutustumista toisiinsa. Holin hallitus päättää avustuksen määrästä tapauskohtaisesti hakemuksen perusteella, mutta sen suuruus voi olla enintään 200 euroa.  

Holin jäseneduissa on paljon kehityspotentiaalia tuleville vuosille. Uusia yhteistyömuseoita voi hankkia sekä ideoida täysin uusia etuja. Ainona rajoittavana tekijänä näen sen, että etujen tulisi palvella tasapuolisesti kaikkia historian opiskelijoita ympäri Suomen. Erilaisten verkkopalvelujen lisääntyessä jatkuvasti tämäkään ei kuitenkaan ole iso ongelma – vaatii vain hieman mielikuvitusta! 

Karoliina Nurmio 

Kirjoittaja toimii Holin hallituksessa jäsenetuvastaavana vuonna 2021 

Korkeakouluharjoittelu; työelämän tärkein mahdollistaja

Itä-Suomen yliopistossa historian asiantuntijalinjalla olevalla opiskelijalla on mahdollisuus osallistua korkeakouluharjoitteluun, jossa ollaan työantajalla yleensä 2–3 kuukauden työharjoittelussa. Historia- ja maantieteen laitos maksaa työantajalle harjoittelutukea 600 € kahdelta kuukaudelta, jonka vuoksikorkeakouluharjoittelija on työantajalle käytännössä ilmaista työvoimaa. En lähde tässä avaamaan tarkemmin, miten minä löysin oman harjoittelupaikkani, koska tämän kirjoituksen fokus on korkeakouluharjoittelussa itsessään. Oma korkeakouluharjoittelupaikkani oli Itä-Suomen yliopiston oikeustieteen laitoksessa kriminologian tutkimusryhmässä. Tämä voi kuulostaa epätyypilliseltä työpaikalta historian asiantuntijaksi valmistuvalle. Kriminologia ei kuitenkaan tutki vain nykyajan rikollisuutta, vaan siihen myös kuuluu historiallinen ulottuvuus. Miten ennen vanhaan rikollisuuteen on suhtauduttu? Miten rikollisuus on kehittynyt eri aikakausilla? Onko rikollisuudelle olemassa universaaleja piirteitä, jotka ovat olemassa ajasta ja paikasta riippumatta? Kysymyksiä on lukemattomia ja juuri niihin kriminologia yrittää parhaansa mukaan vastata.

Työnimikkeeni oli tutkimusassistentti, joka käytännössä tarkoittaa sitä, että minulle annettiin kaikennäköisiä tehtäviä tehtäväksi, jotka olivat yksinkertaisia mutta veivät paljon aikaa. Tähän kuului mm. tutkimuskirjallisuuden kokoaminen yhteen jostakin aihealueesta, rattijuopumuksesta ehdottomaan vankeuteen tuomittujen määrä vuositasolla kokoaminen Exceliin ja haastattelujen litterointia. Työssä pääsin käyttämään Exceliä, Wordia, SPSS:ää, Webropolia ja WordPressiä. Näiden ohjelmien hallintataidot olivat työssäni hyvin tärkeitä. Se ei ole mitenkään ylikorostettua, kun työelämän tietoteknisten taitojen merkitystä tuodaan koko ajan esille. Me emme enää elä kynä ja paperi yhteiskunnassa, vaan erilaisten ohjelmien hallintataidot ja digitaaliset kyvyt ovat työelämässä yhä enemmän merkittävässä roolissa. Siksi yliopistojen monilla kursseilla näitä digitaalisia taitoja harjoitetaan ja kehitetään eteenpäin. Panostus digitaalisiin taitoihin on panostus omaan tulevaisuuteen.

Millaista oli historioitsijana kriminologian tutkimuskentässä? Ehdottomasti mielenkiintoista ja en tuntenut olevani täysin vieraassa tiedekentässä. Tätä selittää se, että minun pitkänä sivuaineenani on 60 opintopisteen edestä rikos- ja prosessioikeutta. Tämän myötä minulla on erittäin hyvä käsitys rikollisuudesta ja rikosoikeudesta, jonka kanssa kriminologia on tekemisissä enemmän ja vähemmän. Minun Suomen historian pääaine antoi historiallista näkökulmaan kriminologiaan, jonka myötä minun oli esimerkiksi paljon helpompi etsiä tutkimuskirjallisuutta rikollisuudesta 1970- ja 1980-luvulta. Kriminologia on monitieteellinen ala, johon yhdistyy mm. sosiologiaa, psykologiaa, oikeustiedettä ja historiaa. Siksi ei pidä korkeakouluharjoittelussa lähteä häpeämään sitä, että opiskelee historiaa. Sen sijaan on pohdittava, että mitä minun historiataitoni voi tuoda tähän harjoitteluun, jota muilla työntekijöillä ei välttämättä ole.

Sinulla opiskelija on mahdollisuus vaikuttaa tulevaisuuteesi, ja se mahdollisuus on juuri korkeakouluharjoittelussa.

Tulevaisuuden kannalta sain niin sanotusti jalkani työelämän oven väliin, kun pääsin verkostoitumaan monien ammattilaisten kanssa. Pääsin näkemään lähietäisyydeltä ammattilaisten akateemista työskentelyä. Tutkimusassistenttina osallistuin myös kyseiseen akateemiseen työskentelyyn luomalla omalla panoksellani lisää aikaa tutkijoille, joka on akateemisessa työskentelyssä varmaan kaikkein tärkein resurssi. Minulla on ollut suunnitelmissa tehdä väitöskirja 1920–1950-luvulla vaikuttaneesta Rikostutkimuskeskuksesta ja sen vaikutuksesta suomalaisen teknisen rikostutkinnan kehitykseen. Harjoittelujakson aikana pääsin keskustelemaan väitöskirja-aiheestani monien asiantuntijoiden kanssa ja sain kehittävää palautetta aiheestani. Sain jopa näin alustavasti ohjaajia kyseiseen väitöskirjaan. Kolmen kuukauden aikana sain luotua selvät linjat omalle viiden vuoden tulevaisuuden suunnitelmalleni. Neuvostoliitto olisi tästä tehokkuudesta hyvin kateellinen.

Rikollisuus ilmiönä on luonnollisesti negatiivinen, josta aiheutuu kärsimystä yhteiskunnalle, uhreille ja heidän omaisilleen. Eräs oikeustieteen professori onkin todennut, että ei kannata opiskella rikosoikeutta, jos ei kestä sellaisia aiheita, jotka aiheuttavat suurta pyöristystä suuressa yleisössä; kuten murhat, raiskaukset ja ylinopeudet. Jouduin työssäni olemaan tekemisissä hyvin raskaiden asioiden kanssa, joiden henkiseen purkamiseen olisin tarvittaessa saanut vertaistukea muilta työntekijöiltä. Tähän ei kuitenkaan ollut tarvetta omalta osaltani, vaikka sitä tuli kahvitauolla pohdittua omassa mielessäni, että miten hirveitä asioita ihminen voi tehdä toiselle ihmiselle. Stoalainen mielentila on välttämättömyys, kun lähdetään käsittelemään hyvin raskaita asioita. Tässä työssä ei pärjää sellainen ihminen, joka suhtautuu suurella paatoksella ja tunnekuohulla raskaaseen asiaan. Siinä helposti polttaa itsensä piippuun.

Korkeakouluharjoitteluni ei ole kuitenkaan ohi, vaikka oma työsuhteeni on nyt päättynyt. Tulevana syksyllä korkeakouluharjoittelukurssin tapaamisissa tulen pitämään esityksen omasta korkeakouluharjoittelustani. Tällä tavalla tulevat korkeakouluharjoittelijat saavat ensi käden tietoa siitä, mihin kaikkeen korkeakouluharjoittelussa voi päästä. Minä itse viime syksynä kuuntelin korkeakouluharjoittelijoiden kokemuksia harjoittelusta ja sain niistä paljon hyviä vinkkejä sekä huomioita, joita pääsin hyödyntämään korkeakouluharjoittelussa. Tärkein vinkki mitä itse sain, oli: ”Hyvä se on.” Harjoittelun pointtina ei ole olla työpaikan Jesus, joka pelastaa kaikki työntekijät ja vie työyhteisön suureen nousuun. Harjoittelun pointtina on harjoitella työelämää ja oppia siitä. Ei se haittaa, jos jossakin asiassa epäonnistuu tai ei osaa tehdä kunnolla. Apua ja ohjausta saa kyllä esimieheltä ja muilta työkavereilta. Siksi ei kannata stressata jostakin harjoitteluun liittyvästä asiasta. Voi vain todeta, että hyvä se on, koska kukaan ei odota sinulta mitään ihmesuorituksia. Aionkin välittää kyseisen vinkin eteenpäin syksyn esityksessäni.

Omasta kokemuksestani ei pidä tehdä suuria yleistyksiä korkeakouluharjoittelusta. Tämä on vain yksi tarina monien joukossa siitä, millainen korkeakouluharjoittelu voi olla. Jokainen korkeakouluharjoittelu on omanlaisensa tarina. Yksi asia on kuitenkin sama jokaisessa korkeakouluharjoittelussa. Kyseessä on kurkistus työelämän ikkunasta sisään ja mahdollisuuksien mahdollistaja. Minusta on suoraan sanottuna täysin tyhmää, että ei lähde korkeakouluharjoitteluun, jos siihen on kerran mahdollista. Meidän opiskelijoiden on kuitenkin tarkoitus jonain päivänä valmistua yliopistosta ja päästä työelämään. Myönnän, että valmistuminen pelottaa minua jonkin verran, vaikka opintojeni keskiarvosanani on vitosen luokkaa. Ketäpä se valmistuminen ei pelottaisi? Vitsit suoraan kortistoon joutuvista historian maisterista ovat totta niiden kohdalla, jotka eivät ollenkaan ajattele työelämää opintojensa aikana. Mutta sinun hyvä opiskelija ei tarvitse olla kyseinen vitsi. Sinulla opiskelija on mahdollisuus vaikuttaa tulevaisuuteesi, ja se mahdollisuus on juuri korkeakouluharjoittelussa. Käytä se hyväksesi.

Kuva: Marko Piipponen

Marko Piipponen, Varnitsa ry:n puheenjohtaja