Kaikki ovat varmaan jo kyllästyneitä lukemaan yhtään minkäänlaista tekstiä koronasta. No niin olemme mekin, mutta silti päätimme kirjoittaa vielä yhden sellaisen, kun emme muutakaan näin kesäaivoilla keksineet. Koronakevät pakotti meidät kaikki keksimään uusia ideoita kuluttaa piteneviä päiviä ja valaistuvia öitä yksin kotona, kun emme päässeet kavereiden kanssa hengailemaan rakkaalle kiltahuoneelle. Suurimmalla osalla meistä kevät kului opiskelujen parissa läppäriä tuijottaen. Se vapaa-aika, joka Zoom-palaverien jälkeen jäi, tuotti tuskaa. Mitä kummaa tehdä, kun minnekään ei voi lähteä?
Kaapin pohjalta kaivettiin palapelit ja kaupan hyllyiltä lähti pitkästä aikaa mukaan ristikkolehtiä. Olo oli kuin keski-ikäisellä: aikaa vaikka muille jakaa, mutta se tuli käytettyä sohvan pohjalla ristikoita ratkomassa. Valmis ristikko tuotti samanlaisia onnistumisen tunteita kuin lukion pitkän matematiikan ratkaistujen laskujen jälkeen. Tätä onnistumisen tunnetta haluamme myös antaa teille, arvoisat lukijat. Esittelemme nyt lyhykäisesti ristikoiden historiaa, jonka jälkeen tekstin lopusta löytyy teitä varten laatimamme ristikko. Historiallisen osuuden lähteenä toimii Ilona Kemppaisen teos Suomalaisen sanaristikon historia.
1800-luvun puolivälistä alkaen lastenlehdissä alettiin Suomessa julkaista arvoituksia ja pulmatehtäviä. Pulmatehtäviä julkaistiin varsinkin lastenlehdissä ja niillä oli usein kasvatuksellinen tehtävä. Ne ilmestyivät kuitenkin harvoin eikä minkäänlaista palkintomenetelmää ollut olemassa. Maalaiskirjeenkantoverkoston perustaminen 1890-luvulla johti lehdet uusille alueille, ja näin lehdet tavoittivat ihmisiä ympäri Suomen. Erilaisia pulmatehtäviä myyviä irtonumeroita ei ollut saatavilla ennen Rautatiekirjakaupan perustamista vuonna 1910. Sanoma Oy:n julkaisema Helsingin Kaiku aloitti ensimmäisenä Suomessa palkintotehtävien julkaisun vuonna 1908, ja palkinnoksi ratkojat saattoivat saada rahaa tai kirjoja.
Ensimmäinen varsinainen sanaristikko julkaistiin New York World -lehdessä vuonna 1913. Ristikkojen maailmanvalloitus alkoi kuitenkin vasta vuonna 1924 julkaistun ristikkokokoelman myötä. Nimimerkki Suometar halusi tartuttaa ”Cross-Words-Puzzle”-epidemian myös suomalaisiin ja laati ensimmäisen suomenkielisen sanaristikon, joka julkaistiin Suomen Kuvalehdessä 1925.
Vuonna 1925 ilmestynyt ensimmäinen suomalainen sanaristikkojulkaisu oli nimeltään Ristisanatehtäviä ja se sisälsi 20 sanaristikkoa. Lehden taru jäi lyhyeksi, sillä sitä julkaistiin vain kaksi numeroa. Vuonna 1933 alkoi ilmestyä Ristisanoja y.m. purtavaa -lehti, mutta tämäkään lehti ei pystynyt vakiinnuttamaan asemaansa: se toimi vain vuosina 1933–34 ja 1936–37. 1930-luvulla ristikoita julkaisevia lehtiä oli Suomessa noin kymmenen ja ristikkojen kysyntä oli jatkuvassa kasvussa. Aika ei kuitenkaan ollut kypsä pelkästään ristikkoihin keskittyville lehdille.
Ensimmäisen suomalaisen kuvaristikon julkaisi Helsingin Sanomat vuonna 1955. Kuvallisia vihjeitä oli käytetty ristikoissa myös aiemmin, mutta kuvat olivat olleet ristikon ulkopuolella. Kuvaristikot levisivät vuoteen 1960 mennessä moniin muihinkin lehtiin, kuten Uuteen Suomeen ja Kansan Uutisiin. Uudenlainen ristikkotyyppi teki ristikoista aikakauslehtien perusaineistoa. Aiemmin naistenlehdet olivat pysyneet ristikoita julkaisevien lehtien ulkopuolella, mutta kuvaristikon suuri suosio sai useimmat lehdet ottamaan sen mukaan. Kuvaristikot valtasivat tilaa ajanvietepalstalta ja osa palstoista muuttuikin kuvaristikoiden julkaisualustaksi, sillä ne olivat suosittuja ja toimittajalle vähätöisiä.
Varsinaisten ristikkolehtien julkaisua koetettiin uudestaan 1950-luvun lopulla, mutta vain yksi lehti sinnitteli vuoteen 1960 asti muiden lopettaessa jo aiemmin. 1960-luvulta alkaen ristikkolehtien elinikä alkoi pidetä, ja esimerkiksi vuonna 1973 ilmestyi jo 23 eri ristikkolehteä. Lehdillä oli myös erilaisia lähestymistapoja ristikoihin: esimerkiksi Suuri Ristikko Kilpa -lehti julkaisi jopa neljän sivun kokoisia ristikkoja ja Sanaristikoiden Maailma sijoitti ristikoidensa keskelle ”vähäpukeisia neitosia”. Ristisanatehtävien palkintojen suuruus ei juuri vaikuttanut lehtien levikkiin. Ristikkoratkonnan SM-kisat järjestettiin ensimmäistä kertaa Ristikkomestari-lehden toimesta vuonna 1981. Yhden lehden organisoimat kisat aiheuttivat todennäköisesti närää, mutta ongelma ratkesi kyseisen lehden toiminnan loppuessa myöhemmin samana vuonna.
Vuoteen 1987 mennessä ristikkolehtien irtonumeroiden myynti kohosi yli kahteen miljoonaan numeroon, ja tämän alle se jäi vain lamavuonna 1992. Tilaajakanta ei kustantajien mukaan ole 10–20 prosenttia suurempi, joten irtonumeroiden merkitys on suuri. 1980-luvulla alkoi myös ilmestyä todella helppoja ristikkolehtiä, ja erään arvion mukaan ristikon vaikeusaste on sopiva, kun 90 prosenttia palautteen antajista on sitä mieltä, että tehtävä on liian helppo. 1990-luvulla ristikkolehtien määrä on vaihdellut 60–70 lehden välillä, ja vuonna 1996 ristikkolehtiä myytiin 2 488 000 kappaletta. Ristikkolehtien julkaisu on keskittynyt 1980-luvulta alkaen isoille toimijoille.
Ristikoita löytyy jokaisen tekijän makuun. Vaikeusasteet vaihtelevat laatijoiden mukaan, ja välillä vastauksiin täytyy etsiä apua Ratkojat-nettisivulta. Jos tavalliset kuvaristikot tylsistyttävät, vaihtelua sanojen arvaamiseen voi hakea japanilaisten ristikoiden parista! Siinä väritellään ruutuja, joista oikean ratkaisun myötä muodostuu joku kuva.
Nähdään syksyllä Oulussa – mikäli korona ei estä seminaarin järjestämistä!
(Aurinkoisin ja ihanan leppoisin) terveisin Tiiman HOL-vastaavat Antti ja Maaria
