Monelta suunnalta ihmiset ovat kuulleet koronasta ja varmasti myös sen erilaisista vaikutuksista. Kun Tosineessa kerrottiin ainejärjestöllämme olevan mahdollisuus kirjoittaa Holin blogiin, nousi heti ideaksi kertoa koronan vaikutuksesta opinnäytetöihin. Kokemuksia saimme jäsenistöltämme ryhmähaastattelulla, jossa kerrottiin kandidaatintutkielman tekemisestä koronakriisissä.
Aineiston hankintaan opinnäytetyöhön korona on osin tuonut haasteita, mutta kaikilla se ei ole vaikuttanut aineiston keruuseen. Haasteiksi mainittiin erityisesti kirjaston aukioloajat ja kokoelma-aineistojen saatavuus. Jyväskylän yliopiston kirjaston remonttitilanne saattoi pahentaa koronan vaikutuksia, sillä yliopiston kirjaston remontti aloitettiin vuonna 2019. Kirjasto siirtyi tuolloin väistötiloihin ja suuri määrä aineistosta siirrettiin muualle varastoon, jota pystyi varaamaan vain lukusalikäyttöön. Näin monia kirjoja ei saanut kotilainaan, eikä kirjastoon korona-aikana ollut mahdollista mennä lukemaan aineistoa paikanpäälle.
Opiskelun mielekkyyden tunnetaan myös kärsineen koronasta.
Ohjauksen saaminen koettiin pääosin hyväksi. Esille tuotiin erilaiset tapaamismahdollisuudet muun muassa verkon välityksellä ja Jyväskylässä myös kasvokkain tapaaminen oli alkuvuodesta mahdollista. Tapaamiset ohjaajan kanssa ovat olleet erikseen sovittavia, eikä kaikilla kandiryhmillä ole ollut säännöllisiä tapaamisia. Oman ryhmän tapaamisia toivottiin säännöllisiksi ja sen ajateltiin mahdollisesti madaltavan kynnystä avautumiseen ja keskusteluun. Laitoksen koettiin antavan tukea prosessiin, mutta välillä oma motivaatio on ollut hukassa. Osin tähän liittyen mainittiin myös tapaamisiin velvoittamisen olevan osan mielestä tehokkaampi tuki kuin vapaaehtoisuus. Omasta tekstistä on saanut palautetta enimmäkseen ohjaajien tapaamisessa, mutta joissain kandiryhmissä on keskusteltu teksteistä, mutta käytännöt ovat vaihdelleet. Tämä puoli ohjauksessa nostettiin myös esiin, sillä opettajien yhteisen linjan uupuminen koettiin epäreiluksi. Ohjaajista riippuen välipalautetta ei saa, kun taas osa rohkaisee tuottamaan tekstiä ja luetuttamaan niitä sekä antaa niistä palautetta. Tämä on koettu eriarvoiseksi, ja korona on mahdollisesti kärjistänyt tilannetta, kun opiskelijoiden keskinäinen kanssakäyminen on vähentynyt ja ohjaus on keskittynyt omiin tapaamisiin ohjaajan kanssa.
Vertaistukea on kuitenkin ollut saatavilla jonkin verran, pääasiassa vertaistuki liitetään deadlineihin. Keskeisimmiksi vertaistuen lähteiksi mainittiin kaverit, jotka ovat samassa kandiryhmässä sekä muut ihmiset, jotka kertovat, etteivät hekään ole vielä aloittaneet.
Motivaatiosta kerrottiin myös paljon, sillä sen tunnetaan olevan hukassa. Haasteiksi mainittiin tapaamisten vapaaehtoisuus, sillä koetaan että pakolliset tapaamiset voisivat motivoida tekemään enemmän. Tämä ilmeni myös lausunnossa, että “ulkoinen motivaatio puuttuu ja sisäinen motivaatio on rikki”. Kandin tekeminen on myös koettu hankalaksi ja on keskitytty muihin kursseihin, vaikka kokee että pääfokus tulisi olla kandissa.
Koronatilanteen vaikutuksesta myös muuhun opiskeluun kerrottiin. Haastateltava vertasi opiskeluja fuksivuoteensa, ja kertoi kaiken aloittamisen tuntuvan nyt korona-aikana raskaammalta. Esiin nousi myös yleisesti korkeakouluopiskelijoiden jaksaminen sekä aiheeseen reagointi pääasiassa sanomalla jaksakaa ja tsempatkaa. Myös maan hallituksen koettiin keskittyneen pääasiassa toiseen asteeseen ja korkeakoulut on jätetty osin sivuun eikä niistä ole puhuttu. Korona on vaikuttanut myös jo kahden vuosikurssin korkeakouluopintojen aloittamiseen, mikä on normaalistikin suuri muutos ja se on vain hankaloitunut koronan myötä. Tunnetaan että tukiverkko uupuu, eikä opinnoista keskustella sillä kaikki on etänä eikä muita opiskelijoita oikein tapaa. Opiskelu on myöskin poikkeuksellisen itsenäistä, sillä kaikki ovat pääasiassa omia “yhden hengen projekteja, missä kaikki tekevät omassa kuplassaan omia juttujaan”. Normaalitilassa taas opiskelijat olivat automaattisesti kontaktissa keskenään ja tuki oli paikalla.
Opiskelun mielekkyyden tunnetaan myös kärsineen koronasta. Aluksi etäopintoihin panostettiin, mutta nyt kaikki kurssit alkavat tuntua samalta ja kiinnostus sekä keskittyminen alkavat olla poissa. Tuntuu että on turtunut opiskeluun. Etäopinnoista johtuva ruutuajan voimakas kasvu myös puhutti. Nostetiin esiin, että pitkät putket etäluentoja ovat hankalia, sillä luennot eivät erotu ja helposti eksyy tekemään muita toimia niiden ohessa.
Myös Jyväskylän yliopiston koronatoimia mietittiin. Esimerkiksi itseopiskelutilojen pitkäaikainen sulkeminen sai kritiikkiä. Toisaalta osin yliopistoa myös ymmärrettiin eikä koettu heidän toiminnassaan olevan valitettavaa.
Harrastusten loppuminen koettiin myös haastavaksi ja pelkkä omatoiminen ulkoilu ei aina riitä virkistämään. Tunnetaan olevan oikeastaan vain kotona loukussa.
Kandissa ja opiskelussa korona-aikana nousevat esiin monet erilaiset pelot oman tekemisen riittävyydestä.
Kandissa ja opiskelussa korona-aikana nousevat esiin monet erilaiset pelot oman tekemisen riittävyydestä. Edistääkö kandi omaa oppimistani samalla tavalla kuin normaalioloissa? Onko oppimiseni tarpeeksi aktiivista? Ymmärretään kandiprosessiin kuuluvan epävarmuutta, mutta koronan koetaan kasvattavan niitä eksponentiaalisesti. Prokastinaation tunne on vahva ja motivaatio ei enää tule niinkään omasta halusta tehdä vaan siitä että on pakko tehdä. Tiedostetaan että voisi mennä huonomminkin, mutta tilanne koetaan silti hankalaksi.
Korona-aika on kaikille vaikeaa ja joillekin se tuo valitettavasti erittäin suuria menetyksiä ja elämänmuutoksia. Silti halusimme tässä kirjoituksessa kertoa korona-ajan tavallisista haasteista opiskelussa ja kandin työstämisessä toivoen sen olevan eräänlaista vertaistukea samassa tilanteessa oleville. Kun kanssaopiskelijoista ei nyt kuulu niin paljoa, kerromme kuulumisia ja puramme murheitamme tämän blogitekstin välityksellä.
Tosine, Jyväskylä
