Helsingin Hol-seminaari on jo niin lähellä, että jos kiipeää korkeaan paikkaan ja oikein tarkkaan katsoo, sen voi jo nähdä. Liittykää siis seuraani, kun kiipeän neljännessä kerroksessa olevaan asuntooni ja kerron teille, mitä syksyn 2019 Hol-seminaarissa tapahtuu. Tämä raportti julkaistaan tietysti sekä Holin blogissa, että Holkissa, joten osa lukijoista on varmaankin kokenut jo seminaarin ensimmäisen päivän. Raportin informatiivinen arvo saattaa hieman kärsiä tästä, mutta kun muistatte, että tämä on kirjoitettu jo kaksi viikkoa ennen seminaaria, tiedätte, että myös toista päivää koskevat havainnot ovat oikein.
Pidemmittä puheitta aloitan nyt kuvaukseni. Seminaari tosiaankin alkaa yliopistonlehtori Risto Marjomaan ohjaamalla peli-illalla, kuten on suunniteltukin. Tänne asti näkyy, että Marjomaan peli pitää opiskelijat jännityksessä ja eläytyneinä samalla kun he oppivat uudella tavalla ymmärtämään ensimmäiseen maailmansotaan johtaneita diplomaattisia olosuhteita. Tänne myös näkyy aivan selvästi, miten pelissä käy, mutta en halua kertoa sitä – muutenhan pelistä häviäisi kaikki jännitys. Tieto on raskas taakka, ja tässä tapauksessa kannan sen yksin. Olkaa kiitollisia.
Pelin päätyttyä siirrytään jatkoille. Huomaan, että tässä kohtaa korkataan lukuisia pulloja ja tölkkejä korkataan. Ei siinä mitään, eihän tässä nyt kieltolain aikana eletä. Kieltolaki ei itseasiassa ole edes näköetäisyydellä, ellei kiipeä vielä huomattavasti korkeampaan paikkaan kuin tämä, mutta Helsinkihän ei ole mikään Dubai. Näen tietysti tänne asti, että jatkoista nauttii täysin poikkeuksetta aivan joka ikinen osallistuja. En tässä kohtaa kerro kenenkään henkilökohtaisista keskusteluista, vaikka ne ovatkin aivan uskomattoman mielenkiintoisia. Elämänsä suurimpia salaisuuksia kavereilleen paljastavat voivat siis tässä kohtaa kiittää minua hienotunteisuudestani.
Tätä on siis luvassa seminaariperjantaina, marraskuun 15. päivänä. Seuraavaksi onkin aika kääntää katseemme 16. päivään, Hol-seminaarin pääpäivään. On pakko myöntää, että täältä on hieman vaikea saada hyvää tarkastelukulmaa luentojen sisältöön tai muihin tällaisiin yksityiskohtiin. Jos sitä epäilette, tämä ei johdu siitä, että minä en ole se, joka on keskustellut puhujien kanssa. Asiahan on niin, että kaikkea ei millään voi nähdä. Mutta siis luentoja on luvassa, erittäin mielenkiintoisia ja kansainväliseen diplomatiaan liittyviä.
Seminaariohjelmaan kuuluu myös alumnipaneeli. Alumnipaneelissa näkyy olevan rento meininki. Sanoisin jotain siitä, kuinka moni osallistuja löytää tulevan työuransa, mutta en valitettavasti näe täältä kenenkään työuraan asti. Näen kuitenkin selvästi, että alumnipaneeli on informatiivinen, mukava ja osatapahtuma, eikä kukaan sitä seuraamaan jäävä vaikuta katuvan päätöstään.
Alumnipaneelin jälkeen on tauko, joka on juuri riittävän pitkä, että sitseihin ehtii valmistautua ja sitten saapua paikalle. Sitseilläpä sitten onkin aivan uskomattoman hauskaa. Näen ainakin, että sitseillä lauletaan lauluja. Ne, jotka haluavat tehdä niin, juovat alkoholia. Joillekin nämä sitsit ovat jokseenkin erilainen kokemus, kuin mihin he ovat tottuneet – isoimpana erona se, että sitseillä ei jaeta minkäänlaisia rangaistuksia. Sen sijaan sitseillä keskitytään laulamiseen sekä toisten seurasta nauttimiseen. Sitsien jälkeen luvassa ovat samassa tilassa järjestettävät, mutta kaikille avoimet jatkot, joihin näen ainakin joidenkin uusien ihmisten ilmestyvän.
Niin kuin aina, sitsit ovat kaikille myös rankka kokemus. Veikkaisin, että tämän takia kovinkaan moni ei selviä seuraamaan hallituksen kokoukseen aamulla. Tätä en voi kuitenkaan enää sanoa tiedoksi, sillä sunnuntai on jo sen verran kaukana, että sinne asti täältä ei näe. Voisin ehkä koputtaa yläkerran naapurin oveen, mutta en aio tehdä niin.
Sander Kööbi
Kirjoittaja on ilmeisesti selvännäkijän kyvyillä varustettu Holin varapuheenjohtaja
