Järki vai tunne?

Ajattelin käyttää tämän blogitekstin paikan purkaakseni hieman ajatuksiani tunteiden suhteesta yliopisto-opiskeluun ja akateemiseen maailmaan yleensäkin. Usein ihmisen tunnepuoli nähdään irrelevanttina osana akateemista työtä, enemmän häiriönä joka olisi syytä sulkea pois. Mielestäni tämä on kuitenkin melko suppea tapa katsoa asiaa ja mitä enemmän olen itse aihetta ajatellut, sitä vakuuttuneemmaksi olen tullut siitä että näillä hallitsemattomammillakin puolilla persoonaamme ja olemustamme on tärkeä sijansa logiikan ja metodien ohella myös historian opiskelussa.

Aloitan asian lähestymisen tunteiden suorasta vaikutuksesta jokapäiväiseen työskentelyymme. Erilaisten tunteiden takia olemme kiinnostuneet tietyistä aiheista jotka ohjaavat suuntautumistamme ja tutkimuskohteiden valintaa. Harvat meistä ovat niin pragmaatikkoja että valitsevat aiheensa tai metodinsa ainoastaan sen mukaan, mikä on mahdollisimman hyödyllistä tai käytännöllistä. Tällä tavoin petaamme myös itsellemme kiinnostavampaa työuraa, kun keskittymistään voi ohjata siihen mikä tuntuu itsestään mielekkäältä. Tällöin voidaan olettaa myös myöhempien työn tulosten olevan parempia, kun tekijä kokee tunnepuolella olevansa tyydyttynyt.

Epäsuoremmin tunteet vaikuttavat ratkaisevasti opiskeluumme myös henkilökohtaisen elämämme kautta. Riippuen siitä, olemmeko sen hetkiseen elämäntilanteeseemme tyytyväisiä, esimerkiksi parisuhdeasioissa, voivat tunnetilat heijastua suoraan opiskeluumme ja työn jälkeen, vaikuttaen ratkaisevasti niiden laatuun. Tätä seikkaa ei esimerkiksi yleensä huomioida juuri millään tavalla koulutuksessamme, mutta toisaalta allekirjoittaneellakaan ei ole tarjota kyllä minkään sortin patenttiratkaisua siihen.

Keskimäärin ihmisen on kovin vaikea olla täysin vapaa tunteidensa vaikutuksesta koskaan. Vaikka tähän joku kovalla harjottelulla ja esimerkiksi meditaatiolla pystyisikin, voisin kuvitella että edellä mainittujen seikkojen vuoksi opiskelu voisi muuttua yllättävänkin hankalaksi. Ilman tunteita menetämme jotain kovin oleellista inhimillisyydestämme sekä kyvystä ymmärtää sitä, tämän kuitenkin ollessa melko olennaisessa osassa varsinkin humanistisella puolella. Tunteista vapaa ihminen suorittanee elämäänsä eteenpäin lähemmäs koneen osasena ennemmin kuin ihmisenä.

Parempi onkin mielestäni tiedostaa omat tunnetilansa, pohtia niiden vaikutusta työhönsä ja opetella käyttämään voimakkaita tunnetiloja myös voimavarana. Otsikkoon vastatakseni ehkä ennemmin valjastaa tunne järjen palvelukseen kuin koettaa tukahduttaa se. Tuskin myöskään kukaan tunteistaan vapaa pystyy kovin innovatiiviseen tutkimukseen tai uusien näkökulmien löytämiseen.

Pekka Pietilä

Varainhankintavastaava
Tosine ry, Jyväskylän yliopisto