Lokakuun lopulla 2012 Helsingin yliopiston yhteiskuntahistorian opiskelijoiden ainejärjestöt Polho ja Taso matkustivat syysmatkallaan Ukrainan pääkaupunkiin Kiovaan. Itselleni muistoksi jäi kaupunki, jossa parveili virkapukuisia koppalakkipäitä ja jonka keskustassa autotien ylittäminen jalan oli hengenvaarallista. Kansallismuseossa museovalvoja sammutti valot aina, kun huone oli tyhjä vierailijoista, eikä esimerkiksi matkaoppaassa kuvattua kirpputoria koskaan löytynyt. Lisäksi ainoastaan miesten tuli maksaa sisäänpääsymaksu yökerhoon, eikä kukaan korjannut, kun maksoimme narikkamaksun 50 hryvnialla, vaikka se todellisuudessa oli sadasosan siitä, 50 kopeekkaa.
Vaikka matka Kiovaan oli meille lopulta vain harmiton lomaviikko, meneillään oli kireä poliittinen tilanne – parlamenttivaalit olivat tulossa ja mahdollisesta EU-jäsenyyden tavoittelusta väännettiin kättä. Kuten Suomen suurlähetystössä asia meille ilmaistiin, huolimatta siitä, että jäsenyys oli suunnitelmissa, ei Ukraina tehnyt elettäkään Euroopan unionin asettamien lainsäädännön muutoksia ja poliittisten vankien tilannetta koskevien ehtojen toteuttamiseksi. Oppositiojohtaja Julija Tymošenko virui edelleen vankilassa, ja parlamenttivaalien tuloksen luotettavuudesta oltiin huolestuneita jo etukäteen.
Vaalit voitti odotetusti presidentti Viktor Janukovytšin valtaapitävä Alueiden puolue, ja kaikki tietävät, mitä Ukrainassa on tapahtunut viime kuukausien aikana ja tapahtuu nyt. Kriisin kehitystä voi vain arvailla – joka tapauksessa on selvää, että Kiovan katukuva on muuttunut puolessatoista vuodessa.
Roosa Kokkonen
Talous- ja sosiaalihistorian opiskelijat
Taso ry:n Hol-vastaava 2013.