MITÄ TAPAHTUU, kun 100 historian opiskelijaa 22:sta eri Euroopan maasta kokoontuu yhteen huoneeseen Budapestilaisessa hostellissa? Siellä järjestetään tietenkin mämminsyöntikilpailu. Ja sen voittaa saksalainen mies.
ISHA eli International Students of History Association on kansainvälinen historian opiskelijoiden järjestö, joka toimii foorumina ajatusten vaihtoon ja eri kulttuurien kohtaamiseen. ISHAn muodostavat jäsenjärjestöt, jotka toimivat kaupunkikohtaisesti – Suomessa näitä ovat ISHA-Helsinki ja ISHA-Turku. Jäsenjärjestöt puolestaan järjestävät kukin vuorollaan noin viikon mittaisia seminaareja, jotka ovat avoimia kaikille ISHAn jäsenille.
Näissä seminaareissa voi muun muassa syöttää mämmiä ulkomaalaisille opiskelijoille. Uusien ihmisten tapaamisen ja mielenkiintoisen keskustelujen lisäksi seminaarit ovat oiva tilaisuus oman tutkimuksensa esittelemiseen kansainvälisessä ympäristössä. Kandintutkielmalleen on vaikea saada yhtä laaja-alaista ja montaa eri kulttuuria edustavaa yleisöä kuin ISHA-seminaarin työpajassa. Työpajoissa ja illanvietoissa saa myös tärkeitä kontakteja ja tietoa paikallisesta tutkimuksesta muissa maissa – kuten myös hyviä ystäviä, joiden näkemistä odottaa seuraavassa seminaarissa.
ISHAN TOIMINTAAN mukaan lähteminen voi tuntua kaukaiselta ajatukselta, sillä Suomessa on jo valmiiksi vahva opiskelijajärjestökulttuuri ja paljon oman ainejärjestön tapahtumia. Mistä saisi lisää aikaa vielä ”ylimääräisille” menoille? ISHAn suhteen on tärkeää ymmärtää, että muissa Euroopan maissa ei ole samanlaista opiskelijakulttuuria: ISHA on ainoa viitekehys, jossa opiskelijajärjestökulttuuri elää. Kroatian Osijekin historian opiskelijoille oma paikallinen ISHA-sektio on sama asia kuin Patina tamperelaisille tai Kritiikki turkulaisille. ISHA-Osijekille kansainvälisyys ja kansainvälistyminen ovat lähtökohtana ja kaikki muu toiminta rakennetaan sen päälle. Suomalaisissa järjestöissä kansainvälisyys on vain yksi osa-alue, ja pahimmillaan sitä hoitaa vain hallituksen virkailija.
ISHAn luonteessa on tärkeää muistaa myös järjestön syntymisen tausta. Elettiin kylmän sodan loppupuolta ja Eurooppa oli pääsemässä eroon rautaesiripustaan. Joukko unkarilaisia historian opiskelijoita halusi perustaa järjestön, joka mahdollistaisi muiden maiden opiskelijoiden tapaamisen ja ajatusten vaihtamisen. Yliopisto antoi käyttöön toimistohuoneen, jonka puhelin ja faksi lauloivat yötä päivää. Helsingissä 1989 polholainen Tuomas Parkkari tapasi unkarilaisia opiskelijoita, jotka kertoivat ideastaan – ajatus vietiin Historian Opiskelijain liittoon, joka lähetti edustajiaan Budapestiin kansainvälistä järjestöä perustamaan. Vuonna 1990 toiminnan aloittanut ISHA vastasi kysyntään, sillä matkustaminen kiinnosti ja kansainvälistyminen oli tärkeää. Opetusministeriö tuki seminaarimatkoja tuhansilla markoilla.
MITÄ ANNETTAVAA ISHA:lla on siis suomalaiselle, opiskelijajärjestössä marinoituneelle opiskelijalle? ISHA pitää kokea. On huumaannuttava tunne olla osa isoa kansainvälistä yhteisöä, jonka jäseniä kiinnostavat samat asiat ja jotka ovat valmiita kulttuurien kohtaamiseen. Toiminta ei ole myöskään pois oman ainejärjestön menoista – päin vastoin. ISHA antaa perspektiiviä ainejärjestötoimintaan ja uusien ihmisten kohtaamiseen.
Eurooppakin näyttäytyy uudella tavalla. Toisin kuin vaihtarit, jotka Suomessa pyörivät omissa piireissään, ISHAssa kaikki ovat halukkaita tutustumaan toisiinsa ja rakentamaan yhteishenkeä. Jokainen seminaari on oma kokemuksensa, josta jää lämpimiä muistoja myös Suomen opiskelijajärjestöskenessä kaiken nähneelle neljännen vuoden opiskelijalle. Ja on se ihan kivaa syöttää mämmiä ulkomaalaisille.
Artikkeli on 14.7. ilmestyvästä ISHA Helsingin Uuden vuoden seminaarin julkaisusta.
Teemu Perhiö
ISHA-Helsingin puheenjohtaja
