Koulun historiankirjat kertoivat, että Ruotsi jätti Suomen yksin talvisodassa. Kaameita pettureita. Ruotsin virallisen avun puuttuminen aiheutti Suomessa katkeruutta. Mannerheim laittoi päiväkäskyssään talvisodan tappion Ruotsin piikkiin. Moskovan rauhanneuvotteluiden ollessa tauolla Paasikivi totesi ykskantaan Ruotsin olevan paska maa täynnä paskiaisia. Tosiasiassa Ruotsi auttoi epävirallisesti Suomea ja vaikutti myös epäsuorasti Suomen poliittiseen tilanteeseen.
Toisen maailmansodan syttyessä syyskuussa 1939 Ruotsin sosiaalidemokraattinen hallitus asetti tavoitteekseen sodasta irti pysymisen. 18. lokakuuta Ruotsin pääministeri Per Albin Hansson ilmoitti Suomen presidentti Kyösti Kalliolle ja ulkoministeri Eero Erkolle, ettei Ruotsi tulisi Suomen avuksi Neuvostoliiton hyökätessä. Ruotsi oli jo aiemmin saman vuonna vetäytynyt maiden yhteisestä Ahvenanmaan puolustussuunnitelmasta Neuvostoliiton vastuksen takia. Ruotsin kylmästä suhtautumisesta huolimatta Suomessa uskottiin edelleen jonkinlaiseen länsinaapurista saatavaan apuun sodan syttyessä. Tämä oli yksi syy, miksi Suomi pysyi tiukkana neuvotteluissa Neuvostoliiton kanssa.
Talvisodan sytyttyä 30. marraskuuta Ruotsi ajautui hallituskriisiin. Ulkoministeri Richard Sandler olisi halunnut liittyä sotaan Suomen puolelle, minkä vuoksi hänet pakotettiin eroamaan. Uusi hallitus koottiin kaikista demokraattisista puolueista, mikä esti Ruotsin sotaan liittymistä kannattaneita aktivisteja saamasta vahvan aseman valtiopäivillä. Uusi hallitus suunnitteli puolueettomaksi julistusta, mutta tästä pidättäydyttiin, koska se olisi vaikeuttanut Suomen aseidenostoa Ruotsista ja sen kautta. Sen sijaan Ruotsi julisti, ettei se ollut sotaa käyvä maa. Käytännössä tämä tarkoitti sitä, että Ruotsi epävirallisesti oli Suomen puolella, mutta ei uskaltanut avoimesti liittyä sotaan.
Apua Ruotsista tuli. Hanssonin hallitus lähetti Suomeen 84 000 kivääriä, 575 konekivääriä, 300 tykkiä, 25 lentokonetta, 30 000 tykinammusta ja 50 miljoonaa patruunaa. Apu oli niin suuri, että se vaikutti Ruotsin puolustuslaitoksen resursseihin. Lisäksi hallitus tuki vaivihkaa vapaaehtoiskaartia, joka kasvoi lopulta noin 12 000 miehen kokoiseksi. Näistä noin 8 000 päätyi rintamalle, missä he hoitivat oman osansa kunnialla. Myös Ruotsin kansa tuki Suomea. ”Suomen asia on meidän asiamme” oli Suomea tukevien motto. Erinäiset yritykset, yksityishenkilöt ja yhdistykset keräsivät ja lähettivät Suomelle rahaa, ruokaa ja tarvikkeita yli puolen miljardin Ruotsin kruunun arvosta. Tämä oli enemmän kun Suomen vuotuinen valtiobudjetti. Ruotsalaiset ottivat vastaan myös 63 000 sotalasta.
Ruotsi vaikutti myös Suomen tilanteeseen epäsuorasti olemalla osa talvisotaan liittyvää suurvaltapolitiikkaa. Iso-Britannia ja Ranska pyrkivät eristämään Pohjolan Saksasta saadakseen haltuunsa Saksan sodankäynnin kannalta tärkeät Ruotsin malmikentät. Juuri ennen vuoden vaihdetta 1939–1940 liittoutuneet tarjosivat Ruotsin ja Norjan hallituksille sopimusta: jos nämä lähettäisivät kiireesti joukkoja Suomen avuksi, liittoutuneet hoitaisivat malmikenttien puolustuksen. Nämä eivät nielleet syöttiä, koska näkivät, että suostuminen olisi johtanut suursodan laajenemisen koko Pohjolaan. Liittoutuneet suunnittelivat interventiota Pohjolaan auttaakseen Suomea talvisodassa, mutta todellinen syy oli halu ottaa malmikentät haltuun. Ruotsi ja Norja eivät kuitenkaan suostuneet antamaan liittoutuneille kauttakulkulupaa. Neuvostoliitto kuitenkin pelästyi liittoutuneiden mahdollista väliintuloa ja oli valmis rauhanneuvotteluihin Suomen oikean hallituksen kanssa.
Talvisodan aikana Ruotsilta nähtiin taitavaa reaalipolitiikkaa. Sotaan ei haluttu mukaan, mutta toisaalta myöskään Neuvostoliittoa ei haluttu rajanaapuriksi, mikä selittää avun. Toki mukana oli myös solidaarisuutta, muttei sitä ei ollut tarpeeksi, jotta Ruotsi olisi virallisesti liittynyt sotaan. Yhtäkaikki Suomen itsenäisyys olisi ollut mennyttä ilman Ruotsia.
Julkaistu myös Praavdan blogissa 1.12.2014
Tatu Sailaranta
Tiima ry
Lähteet: Railo Erkka (toim.) ja Laamanen Ville (toim.), Suomi muuttuvassa maailmassa, Meinander Henrik, Tasavallan tiellä, Herman Lindqvist, Ruotsin historia – jääkaudesta tulevaisuuteen (Historien om Sverige #10)
