Kansleri Kari Raivion kirjoitus (HS 23.1 Mielipide)[1] on herättänyt paljon keskustelua, syystäkin. Monet opiskelijajärjestöt ovat jo ottaneet kirjoitukseen kantaa, ja näin haluaa tehdä myös Historian opiskelijain liitto.
Toisin kuin kansleri Kari Raivio väitti (HS 23.1 Mielipide), töissä käyminen ei tee opiskelijoista löperöitä. Nyky-yhteiskunnassa opiskelun ohessa töiden tekeminen on monissa tapauksissa perus toimeentulon edellytys. Opintotuki on jäänyt selvästi jälkeen todellisista elinkustannuksista.
Raivion mielestä opintolaina on se ensisijainen keino, jolla opiskelijoiden tulisi rahoittaa elämisensä. Kuinka kukaan voi olettaa, tai melkein jopa velvoittaa, opiskelijoiden elävän velaksi tässä talous- ja työllisyystilanteessa, jos vaihtoehtojakin on tarjolla? Ei velaksi elämistä edellytetä muiltakaan ihmisryhmiltä, päinvastoin kehotetaan vastuulliseen taloudenhoitoon. Miksi opiskelijoiden pitäisi olla poikkeus? Siksikö, että heidän taloudellinen hyötypotentiaali yhteiskunnalle konkretisoituu vasta valmistumisen jälkeen?
Töissä käyminen myös valmistaa opiskelijoita tulevan työelämän haasteisiin. Työpaikkoja haettaessa painotetaan aina työkokemuksen merkitystä. Kovin monella opiskelijalla ei ole ollut mahdollisuutta kartuttaa työkokemustaan muuten kuin satunnaisilla pätkätöillä kesäisin, ja nämäkin työpaikat ovat näin laman aikana kiven alla.
Olisiko se kenenkään etujen mukaista, että yliopistosta valmistutaan hieman nykyistä nopeammin ja suoraan työelämään (hyvässä tapauksessa), tai suoraan työttömäksi (huonossa tapauksessa), ilman minkäänlaista kokemusta siitä mitä työelämä käytännössä on ja mitä työmarkkinoilla pärjäämiseen vaaditaan?
Ajankäytön hallinta on toki haastavaa jos käy opiskelujen ohessa myös töissä. Millä perusteella tämä tekee opiskelijoista löperöitä? Työn ja opiskelun yhdistäminen päinvastoin vaatii huomattavasti enemmän hommia, kuin pelkkä opiskelu.
Opiskelijat ovat siis valmiita näkemään paljon vaivaa tehdäkseen ” matalapalkkahommiin, joita muualla tekevät lähinnä maahanmuuttajat”. Moni saattaisi kutsua tätä jopa ahkeruudeksi, Raivion mielestä kyse on lähinnä vaan laiskottelusta opiskelujen kustannuksella.
Suomi kuitenkin pärjää aina hyvin kun eri korkeakoulujen tasoja vertaillaan kansainvälisesti. Esimerkiksi Helsingin yliopisto oli koulutusyhtiö Quacquarelli Symondsin vuoden 2012-2013 korkeakouluvertailussa sijalla 69, ollen samalla pohjoismaiden kolmanneksi korkeimmalle rankattu korkeakoulu.[2] Vuoden 2014-2015 vastaavassa vertailussa Helsingin sijoitus on noussut vielä kahdella pykälällä, lisäksi Aalto yliopisto, Oulun yliopisto, Itä-Suomen yliopisto, Tampereen Teknillinen yliopisto ja Åbo Akademi ovat nostaneet sijoitustaan.[3] Listauksessa mukana olevista yliopistoista kuusi yhdeksästä on nostanut sijoitustaan vertailussa viimeisen kahden vuoden aikana. Ei huono saavutus löperöiltä korkeakoulu opiskelijoilta.
Mielestämme valmistumisaikojen venyminen ei siis johdu siitä, että opiskelijat menevät yli aidan matalimmasta kohdasta, kuten Raivio sanoi. Päinvastoin, suomalaiset opiskelijat ovat ahkeria ja valmiita tekemään töitä, joita edes monet työttömät eivät tässä maassa halua tehdä. Tämä ei varmasti voi olla huono asia tulevaisuuden kannalta? Jos ongelmiin ja epäkohtiin halutaan puuttua, olisiko aika käydä asiallista keskustelua, eikä tuomita kaikkia opiskelijoita laiskoiksi ja löperöiksi?
Historian opiskelijain liiton puolesta,
Opiskelijoiden edunvalvontavastaava
Pekka Pohjola
