Olin puolisoni kanssa ajelulla Turussa – tiedän, riski on aikamoinen – ja kommentoin uutta rakennusta: ”Tuostakin purettiin sitten vanhat puutalot pois ja rakennettiin tilalle tommonen paskakasa.” Myönnettäköön, kaikessa rehellisyydessä, että kyseessä ei ollut mikään erityisesti paskakasan näköinen rakennus, vaikka se olikin väriltään ruskeansävyinen. Hieman oli sentään ulkokuoreenkin panostettu ja modernia ilmettä haettu. Kuitenkaan kyseinen uudisrakennus ei vetänyt vertoja sen paikalla aiemmin sijainneelle puutalokompleksille, josta huokui niin historiaa, lämminhenkisyyttä kuin yhteisöllisyyttäkin. Puutaloilla nyt vain sattuu olemaan sellainen vaikutus ympäristöönsä, että ihmiset tuppaavat usein olevan hieman ystävällisempiä ja iloisempia puutalojen läheisyydessä, vaikka eivät niissä itse edes asuisi.
Vanhojen hienojen talojen purkamiselle ja uusien paskakasojen (paremman yhtä kuvaavan termin puutteessa) rakentamiselle niiden tilalle annettiin 1980-luvulla nimitys ”Turun tauti”. Toiminta alkoi jo 1960-luvulla, ja siihen liittyi paljon korruptiota ja muuta suhmurointia, mutta näkyvin ja konkreettisin osa oli kuitenkin vanhojen, kulttuurihistoriallisestikin tärkeiden, rakennusten purkaminen uusien paskakasojen tieltä (Wikipedia: https://fi.wikipedia.org/wiki/Turun_tauti). Ei auttanut, vaikka kansalaisaktiivisuutta harrastettiin ja perustettiin useita yhdistyksiä ja muita aktiviteetteja puutaloja suojelemaan.
Joo joo, tiedetään: tontit pitää saada tuottamaan, maata on vähän ja väkeä paljon ja diipa daapa dii. Kuitenkin Turussa vielä jäljellä olevissa puutaloissa ihmiset asuvat ja työskentelevät mieluummin kuin kerrostaloissa. Tämä väite taas perustuu siihen, että kunnossa olevien puutalojen tilat ovat aina täynnä, vapautuviin asuntoihin on jonoa vaikka vuokrat ovat korkeampia, ja yleinen toive / unelma puheissa on asuminen edes joskus puutalossa. Vanhassa puutalossa asumista pidetään puheissa korkeampana asumisen muotona. Hipoen yli taitavat mennä vain omakotitalo ja pitsihuvila saaristossa.
Nyt Turun tauti iskee Turun yliopiston kampusalueelle. Purkamislupa myönnettiin kampusalueella sijaitseville, 1880-luvun alussa rakennetuille puutaloille, jotka palvelivat aikoinaan Turun tarkk’ampujapataljoonan verstaana ja varushuoneena. Sittemmin ne ovat toimineet muun muassa tiedekunta- ja ainejärjestöjen toimistotiloina sekä opetus- ja tutkimuskäytössä. Turun taudin viruspesäke Turun rakennuslautakunta on nyt antanut Suomen yliopistokiinteistöt Oy:lle rakennusten purkuluvan. Tähän luvanmyöntämispäätökseen eivät jälleen kerran vaikuttaneet senkaltaiset vähäpätöiset seikat, kuten kulttuuriperinnöllinen merkitys ja hyvä sopivuus ympäristöön, taikka että alueella on historiallinen ja hieno miljöö tai edes toteamus siitä, että remontointikin on mahdollista (Turun Sanomat 21.10.2016, Jari Heino: ”Turku suostui puutalojen pukuun”).
Voi tietysti vielä olla, että luvanmyöntämispäätös ei saakaan lainvoimaa tai Suomen yliopistokiinteistöt Oy päättääkin remontoida rakennukset. Sitä odotellessa ei kuitenkaan kannata pidättää hengitystään. Tai kenties sittenkin kannattaa, ettei Turun tauti vain pääse tarttumaan.
P.E. Nyström
Kirjoittaja on poliittisen historian opiskelija Turun yliopistossa, joka pitää hengityssuojainta kävellessään Turun rakennuslautakunnan ohi.
