Patinan Hol-vastaava täällä tervehtii teitä Saksanmaalta Bremenin vapaasta hansakaupungista! Rakennukset ovat kauniita ja historia kukkii läsnäolollaan lintusten laulellessa Bürgerparkin vienosti lepattavissa puissa. Moni asia on täällä toisin, osa on samoin. Lämpötilathan täällä ovat oikein korkiat. Niin korkiat että paukkupakkasiin tottunut metsien mies joutuu hikoilemaan oikein olan takaa. Ruoka ja alkoholi täällä ovat halpoja, joskin jälkimmäistä tuntuu kuluvan enemmän kuin edellistä.
Bremenin kaupungintalo. Lähde: Pixabay
Mutta mikä täällä sitten on niin erilaista? Monet asiat. Ihmiset kävelevät läheltä, eivätkä anna omaa tilaa. Bussipysäkeillä humalaiset saksalaiset saapuvat puhumaan kanssasi säästä ja jäävät juttelemaan kanssasi siihen asti, kunnes keksit jonkun tekosyyn paeta paikalta. Pankkikortit eivät käy juuri missään, sillä sellainen muoviroska ei saksalaiselle kelpaa. Pyöröovet tuntuvat myös aiheuttavan ahtautta saksalaisten etumuksissa, sillä näitä liikenteenhidastajia on joka paikassa. Muutoinhan täällä pärjäilee oikein hyvin.
Opiskelutavat ovat myös erilaisia. Useimmat kursseista ovat seminaaripohjaisia, eli jokaista seminaaria varten luetaan artikkeleja, joista sitten keskustellaan nelisen tuntia viikossa. Miellyttävää ja kivaa. Yhdellä seminaareistani oli lisäkseni vain kolme muuta osanottajaa joten keskustelua jouduttiin ylläpitämään intensiivisesti yhdessä. Kursseja riittää laidasta laitaan aina globalisaatiosta 1500-luvulta eteenpäin aina Argentiinan lähihistoriaan asti. Game of Thronesia rakastavalle löytyy kursseja, joissa kyseistä sarjaa tutkitaan kansainvälisen politiikan teorioiden näkövinkkelistä. Paljon mielenkiintoista siis löytyy. Turismin ongelmista kiinnostuneet saavat noppia käymällä kurssinsa kanssa seuramatkoilla luomassa turismin ongelmia.
Jalkapallo on saksalaisille elämän yksi tärkeimmistä asioista. Meillä Bremenissä on oikein hieno joukkue: Werder Bremen, ensirakkauteni jalkapallon suloisessa maailmassa. Minulla on outo tapa kannattaa joukkueita, jotka ovat sarjataulukon alapäässä. Esimerkkeinä voisin sanoa HPK ja nyt Werder Bremen, sekä tietenkin Suomen jalkapallomaajoukkue. Werder Bremenillä eli tuttavallisesti SVW:llä on kauniita kannatuslauluja, joita Olli teille varmasti mielellään laulaa, jos nätisti kysytte.
Ihmiset tietävät täällä outoja asioita Suomesta. Okei tietenkin yleisimmät löytyvät, kuten Muumit, eukonkanto, Finlandia-vodka ja sauna. Mielenkiintoisempi tapaus oli esimerkiksi nuori mies, joka tiesi Suomen paikkakunnista vain Pihtiputaan ja Helsingin. Helsingin minä opetin, sillä hän kuvitteli Suomen pääkaupungin olevan Oslo. Pihtiputaan tuntemisesta en sen tarkemmin kysellyt. Toinen henkilö osasi sanan suomeakin! Tuo sana tosin oli ”keskuskauppakamari”, jonka hänen suomalainen ystävänsä oli hänelle opettanut.
Ihmiset yleisestikin innostuvat, kun kuulevat minun olevan Suomesta. Vaikutan heistä jotenkin eksoottiselta ja oudolta. Eräässä baarissa minulle tarjottiin Lapin kultaa. Tästä kunniasta kieltäydyin nätisti ja totesin ottavani mieluummin siivun Finlandiaa.
Löysin myös ruoan, josta tuli välittömästi lempiruokani heti mustan makkaran jälkeen: Bremeniläisen knippin. Tuohon ihanaiseen jauhelihapihviin on työnnetty siasta kaikki se, joka ei rikkaammille kelpaa. Tuo ihanuus tarjoillaan paistettujen perunoiden, suolakurkkujen ja sipulien kera. Kun tämän huuhtoo alas ihanaisella suodattamattomalla pilsnerillä, ei Jehovantodistajien markkinoima taivaspaikka enää kiinnosta, sillä olen siellä jo.
Bremen on kaunis paikka ja täällä on hyvä elää! Hyvää kesää kaikille. Nähdään HOL-semmassa!
Ps. Sämpylät on täällä tosi hyviä. Lisäksi täällä syödään jotain ihmeen Finlandese-patonkia, joka muistuttaa Citymarketin kauppiaan patonkia.
Terveisin, Järvis-Henrik
