Historiantutkimuksessa on perinteisesti suosittu kirjallisia dokumentteja lähteinä, koska niistä ilmenee sanallisesti joitakin merkityksiä. Esimerkiksi valokuvat ja muistitieto on saatettu ajatella jopa erillisinä lähteistä, mutta historian tutkimussuuntausten monimuotoistuessa ovat nekin saaneet niin sanotusti oman kannattajakuntansa ja arvostusta tutkimuksen kentässä.
Valokuvaan liittyy perinteisesti tietty käsitys autenttisuudesta. Kun jokin asia on tallennettu valokuvallisesti, sen voisi kuvitella heijastelevan todellisuutta sellaisenaan. Asia ei ole kuitenkaan aivan näin, sillä jo valokuvan varhaisvaiheessa kuvia saatettiin lavastaa esteettisemmän lopputuloksen saavuttamiseksi, koska luonnollinen kuvattu tilanne ei ollut välttämättä niin kuvauksellinen. Hyvä esimerkki niin sanotusti lavastetusta kuvasta on amerikkalaisen Joe Rosenthalin Raising the Flag on Iwo Jima (1945), joka on jo itsessään varsin ikoninen sotavalokuva. Kuvan lippu on todellisuudessa vasta toinen saarelle pystytetty Yhdysvaltain lippu, koska ensimmäinen (ja myös se, jota kuva symbolisesti esittää) oli liian pieni eikä näkynyt kunnolla. Myös taistelutilanteen ja taistelukentän kaaoksen huomioiden tämä on sinänsä ymmärrettävää, että lavastettu kuva on jäänyt elämään kulttuurissa ja ihmisten mielissä.
Autenttisuutta on saatettu ajatella kuvan muokkaamattomuuden kautta, toisin kuin maalaustaiteessa, jossa taiteilija on vapaasti mielensä mukaan voinut vääristellä näkemiään asioita. Valokuvan muokkaamattomuus on sikäli väärinkäsitys, että jo 1900-luvun alussa toteutettiin varsin sujuvaa kuvanmuokkausta. Esimerkiksi vuonna 1938 otetussa neuvostojohtajia esittävässä valokuvassa salaisen poliisin päällikkö Nikolai Ježov on muokattu Stalinin rinnalta pois, joka osoittaa, että myös näiden aikojen historiantutkijan on syytä olla varuillaan kuvanmuokkausten suhteen ja ymmärtää että valokuvia on pystytty käsittelemään luontevasti jo kauan ennen Photoshopia.
Valokuvasta on tehtävä tulkintoja aivan kuten mistä tahansa muustakin lähteestä. Lähtökohtaisesti valokuvassa esiintyy jotain, mutta onko se kuvan varsinainen aihe tai teema? Valokuva esittää kuvaajansa tai kuvaajaa ohjaavan tahon mieltymyksiä sekä vallitsevan yhteiskunnan kulttuuria ja arvoja.
Kuvia voidaan tutkia kuvastoiksi kutsuttujen kokonaisuuksien kautta, jotka toimivat visuaalisena vastineena tekstikokonaisuuksille. Kuvastossa olevat kuvat luovat merkityksiä ja antavat oikeutuksia muille kuvastossa oleville kuville. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että kokonaisuuteen kuuluvia kuvia on mahdotonta tarkastella vain yksinään, koska sen merkitys jää muuten puutteelliseksi. SA-kuva-arkistosta löytyvä yksittäinen kuva itäkarjalaisesta metsästä vuodelta 1941 voi ensisilmäyksellä näyttäytyä katsojalle historiallisena maisemakuvana sen kummempaa merkitystä. Jos kyseinen kuva asetetaan kontekstiinsa, huomataan että se on otettu jostakin syystä ja ettei se ole ainoa laatuaan. Tässä kyseisessä tapauksessa valokuvan ottanutta TK-miestä on ohjattu Päämajan ohjekäskyn mukaisesti siitä, millaisia aiheita haluttiin kuvata rajan takaa. Muut samankaltaiset aiheet osoittavat, ettei otettu valokuva ole sattuma, vaan sillä on haettu jotakin merkitystä. Tämänkaltaiset kuvat ovat yleensä luonteeltaan propagandistisia, vaikkei visuaaliselta ilmeeltään suhteellisen harmiton maisemakuva siltä ensi alkuun vaikuttaisikaan.
Kuva 1. Kaunis maisemakuva, jolla on vaikutuspotentiaalia.
Kuvan lopulliseen tulkintaan vaikuttaa varsinaisen sisällön vuoksi sen tuotantoprosessi ja yleisö. Jos kuvaa on levitetty laajalti, on sillä suurempi vaikutuspotentiaali kuin pienemmälle yleisölle julkaistulla kuvalla. Tuotantoprosessi voi täysin muuttaa kuvan tai kuvastojen merkitystä: jos kuvastoa on sensuroitu prosessin aikana ja joitakin kuvia on jätetty pois, on ehkä tarkoituksellisesti haluttu luoda tietynlainen representaatio, joka painottaa enemmän kuvaston tiettyjä osa-alueita kuin toisia.
Valokuvaa pystyy tutkimaan useilla erilaisilla historiantutkimuksen metodeilla. On pitkälti aineiston tyypistä, laajuudesta ja tutkijan omasta näkökulmasta kiinni, mikä kuhunkin tutkimukseen soveltuu parhaiten. Erilaisia valokuvaan liittyviä menetelmiä on esitelty kattavasti Gillian Rosen teoksessa Visual Methodologies: An Introduction to Researching with Visual Materials (Sage Publications, 2001). Suosittelen lämpimästi tutustumaan oheiseen teokseen, mikäli yleisesti valokuvan historia kiinnostaa tai etsit visuaalisuuteen perustuvia tutkimusmenetelmiä historiassa.
Rony Sakkara, Patina ry
Kuvien lähdetiedot:
Kuva 1: Public domain (Wikimedia Commons)
Kuva 2: https://www.newyorker.com/culture/photo-booth/the-photo-book-that-captured-how-the-soviet-regime-made-the-truth-disappear
Kuva 3: SA-kuva 59768
