Itä-Suomen yliopistossa historian asiantuntijalinjalla olevalla opiskelijalla on mahdollisuus osallistua korkeakouluharjoitteluun, jossa ollaan työantajalla yleensä 2–3 kuukauden työharjoittelussa. Historia- ja maantieteen laitos maksaa työantajalle harjoittelutukea 600 € kahdelta kuukaudelta, jonka vuoksikorkeakouluharjoittelija on työantajalle käytännössä ilmaista työvoimaa. En lähde tässä avaamaan tarkemmin, miten minä löysin oman harjoittelupaikkani, koska tämän kirjoituksen fokus on korkeakouluharjoittelussa itsessään. Oma korkeakouluharjoittelupaikkani oli Itä-Suomen yliopiston oikeustieteen laitoksessa kriminologian tutkimusryhmässä. Tämä voi kuulostaa epätyypilliseltä työpaikalta historian asiantuntijaksi valmistuvalle. Kriminologia ei kuitenkaan tutki vain nykyajan rikollisuutta, vaan siihen myös kuuluu historiallinen ulottuvuus. Miten ennen vanhaan rikollisuuteen on suhtauduttu? Miten rikollisuus on kehittynyt eri aikakausilla? Onko rikollisuudelle olemassa universaaleja piirteitä, jotka ovat olemassa ajasta ja paikasta riippumatta? Kysymyksiä on lukemattomia ja juuri niihin kriminologia yrittää parhaansa mukaan vastata.
Työnimikkeeni oli tutkimusassistentti, joka käytännössä tarkoittaa sitä, että minulle annettiin kaikennäköisiä tehtäviä tehtäväksi, jotka olivat yksinkertaisia mutta veivät paljon aikaa. Tähän kuului mm. tutkimuskirjallisuuden kokoaminen yhteen jostakin aihealueesta, rattijuopumuksesta ehdottomaan vankeuteen tuomittujen määrä vuositasolla kokoaminen Exceliin ja haastattelujen litterointia. Työssä pääsin käyttämään Exceliä, Wordia, SPSS:ää, Webropolia ja WordPressiä. Näiden ohjelmien hallintataidot olivat työssäni hyvin tärkeitä. Se ei ole mitenkään ylikorostettua, kun työelämän tietoteknisten taitojen merkitystä tuodaan koko ajan esille. Me emme enää elä kynä ja paperi yhteiskunnassa, vaan erilaisten ohjelmien hallintataidot ja digitaaliset kyvyt ovat työelämässä yhä enemmän merkittävässä roolissa. Siksi yliopistojen monilla kursseilla näitä digitaalisia taitoja harjoitetaan ja kehitetään eteenpäin. Panostus digitaalisiin taitoihin on panostus omaan tulevaisuuteen.
Millaista oli historioitsijana kriminologian tutkimuskentässä? Ehdottomasti mielenkiintoista ja en tuntenut olevani täysin vieraassa tiedekentässä. Tätä selittää se, että minun pitkänä sivuaineenani on 60 opintopisteen edestä rikos- ja prosessioikeutta. Tämän myötä minulla on erittäin hyvä käsitys rikollisuudesta ja rikosoikeudesta, jonka kanssa kriminologia on tekemisissä enemmän ja vähemmän. Minun Suomen historian pääaine antoi historiallista näkökulmaan kriminologiaan, jonka myötä minun oli esimerkiksi paljon helpompi etsiä tutkimuskirjallisuutta rikollisuudesta 1970- ja 1980-luvulta. Kriminologia on monitieteellinen ala, johon yhdistyy mm. sosiologiaa, psykologiaa, oikeustiedettä ja historiaa. Siksi ei pidä korkeakouluharjoittelussa lähteä häpeämään sitä, että opiskelee historiaa. Sen sijaan on pohdittava, että mitä minun historiataitoni voi tuoda tähän harjoitteluun, jota muilla työntekijöillä ei välttämättä ole.
Sinulla opiskelija on mahdollisuus vaikuttaa tulevaisuuteesi, ja se mahdollisuus on juuri korkeakouluharjoittelussa.
Tulevaisuuden kannalta sain niin sanotusti jalkani työelämän oven väliin, kun pääsin verkostoitumaan monien ammattilaisten kanssa. Pääsin näkemään lähietäisyydeltä ammattilaisten akateemista työskentelyä. Tutkimusassistenttina osallistuin myös kyseiseen akateemiseen työskentelyyn luomalla omalla panoksellani lisää aikaa tutkijoille, joka on akateemisessa työskentelyssä varmaan kaikkein tärkein resurssi. Minulla on ollut suunnitelmissa tehdä väitöskirja 1920–1950-luvulla vaikuttaneesta Rikostutkimuskeskuksesta ja sen vaikutuksesta suomalaisen teknisen rikostutkinnan kehitykseen. Harjoittelujakson aikana pääsin keskustelemaan väitöskirja-aiheestani monien asiantuntijoiden kanssa ja sain kehittävää palautetta aiheestani. Sain jopa näin alustavasti ohjaajia kyseiseen väitöskirjaan. Kolmen kuukauden aikana sain luotua selvät linjat omalle viiden vuoden tulevaisuuden suunnitelmalleni. Neuvostoliitto olisi tästä tehokkuudesta hyvin kateellinen.
Rikollisuus ilmiönä on luonnollisesti negatiivinen, josta aiheutuu kärsimystä yhteiskunnalle, uhreille ja heidän omaisilleen. Eräs oikeustieteen professori onkin todennut, että ei kannata opiskella rikosoikeutta, jos ei kestä sellaisia aiheita, jotka aiheuttavat suurta pyöristystä suuressa yleisössä; kuten murhat, raiskaukset ja ylinopeudet. Jouduin työssäni olemaan tekemisissä hyvin raskaiden asioiden kanssa, joiden henkiseen purkamiseen olisin tarvittaessa saanut vertaistukea muilta työntekijöiltä. Tähän ei kuitenkaan ollut tarvetta omalta osaltani, vaikka sitä tuli kahvitauolla pohdittua omassa mielessäni, että miten hirveitä asioita ihminen voi tehdä toiselle ihmiselle. Stoalainen mielentila on välttämättömyys, kun lähdetään käsittelemään hyvin raskaita asioita. Tässä työssä ei pärjää sellainen ihminen, joka suhtautuu suurella paatoksella ja tunnekuohulla raskaaseen asiaan. Siinä helposti polttaa itsensä piippuun.
Korkeakouluharjoitteluni ei ole kuitenkaan ohi, vaikka oma työsuhteeni on nyt päättynyt. Tulevana syksyllä korkeakouluharjoittelukurssin tapaamisissa tulen pitämään esityksen omasta korkeakouluharjoittelustani. Tällä tavalla tulevat korkeakouluharjoittelijat saavat ensi käden tietoa siitä, mihin kaikkeen korkeakouluharjoittelussa voi päästä. Minä itse viime syksynä kuuntelin korkeakouluharjoittelijoiden kokemuksia harjoittelusta ja sain niistä paljon hyviä vinkkejä sekä huomioita, joita pääsin hyödyntämään korkeakouluharjoittelussa. Tärkein vinkki mitä itse sain, oli: ”Hyvä se on.” Harjoittelun pointtina ei ole olla työpaikan Jesus, joka pelastaa kaikki työntekijät ja vie työyhteisön suureen nousuun. Harjoittelun pointtina on harjoitella työelämää ja oppia siitä. Ei se haittaa, jos jossakin asiassa epäonnistuu tai ei osaa tehdä kunnolla. Apua ja ohjausta saa kyllä esimieheltä ja muilta työkavereilta. Siksi ei kannata stressata jostakin harjoitteluun liittyvästä asiasta. Voi vain todeta, että hyvä se on, koska kukaan ei odota sinulta mitään ihmesuorituksia. Aionkin välittää kyseisen vinkin eteenpäin syksyn esityksessäni.
Omasta kokemuksestani ei pidä tehdä suuria yleistyksiä korkeakouluharjoittelusta. Tämä on vain yksi tarina monien joukossa siitä, millainen korkeakouluharjoittelu voi olla. Jokainen korkeakouluharjoittelu on omanlaisensa tarina. Yksi asia on kuitenkin sama jokaisessa korkeakouluharjoittelussa. Kyseessä on kurkistus työelämän ikkunasta sisään ja mahdollisuuksien mahdollistaja. Minusta on suoraan sanottuna täysin tyhmää, että ei lähde korkeakouluharjoitteluun, jos siihen on kerran mahdollista. Meidän opiskelijoiden on kuitenkin tarkoitus jonain päivänä valmistua yliopistosta ja päästä työelämään. Myönnän, että valmistuminen pelottaa minua jonkin verran, vaikka opintojeni keskiarvosanani on vitosen luokkaa. Ketäpä se valmistuminen ei pelottaisi? Vitsit suoraan kortistoon joutuvista historian maisterista ovat totta niiden kohdalla, jotka eivät ollenkaan ajattele työelämää opintojensa aikana. Mutta sinun hyvä opiskelija ei tarvitse olla kyseinen vitsi. Sinulla opiskelija on mahdollisuus vaikuttaa tulevaisuuteesi, ja se mahdollisuus on juuri korkeakouluharjoittelussa. Käytä se hyväksesi.
Marko Piipponen, Varnitsa ry:n puheenjohtaja
