Historioitsijoista on moneksi: valmistuneista osa työllistyy mitä erilaisimpiin töihin yliopistossa kehitettyjen analyyttisten taitojen turvin, mutta monet meistä haluavat työskennellä nimenomaan historian ja kulttuuriperinnön parissa. Osa opiskelee tämän vuoksi historianopettajiksi, mutta historiaan keskittyminen ei jää kaikilla muillakaan luentosaleihin ja seminaarihuoneisiin. Historia pysyy tiiviisti mukanamme siirtyessämme töihin tutkimuksen pariin, museoihin, arkistoihin ja erilaisiin kulttuuriperintöalan organisaatioihin. Mutta miten tällaiselle työpolulle pääsee?
Olemme Museoalan ammattiliitossa selvittäneet kyselyiden avulla, mitkä asiat vaikuttavat onnistuneeseen harjoittelukokemukseen.
Yksi hyvä keino vahvistaa erityisosaamista kulttuuriperinnön parissa on hakeutua alan työharjoitteluun osana yliopisto-opintoja. Työharjoittelu näyttää tulevassa työnhaussa konkreettisesti, että hakija on todella halunnut panostaa ammattilaisuutensa kehittymiseen. Vaikkei omassa tutkinto-ohjelmassa olisikaan erillistä paikkaa työharjoittelulle, harjoittelulla voi yleensä sopia korvaavansa jonkin tietyn opintokokonaisuuden.
Olemme Museoalan ammattiliitossa selvittäneet kyselyiden avulla, mitkä asiat vaikuttavat onnistuneeseen harjoittelukokemukseen. Harjoittelupaikkaa etsiessä ja työharjoittelua aloittaessa kannattaa siis painaa mieleensä…
HYVÄN HARJOITTELUN TUNTOMERKIT
- Työtehtävät ovat mielekkäitä ja ammatillisesti kehittäviä. Tähän kannattaa muistaa jo harjoittelupaikkaa hakiessa. Ota asia rohkeasti keskusteluun myös silloin, jos työtehtävät eivät vastaakaan odotuksia!
- Harjoittelusta maksetaan palkkaa. Korkeakouluharjoittelijoita haetaan siksi, että heillä on jo alalla arvostettua koulutusta. Myös opiskelija ansaitsee korvauksen tekemästään työstä. Älä arastele – palkkaa pyytämällä näytät työnantajalle, että näet osaamisellasi arvoa.
- Riittävän pitkä harjoittelu takaa mahdollisuuden oppia kulttuuriperintöalan työtä käytännössä. Lyhyt harjoittelu on perusteltu ratkaisu pakollista harjoittelua tehdessä, jos harjoittelu on palkaton. Parin viikon harjoittelu kuitenkin muistuttaa usein enemmän työpaikkaan tutustumista, sillä työhön perehtyminen jää herkästi pinnalliseksi.
- Harjoittelija otetaan osaksi työyhteisöä. Kannattaa kysyä, miten pääset tutustumaan muihin työntekijöihin. Onko työpaikalla esimerkiksi tiettyyn aikaan olevia kahvitaukoja? Työyhteisössä toimiminen on olennainen osa työelämää – myös siihen on tärkeää tutustua!
- Harjoittelijalla on nimetty ohjaaja koko harjoittelun ajan. Tämä selvästi parantaa mahdollisuuksia saada riittävää ohjausta harjoittelun aikana. Jos ohjaaja jää lomalle, on hänellä oltava nimetty sijainen.
- Harjoittelusta tehdään kirjallinen harjoittelusopimus. Tämä selkiyttää osapuolten velvollisuudet ja ehkäisee ristiriitatilanteita. Harjoittelusopimus on tärkeä myös harjoittelijan vakuutusturvan kannalta: kuka on vastuussa, jos harjoittelussa sattuu jotain? Erityisen tärkeä kirjallinen sopimus on silloin, jos harjoittelusta ei saa palkkaa, sillä vastikkeettoman harjoittelun ei usein katsota muodostavan työsuhdetta.
Entä jos kaikki ei harjoittelun aikana menekään kuin Strömsössä? Jos olet ammattiliiton jäsen, et ole yksin, vaikka harjoittelun aikana tulisi ongelmia. Harjoittelupaikkaa etsiessä kannattaa myös muistaa, että voit saada ammattiliitolta palkkaneuvontaa ja tukea työnhakuun.
Työharjoittelu on usein yksi opiskeluajan parhaista kokemuksista. Monet museotyön ammattilaiset kertovat saaneensa ensimmäisen alan harjoittelun tai kesätyön kautta vahvistuksen sille, että juuri kulttuuriperintöala on se oma juttu. Valmistuville opiskelijoille harjoittelu tarjoaa parhaassa tapauksessa itsetuntoa kohottavan kokemuksen siitä, että sitä ihan oikeasti on jo alansa asiantuntija!
Onnea kulttuuriperintöalan alkutaipaleelle!
Tuulia-Tuulia Tummavuori
Taustaltaan historioitsija ja museoalan ammattilainen
Järjestökoordinaattori, Museoalan ammattiliitto MAL ry
MAL edustaa museo- ja kulttuuriperintöalan ammattilaisia ja opiskelijoita
