Syysaurinko herättelee vanhaa pääkaupunkiamme lokakuun 20. päivänä. Vaikka Turku on jo
pikkuhiljaa antautumassa talvisen kohmeen syliin, on tänään hyvä päivä Historikerföreningen
Kleion jäsenille. Olemme kutsuneet vanhan kolleegajärjestön edustajia omalle kotikentällemme
kisaamaan historian tietämyksen herruudesta. Kyseessä on jokavuotinen perinne, Historiaden,
jossa ruotsinkieliset historianopiskelijat Turusta sekä Helsingistä ottavat toisistaan mittaa.
Vaahteranlehdet tuoksuvat ilmassa, kun Kleion edustajat astelevat areenalle täysin
tietämättöminä tulevasta. Tunnelma on odottava, kun joukko oranssi-mustiin haalareihin
pukeutuneita opiskelijoita korkkaavat päivän ensimmäiset juomansa. Yhtäkkiä puheen sorina
lakkaa, sillä horisontissa häämöttää iänikuinen vastustajamme, Historicus rf. Tummansiniset
haalarit saavat heidät näyttämään poliisipartiolta, jonka ainoa tarkoitus on jatkaa voittoputkeaan.
Tervetuliaismaljat kohotetaan ja Helan går raikaa riemukkaasti kampuksen sisäpihalla kuin
suomenruotsalaisten hymni konsanaan. Tämän jälkeen joukkueet lähtevät matkaan.
Olosuhteet eivät tästä huolimatta estä kulttuurinnälkäisiä osallistujia, sillä nämä urheat sotilaat laahustavat näyttelyn läpi vaikka tasoittavan pillimehun takavarikoimisella heitä uhattaisiin.
Joukkueiden on ensin ratkottava vihjeitä, jotka johdattavat heidät eri puolille kaupunkia
historiallisiin kohteisiin. Huhutaan, että jotkut hurjapäät voitonkiilto silmissään, tallustavat koko
kaupungin poikki ottaakseen yhden selfien linnan edustalla. Lämpötila laskee kolmesta asteesta
yhteen, kun joukkueet kokoontuvat lähtöpisteeseen jatkaakseen illan rientoja sitsien merkeissä.
Juhlijat kisaavat vielä historiallisten esineiden tunnistamisessa, tosin huonolla menestyksellä.
Juhlahumun keskellä molempien osapuolten puheenjohtajat kutsutaan eturiviin, sillä voittaja on
aika julistaa. Vieraamme Historicus kerää mahtavan pistesaaliin, mutta tällä kertaa se ei riitä
kukistamaan illan isäntää. Kleion jäsenet eivät malta hillitä riemuaan, kun selviää että kilpailija
on kukistettu. Puheenjohtajat kättelevät reilun kisan merkiksi ja illanvietto saa jatkua kahta
railakkaammin. Lopuksi seurue suuntaa yhdessä kohti Turun keskustaa ja katoaa yöhön
pilvettömän tähtitaivaan alla.
Seuraavana päivänä ryhmä kokoontuu puolen päivän aikaan merekunkulun valtakunnallisen
vastuumuseon, Forum Marinumin aulaan. Kokoonpano on edellistä iltaa noin puolet pienempi,
ja askel hatarampi. Olosuhteet eivät tästä huolimatta estä kulttuurinnälkäisiä osallistujia, sillä
nämä urheat sotilaat laahustavat näyttelyn läpi vaikka tasoittavan pillimehun takavarikoimisella
heitä uhattaisiin. Joukkue tutustuu rauhassa Titanicin suomalaiset -nimiseen näyttelyyn, jonka
yhteydessä jollakin empaattisella sielulla saattaa tirahtaa yksittäinen kyynel tositarinoihin
perustuviin kuunnelmiin perehtyessä. Tämä tilaisuus muistuttaa jälleen kerran sekalaista
joukkoa siitä, että museokortin hankkimista on turha jatkuvasti lykätä.
Ruokailupaikan päättäminen kestää ryhmältä luonnollisesti noin 25 minuuttia, jonka aikana itse
tekstin kirjoittaja poistuu paikalta kohti työpaikkaansa. Historicuksen läsnäolo tänä hyisenä
lokakuisena viikonloppuna oli sangen tervetullut, ja kiitämme heitä lämpimästi osallistumisesta.
Ensi vuonna katsotaan, jatkuuko Kleion voittoisa matka, vai taipuuko selkäranka isolla kirkolla.
Linnéa Laustiola // Historikerföreningen Kleio rf
