Heipä hei!
Tehtäväkseni osui raapustella tänne tekstiä joulukuun kunniaksi. Kuukausi on kuitenkin kirjoitushetkellä jo niin pitkällä, että joulun sijaan ajankohtaisemmalta aiheelta tuntuu uusi vuosi. Ja mikäpä ettei, vuoden päättyminen ja uuden alkaminen aina jännittävää aikaa.
Muinaisen Rooman varhaisimmassa kalenterissa, josta nykyinen ajanlaskutapamme periytyy, vuosi alkoi vasta maaliskuussa. Pitkää talvikautta ei varsinaisesti laskettu kalenterivuoteen kuuluvaksi, vaan se jäi ulkopuolelle. Talviajan väistyttyä roomalaiset pääsivät jälleen lempipuuhiensa, maataloustöiden ja sodankäynnin pariin – Onhan kuukauden latinankielinen nimi ”Martius” myös johdettu sodanjumala Marsin nimestä.
Tammikuu ja helmikuu keksittiin vasta 700-luvulla eKr., ja tuolloin kymmenkuukautinen kalenteri muuttui kaksitoistakuukautiseksi. Tästä huolimatta vuoden loppupään kuukausien järjestyslukuihin perustuvat alkuperäiset nimet jäivät käyttöön, ja esimerkiksi englannin kielessä ne ovat säilyneet latinalaisessa kirjoitusasussaan tähän päivään asti. Esimerkiksi ”September”, suoraan käännettynä seitsemäs, on siis jo tuhansien vuosien ajan tarkoittanut seitsemännen sijaan yhdeksättä kuukautta.
Mutta palataanpa sitten nykyiselle vuosituhannelle. Kulunut vuosi on ollut mielenkiintoista aikaa toimia Kritiikin Hol-vastaavana. Alkavan vuoden ajan Turku tulee toimimaan puheenjohtajakaupunkina, ja tästä johtuen kuluneen vuoden syysseminaarin järjestämisvastuu laskeutui kritiikkiläisten viitoitetuille (ja klubilaisten vähemmän viitoitetuille) harteille.
Aloimme seminaaritoimikunnan kesken puuhastelemaan seminaarin parissa heti, kun kevään suurista Kritiikki 65 -vuosijuhlista oltiin toivuttu. Onneksi reippailla jäsenillämme riitti energiaa toteuttamaan kummatkin näistä tavallista suuremmista tapahtumista. Onnistuneen Esoteria-seminaarin jälkeen oli mukava palautella syksyn viimeiset tehtävät ja laskeutua ansaitun loman viettoon.
Hyvää uutta vuotta, felicem annum novum!
Vili Pulli / Kritiikki ry
