Poliittisen historian ja valtio-opin opiskelijoita edustavana P-klubi mielletään välillä Historian Opiskelijain Liitossa pieneksi poikkeukseksi. Tässä blogitekstissä poliittisen historian opiskelijat Valtteri Haapaniemi ja Annele Salokannel avaavat opintojaan kertomalla keväällä 2024 valmistuneista kanditöistään, jotka molemmat ovat omilla tavoillaan poliittiselle historialle tyypillisiä.
Valtteri Haapaniemi:
Arvioin kandidaatintutkielmassani eduskunnassa 2009–2010 käytyä keskustelua Hätäkeskuslaitoksen uudistuksista. Valtioneuvostossa ja sisäministeriössä päätettiin keväällä 2010 siirtymisestä 15 hätäkeskusalueesta ja hätäkeskuksesta kuuteen. Hätäkeskuslain uudistus oli samaan aikaan eduskunnan käsittelyssä. Eduskunnassa oppositio- ja hallituspuolueiden edustajia puhututti lakiuudistuksen sijasta enimmäkseen alueuudistus. Kirjoitin laadullisen sisällönanalyysin, jossa luokittelin ja arvioin puheenvuorojen teemoja sekä myös itse puhujia.
Aineistona tutkielmassa käytin 1.9.2009–31.12.2010 pidettyjä eduskuntapuheenvuoroja, joissa mainitaan hätäkeskus vähintään kerran. Puheita oli yhteensä 166 ja puheissa korostuivat alueelliset asiat. Niitä olivat yhtäältä huoli hätäkeskuspäivystäjien paikallistuntemuksen heikkenemisestä ja toisaalta perinteisempi aluepolitiikka ja työpaikkojen alueellisuus. Puheenvuoroissa käsiteltiin myös taloutta, turvallisuutta ja uudistuksen prosessia.
Eduskuntakeskusteluja tarkastellaan poliittisen historian opinnäytteissä usein, joten aineiston ja toteutustavan suhteen työni on varsin tyypillinen. Digitoidut valtiopäiväasiakirjat ovat helposti saatavilla, ja niistä voi tehdä erilaisia hakuja esimerkiksi Parlamenttisammon avulla. Valitsemani aihe on kuitenkin poikkeava. Tutkielmissa tarkastellaan usein eduskuntakeskusteluja, jotka koskevat esimerkiksi kansainvälisiä suhteita ja yhteistyötä, taloutta, sisäistä turvallisuutta tai ihmisoikeuksia ja tasa-arvoa. Yksittäistä virastouudistusta koskevien keskustelujen arviointi on harvinaisempaa.
”Paljon tutkittuja ajanjaksoja ovat esimerkiksi 1930-luku, sotavuodet ja kylmä sota”
Poliittisessa historiassa päähuomio on 1900- ja 2000-lukujen tapahtumissa. Paljon tutkittuja ajanjaksoja ovat esimerkiksi 1930-luku, sotavuodet ja kylmä sota. Useissa kandidaatintutkielmissa keskitytään kuitenkin 1900-luvun loppuun tai 2000-lukuun. Ei myöskään ole harvinaista, että tutkielmassa käsitellään aivan viimeaikaisia tapahtumia. 2000-luvusta ja varsinkin vähemmän tutkituista ilmiöistä kirjoitettaessa vaarana kuitenkin on, että aiheen yhdistäminen laajempaan historialliseen kontekstiin jää hieman puutteelliseksi.
Aineistostani ilmeni, että opposition edustajat suhtautuivat hätäkeskusuudistukseen erittäin kriittisesti. Hallituspuolueiden edustajat tyypillisesti kritisoivat joitakin uudistuksen osia, mutta pitivät uudistusta tarpeellisena. Toiminnassa saattoi näkyä edustajien aito huoli ja huolen osoittaminen äänestäjille lipeämättä hallitusrintamasta liikaa. Keskustelussa aktiivisimpia olivat sisäministeri Anne Holmlund ja edellisen hallituksen sisäministeri. Seuraavaksi aktiivisimmat edustajat oli kaikki valittu vaalipiireistä, joiden hätäkeskus aiottiin sulkea.
Kokonaisuutena kirjoitusprosessini eteni tasaisen sujuvasti, ja tulos on selkeä valtiotieteiden tutkielma. Käytin lähteinä myös paljon erilaisia raportteja, ja kirjoittaessa oli välillä hieman virkamiesmäinen olo. Pro Gradu -tutkielmassa aion ehkä tarkastella jotakin vanhempaa ja historiallisempaa aihetta. Koko tutkielmani löytyy UTUPub-sivustolta.
Annele Salokannel:
Edellä esitellyssä kandidaatintutkielmassa Valtterilla oli poliittiselle historialle tyypillinen aineisto, eduskuntakeskustelut, ja minulla oli puolestaan kandissani hyvin tyypillinen poliittisen historian aikarajaus, nimittäin 1930-luku.
Kandini keskiössä olivat Oki Räisäsen Helsingin Sanomille piirtämät pilapiirrokset, joita kutsuttiin Päivän piirroiksi. Päivän piirrot käsittelivät kaikkea mahdollista päivänpolitiikkaan liittyvää. Erityisesti Räisästä tuntui inspiroivan eri puolueiden edustajien keskinäiset kahnaukset ja erimielisyydet. Isänmaalliseen kansanliikkeeseen eli IKL:ään Räisänen suhtautui avoimen kriittisesti, ja tutkielmani keskittyikin siihen, mistä asioista ja millä keinoilla Räisänen kritisoi puoluetta, sen poliitikkoja ja äänenkannattajalehtiä.
”Pilapiirroksethan ovat ikään kuin meemien esi-isiä”
Päivän piirtoja ilmestyi Helsingin Sanomissa lähes päivittäin vuosina 1932–1950, joten aineiston riittävyydestä minulla ei ainakaan ollut huolta. Päänsärkyä syntyi enemmänkin siitä, miten rajaisin tutkielmani näkökulman ja aikajänteen. Näkökulman löydyttyä päätin rajata hyödyntämäni aineiston vuoden 1932 ja vuoden 1938 aikana julkaistuihin piirroksiin, sillä vuonna 1932 piirroksissa nousivat esille Mäntsälän kapinan jälkimainingit ja vuonna 1938 oli puolestaan vireillä ensimmäinen yritys lakkauttaa puolue. Kahden eri vuoden tarkastelu tarjosi myös hyvin näkymiä siihen, miten olosuhteet ja ajan henki olivat kuudessa vuodessa muuttuneet.
Pilapiirroksethan ovat ikään kuin meemien esi-isiä, joten koin aineiston erityisen mielenkiintoiseksi ja mukavaksi vaihteluksi siihen, minkälaisia aineistoja poliittisessa historiassa useimmiten tarkastellaan. Toki piirrosten tulkitsemisessa ja ylipäänsä visuaalisen aineiston hyödyntämisessä oli kuitenkin myös omat koukeronsa. Välillä tunsin itseni salapoliisiksi yrittäessäni kuumeisesti selvittää piirroksissa kuvattuja tapahtumia ja henkilöitä. Onnekseni Räisäsen piirroksiin liittyi kuitenkin aina selittävä kuvateksti, ja monet piirrosten hahmoista oli valmiiksi nimetty.
Yhdistettyäni salapoliisin työn sisällönanalyysiin ja tieteenalan ohjenuoriin tulin tutkielmassani siihen lopputulokseen, että Räisänen pyrki ennen kaikkea osoittamaan IKL:n ja sen poliitikkojen sopimattomuuden parlamentaariseen järjestelmään ja alleviivaamaan heidän huonotapaisuuttaan. Esimerkiksi IKL:n silmäätekevimmät poliitikot, kuten K. R. Kares tai Hilja Riipinen, kuvattiin usein epäsovinnaisina ja kiihkeinä hahmoina, joiden todellisuuskuva oli vahvan ideologisesti värittynyt. Räisänen tarttui piirroksissaan erityisesti niihin piirteisiin, jotka aikalaisissa herättivät arvostelua. Piikittelevän huumorin keinoin Päivän piirrot kyseenalaistivat myös puolueen arvovallan ja toimintatapojen hyväksyttävyyden.
Jos poliittinen satiiri ja pilapiirrokset aiheina kutkuttavat tai muuten vain aihe kiinnostaa, Räisäsen Päivän piirrot ovat tutustumisen arvoinen aineisto, ja piirrokset ovat näppärästi nähtävissä median museo Merkin nettiarkistosta. Oma tutkielmani on myös avoimesti luettavissa UTUPub-sivuilla, sikäli mikäli haluaa sitä vilkaista.
Valtterin ja Annelen työt ovat vain kaksi esimerkkiä siitä, mistä poliittisessa historiassa voi kandin kirjoittaa. Tämän kevään muita kandiaiheita olivat esimerkiksi venäläislehdistön ydinasekäsitykset, kansanedustajien tulkinnat tasa-arvosta, kolmikantajärjestelmän vahvistuminen osana Lipposen hallituskauden EMU-ratkaisua ja Yhdysvaltojen retoriikka Kiinasta Strategic and Economic Dialogue -keskusteluissa.
Valtteri Haapaniemi (vahaap@utu.fi)
P-klubin Hol-vastaava 2024
Annele Salokannel
P-klubin Hol-vastaava 2022
