Näkymä kampukselta.
Hei vaan! Olen Riina, neljännen vuoden historianopiskelija Tampereelta ja tätä tekstiä kirjoittaessa vielä opiskelijavaihdossa Kanadassa. Menin vaihtoon North2North-vaihto-ohjelman kautta. Alusta asti minulle oli selvää, että haluan jonnekin, missä englannilla pärjää muuallakin kuin kampuksella. Koska North2Northissa vaihtoehdot rajoittuvat lähinnä Pohjoismaihin ja Kanadaan, kieli ohjasi valintaa siinä suhteessa aika voimakkaasti. Skotlanti rajautui valinnan ulkopuolelle, sillä kurssit eivät vaikuttaneet yhtä kiinnostavilta. Lopulta vaihtokohteeksi vahvistui Saskatoonin yliopisto Saskatchewanissa.
Olen niitä ihmisiä, joka vannoi pitkään, ettei todellakaan halua vaihtoon ikinä ja se siitä. Kuitenkin mieli sattui muuttumaan viimeisimmän tammihaun aikana. Jos ei nyt, niin milloin sitten. Hakuprosessi oli loppupeleissä aika helppo. Kanadaan myöskään ei Euroopasta alle puoleksi vuodeksi tuleva opiskelija tarvitse muuta kuin kympin pari maksavan elektronisen visan. Vakuutukset täytyi räätälöidä erikseen vakuutusyhtiön kanssa, mutta sekin sujui suhteellisen jouhevasti.
Opintopisteet vaihtokohteestani saa Tampereen yliopistossa tuplana eikä vaihto-oppilaana kohteessa saaduista arvosanoista tarvitse murehtia, kunhan kurssit tulevat läpäistyiksi. Ilmoittautumisvaiheessa oli kuitenkin hyvin epäselvää, millaista työmäärää opinnoissa odotetaan. Odotetun panostuksen määrä kasvaa portaittain sen mukaan, minkä vuosikurssin opiskelijoille kurssi on tarkoitettu. Esimerkiksi neljännelle vuosikurssille tarkoitetulla kylmä sota -aiheisella kurssillani suoritus koostui niin viikoittaisista kolmen tunnin seminaareista (perjantai-iltapäivisin kaikista mahdollisista ajoista) ja ennakkoon semmaan luettavista teksteistä, joiden yhteenlaskettu sivumäärä ylitti aina 100 sivua. Lisäksi kurssin aikana kuului esittää lyhyt suullinen artikkelikritiikki yhden tapaamisen alussa sekä kirjoittaa 18-sivuinen essee. Saatujen opintopisteiden määrä kohdeyliopistossa oli 3 eli Tampereella 6 pistettä, vaikka työmäärää voi hyvin verrata kandidaatintutkielmaan.
Allekirjoittanut vaihto-oppilas seuraamassa yliopistolätkää. Kuva: Minna Hyypiö
Saskatoon vaihtokohteena muistuttaa Tamperetta sikäli, että asukasluku on aika samoissa kantimissa, noin 300 000. Kaupunkirakentaminen ei kuitenkaan ole yhtä tiheää: preerialla on tilaa levittäytyä. Lisäksi kaupunkisuunnittelu selkeästi tukee autoilua ihmisten ensisijaisena liikkumismuotona. Uutuuden viehätys katosi hyvin nopeasti. Kodittomuus näkyy katukuvassa selvästi ja tuloerot ovat isoja. Palkkataso on etenkin palvelualalla hyvin heikko asumiskustannuksiin nähden. Julkisia tiloja tai kerrostaloja ei useinkaan aleta lämmittää ennen kuin vuorokauden keskilämpötila putoaa nollan alapuolelle. Tuntui melko huimalta, että yliopiston soluasunnossa joutui monta viikkoa nukkumaan makuupussissa peiton alla, sillä lämmitystä ei vain isketty päälle.
Omaa kokemusmaailmaa tuleekin peilattua aivan eri tavalla Atlantin tällä puolella kuin vaikka vain koto-Suomessa reissaamalla. Todella monet universaaleina normaaleina pitämäni asiat paljastuivatkin hyvin suomalaisiksi tai eurooppalaisiksi. Samaan aikaan oli todella antoisaa päästä käyttämään englantia ja juttelemaan uusien ihmisten kanssa – etenkin, kun kulttuuri ja elämänkokemukset olivat hyvin erilaisia. Koen, että vaihto antoi valmiuksia heittäytyä käyttämään kieltä silloinkin, kun sanoja joutuu hakemaan tai omasta ääntämyksestä on epävarma. Vaikka suulliset esitykset ja luokassa puhuminen välillä jännittivät, kolme viikoittaista keskustelevaa seminaaria varmasti antoivat myös paljon työmäärästään huolimatta.
Opiskelijavaihdon onnistumisesta paljon on toki myös kiinni siitä, mitä odotuksia vaihdolle itsellä on. Vasta kuukausi pari ennen vaihtoa sain tietää, ettei osaa kursseista järjestetä kuin keväisin, joten omia odotuksia joutui aika voimakkaastikin muokkaamaan jo ennen lähtöä. Olin myös toivonut suuresti pääseväni vapaaehtoishommiin erääseen tiettyyn museoon, mutta sen sijaan pääsinkin vapaaehtoiseksi aivan toiseen paikkaan. Loppupeleissä kuitenkin uskon, että pienemmässä museossa pääsin tekemään paljon laajemmin erilaisia hommia eikä asiasta jaksanut kauaa olla pettynyt. Tietoinen pyrkimys keskittyä siihen, mitä pääsee tekemään ja kokemaan eikä siihen, missä asioissa tie nousee pystyyn, varmasti teki vaihtokokemuksesta sekin paljon mukavamman.
Vaihdon aikana sain tilaisuuden tehdä vapaaehtoishommia Ukrainian Museum of Canadassa etenkin museokokoelmien parissa.
Ehkä isoimpia oppeja vaihdosta olikin, että itsellä on aika iso valta siihen, mitä uusista kokemuksista ottaa mukaansa. Vaikka opintojen työmäärä yllätti ja odotuksiaan joutui säätämään matkan varrella, harvemmin opintojen jälkeen on mahdollisuutta lähteä tuosta vain ulkomaille kuukausiksi. Jos taloudellisia ja muita edellytyksiä on, suosittelen kyllä vaihto-opiskelijuutta osaksi historian opintoja. Pelkästään kielitaidon kehittyminen ja kansainvälistymiskokemus ovat mielestäni hyvä sijoitus tulevaisuuteen. Parhaimmillaan vaihdosta saa mukaansa myös ymmärrystä vieraasta kulttuurista, tavoista – ja itselle vähemmän tuntemattomasta historiasta.
Riina Korteneva
Patinan Hol-vastaava anno domini 2024
