Kritiikin hallituksen pestijaossa minulle lankesi lyhenteet ISHA, HOL ja THY. Kirjainten takana on International Students of History Association, Historian Opiskelijain Liitto sekä Turun Historiallinen Yhdistys. Tehtäväni on edustaa Kritiikkiä mainituissa järjestöissä. Kuvittelin saaneeni pikkuhomman, onhan kyseessä kolmesta perinteisesti pienestä ”kakkospestistä”.
HOL-vastaavuus vei minut maaliskuun alussa Joensuussa pidettyym HOL-seminaariin. Mukaani lähtivät myös Leena Leppänen ja Juuso Suutari sekä P-Klubista Justus Koski. Seminaarin teemana oli historioitsijat työelämässä. Lisäksi viikonlopun yhteydessä pidettiin liiton vuosikokous.
Seminaarissa oli puhumassa eri aloille työllistyneitä historioitsijoita. Mukana oli mm. graafisen alan yrittäjä (=TV-toimittaja) kirjastovirkailija, arkisto-alan johtaja sekä järjestötyön tekijä. Tavoitteena oli murtaa käsitys huonosti työllistyvistä filosofian maistereista. Mielestäni seminaariin onnistui osoittaamna että historialla työllistytään monille eri aloille. Sain sellaisen käsityksen että työllistyminen on kiinni vastavalmistuneen maisterin aikaisemmasta kokemuksesta ja ennen kaikkea kiinnostuksen kohteista.
Esiintyjistä mielenkiintoisin oli yrittäjä Jukka Partanen. Hän pyörittää Historietti Oy:tä Partanen työllistää itsensä ja joukon muita kirjoittajia tekemällä tilaushistorioita. Yritys on kirjoittanut esimerkiksi Rajavartiolaitoksen ja Abloyn historiikit. Tilaushistorioiden kirjoittamisessa opiskelijoilla olisi mahdollisuus hyödyntää osaamistaan ja rahoittaa opintojaan oman alan töillä. Partasen mukana monet yhdistykset jättävät historiikitn tilaamatta kuultuaan mitä se maksaa ammattikirjoittajan tekemänä. Voisiko opiskelijat täyttää tämän markkinaraon? Opiskelija voisi tehdä pieniä historiikkeja ehkä edullisemmin kuin ammattilainen. Opiskelijan ei kuitenkaan kannata myydä työpanostaan liaan halvalla tai polkea hintoja. Ajatus tilaushistorian kirjoittamisesta jäi kuitenkin elämään ajatuksissani. Kehittelyn arvoinen idea!
Historian Opiskelijain Liiton vuosikokouksesta tuli mielenkiintoinen. Ongelmia tuottivat viime vuoden tilinpäätös ja toimintakertomus. Niissä havaittiin huomattavia puutteita ja ristiriitoja. Lisäksi uudelle hallitukselle alunperin ehdotettu toimintasuunnitelma oli epäselvä ja hajanainen. Papereita saattoi kommentoida vain yhdellä tavalla: ”Kritiikki ei pidä tästä!” Sellaisinaan niitä ei voitu hyväksyä. Kritiikin lisäksi tyytymättömiä olivat myös P-Klubi, Kleio ja tamperelainen Patina. Niimpä sekä toimintakertomus että tilinpäätös kaatuivat. Myös itse tilinpäätöksen laatija oli sitä mieltä, että paperia ei kannata hyväksyä. Kritiikkimme ei kuitenkaan kohdistunut henkilöön, vaan huonoihin toimintatapoihin.
Vuotta 2011 HOL alkaa tekemään hyvillä ideoilla. Edunvalvontaa kehitetään ylläpitämällä yhteyksiä Akavan Erityisaloihin ja avaamalla uusia Suomen Humanistiopiskelijoiden Liittoon. HOL-jäsenyydelle kerätään uusia etuja esimerkiksi museoiden pääsymaksujen allennuksen muodossa. Liiton hallitus kokoontuu tiheämmin ja pitää aktiivisemmin yhteyttä kokousten välillä. HOL:n syysseminaari järjestetään Turussa marraskuussa. Seminaarissa on tarkoitus korvata luennoilla istuminen osallistavammalla toiminnalla esimerkiksi järjestötoimijatapaamisen merkeissä.
HOL:n puheenjohtajaksi valittiin Maiju Hämäläinen Patinasta. Turkulaiset ovat kaksi vuotta Historian Opiskelijain Liiton ”ytimessä”. Tänä vuonna varapuheenjohtajana toimii Tuomas Pulsa P-Klubista. Ensi vuonna HOL:n puheenjohtajaksi valitaan turkulainen. Turkulaiset ovat hyvin edustettuina nykyisessä hallituksessa. Pulsan lisäksi hallitukseen valittiin Heikki Laurila, Leena Leppänen sekä Johan Enkvist. Itse näen tilanteen mahdollisuutena kehittää HOL:n toimintaa. Osallistun mielummin rakentavasti ja aloitteellisesti ainejärjestöjen yhteistyöhön kuin kritisoin muita tekemättä jääneistä tai huonosti hoidetuista töistä. Nyt loppuu toimiston sohvanpohjalta kaikuva HOL-kärinä! Kuvitelmani HOL-vastaavuudesta helppona kakkospestinä osoittautui vääräksi.
Keskiviikkona 2. marraskuuta 2011
Heikki Laurila, Kritiikki ry, Turku
Artikkeli julkaistiin alunperin Kritiikki-lehdessä 2/2011
