Viime vuoden joululomalla löysin itseni yllättäen yliopiston kirjastosta, jonne olin päätynyt etsiäkseni lähdemateriaalia opiskelijaradikalismia käsittelevään esseeseeni. Käsiini osui vuoden ensimmäinen Aviisi, jonka sivuilla puitiin tulevien presidentinvaalien ilmiselvää lopputulosta ja valitettiin yliopistokampuksen kohenneista kahvin hinnoista. Viimeisellä sivulla komeilivat vierekkäin otsikot ”Lisää takauksia” ja ”Uskomaton Kreikka”. Minua kyseinen lehti kiinnosti erityisesti siksi, että se oli kirjoitettu lähes puoli vuosisataa sitten. Tammikuussa 1968 Suomessa oli vielä voimassa vaalijärjestelmä, jossa kansa valitsi aina kuuden vuoden välein uuden Kekkosen. Takauksetkaan eivät tuoneet mieleen Kreikan tukipakettia tai Euroopan rahoitusmarkkinamekanismia, vaan opintotuen lainapainotteisuuden. Opiskelijoiden heikosta taloudellisesta asemasta tai puutteellisesta asuntotilanteesta lukiessaan oli kuitenkin vaikea käsittää, että kyseinen Aviisi ilmestyi jo 44 vuotta sitten. Opiskelijaelämän keskeiset peruselementit ovat yhä ennallaan.
Mitä pidemmälle vuoden 1968 Aviiseissa etenin, sitä selvemmäksi kävi, että jotakin oleellista on myös muuttunut viimeisten vuosikymmenien aikana. Aviisien kautta hahmottuva maailma oli huomattavasti poliittisempi kuin omamme. Antti Kuusi, jota on usein pidetty yhtenä Suomen opiskelijaradikalismin pääideologeista, esitti 1968 julkaistussa pamfletissaan Ylioppilaitten vallankumous, että ylioppilaiden maailmanvallankumousta yhdistivät Vietnamin sota, rotusyrjintä, kolmas maailma, isoisien ja -äitien ylivalta, Che Guevara ja ylitsepursuavat yliopistot. Kuusen väite näyttääAviisien valossa osuneen oikeaan. Edellisten aiheiden lisäksi Aviisissa ilmestyneissä artikkeleissa ja yleisönosastokirjoituksissa kritisoitiin myös Springerin lehti-imperiumia Saksassa, Iranin shaahia sekä Prahan kevään tapahtumia. Lehden poliittisuudesta kertonee sekin, että Tampereen kaupunki lopetti Aviisin tilauksen kyllästyttyään lehden radikaaliin linjaan.
Pelkän lehtikirjoittelun lisäksi vuosi 1968 merkitsi myös opiskelijapoliittisen liikehdinnän alkua. Tampereen yliopiston opiskelijat asettuivat vuoden alussa vastustamaan niin sanottua Hervanta-suunnitelmaa, jonka päämääränä oli siirtää koko yliopisto kampuksineen Hervantaan. Opiskelijoiden vastarinta, johon kuuluivat kilpailevan keskuskampus-suunnitelman laatiminen sekä mielenosoituksellisen vappumarssin järjestäminen Hervantaan, tuotti tulosta. Yliopisto sai jäädä nykyiselle paikalleen. Hervantaan, jossa ei ollut vuonna 1968 muuta kuin kaatopaikka, joutuivat vain Tampereen teknillinen korkeakoulu ja teekkarit. Syksyllä Tampereen yliopiston opiskelijat puolestaan aloittivat maksulakon, jolla he protestoivat lukukausimaksuun tehtyä korotusta, josta yliopisto ei ollut opiskelijoiden mukaan tiedottanut asianmukaisesti. Maksusulku oli järjestetty tehokkaasti, minkä seurauksena neljän ensimmäisen lakkopäivän aikana yliopistoon oli jättänyt ilmoittautumatta yli 93 % yliopiston opiskelijoista. Hallintokollegio ja opiskelijat saivat neuvoteltua kompromissiratkaisun, jossa opiskelijoille myönnettiin muun muassa läsnäolo- ja puheoikeus erinäisiin yliopiston hallintoelimiin. Lopullinen ratkaisu lukukausimaksusta käytyyn kiistaan saatiin, kun valtion hintaviranomaiset julistivat päätöksensä opiskelijoiden hyväksi. Esimerkkejä orastavasta poliittisuudesta olisi helppo löytää lisääkin. Tunnetuin lienee kulttimaineeseen noussut Vanhan ylioppilastalon valtaus. Myös äänestysaktiivisuus alkoi nousta koko maassa 1960-luvun lopulla saavuttaen huippunsa seuraavina vuosikymmeninä.
Vaikka historioitsija ei saisikaan koskaan syyllistyä menneen glorifiointiin, en voi välttyä ajattelemasta, että vuoden 1968 Aviiseilla olisi jotain opetettavaa nykypäivän opiskelijoille. Liian harva opiskelija muistaa ottaa kantaa opiskelijoita koskeviin poliittisiin kysymyksiin, vaikka yliopistoja koskevat budjettileikkaukset ja ehdotukset lukukausimaksujen käyttöönotosta antavan täyden syyn olla huolissaan suomalaisesta yliopistokoulutuksesta. Toivottavasti mahdollisimman moni HOL:n jäsen muistaa täyttää kansalaisvelvollisuutensa ja käy uurnalla äänestämässä tämän kuun kunnallisvaaleissa.
Tiistaina 16. lokakuuta 2012
Jaakko Rantala,
Patina ry:n vpj. & HOL-vastaava
