En tiedä mikä on teidän mielipiteenne asiaan, arvoisa lukija, mutta omasta mielestäni on varsin mukavaa joskus viilata pilkkua. Unohtaa vanha kunnon tapahtuma historia ja keskittyä yksittäisiin termeihin ja niiden merkitykseen tai niiden määrittelyyn.
Sodat, konfliktit, selkkaukset, kriisit jne. ”rakkaalla” lapsella on usein monta nimeä. Niin tuntuu olevan myös tällä, ihmiskunnan ikuisella riesalla. Viime viikkoina on lehdistössä myös pyörinyt varsin tiuhaan uudenlainen termi: hybridisota. Tätä termiä on yleisesti käytetty kuvaamaan Ukrainan tämän hetkistä tilannetta ja Venäjän roolia kyseisessä sopassa. Tämän kirjoituksen tarkoituksena ei kuitenkaan ole ottaa millään tapaa kantaa Ukrainan tilanteeseen, siellä operoivien joukkojen koostumukseen tai yleensäkään alueen poliittiseen tilanteeseen. Tämän kirjoituksen tarkoituksena on pohtia erilaisten sotaan liittyvien sanojen terminologiaa ja merkitystä.
Suomen puolustusvoimien uuden komentajan, kenraali Jarmo Lindbergin mukaan hybridisodassa on käytössä seuraavanlaisia menetelmiä: ”Epävakautta luodaan muun muassa taloudellisilla kiristystoimilla, sotilaallisen uhan kasvattamisella ja mediavaikuttamisella” Lisäksi Lindberg vielä jatkaa: ”Keinovalikoimaan kuuluvat erikoisjoukkojen käyttö, manipuloidut kansanliikkeet, materiaalituki, aseellisten yhteenottojen synnyttäminen ja tarvittaessa sotilaallisen voiman käyttö”[1]
Omaan korvaani kyseiset toimenpiteet kuulostavat lähinnä vaan vanhalta kunnon sotapropagandalta. Millä tapaa tämä uusi, uljas hybridisota eroaa siitä, mitä harrastettiin koko 1900-luku? Erikoisjoukkoja, tai ”sotilaallisia neuvonantajia ”, käytetään aktiivisesti kun halutaan vaikuttaa tietyn alueen voimatasapainoon. Voidaanko kyseisistä (pois lukien tosiasiallinen sotilaallisen voiman käyttö) toimenpiteistä edes käyttää sanaa ”sota”, olipa etuliitteenä sitten hybridi, tai joku muu lieventävä sana?
Taloudellisia pakotteita, kauppasaartoja, tulleja ja tietyn maalaisten tuotteiden boikotointia on käytetty oman asian edistämisessä vuosisatoja. Ja entäpä sotilaallisella voimalla uhkailu? Perusjuttuja ja hyväksi havaittu keino siitä asti kun ihminen on kantanut aseita. Mielipide vaikuttamistakin on varmasti harrastettu viimeistään kirjapainokoneen keksimisen jälkeen. Luultavasti paljon paljon aikaisemminkin. Näistäkin toimenpiteistä on kuitenkin historian aikana yleensä käytetty sellaisia termejä kuin kauppasota ja propagandasota, myöhemmin myös informaatiosota.
Nykyään meillä on siis myös hybridisota. Toki, nykyiseen keinovalikoimaan on lisätty kyberhyökkäykset ja muut tietoverkkojen kautta tapahtuvat toimenpiteet, mutta eikö tässäkin tapauksessa olisi vain ollut helpompi laajentaa propagandasodan sisältöä ja määritelmää, kuin ottaa kokonaan uusi sana käyttöön? Tai jos propagandasota kuulostaa liian 1900-luvulta, jatkaa informaatiosota sanan käyttöä, koska informaatiosta ja sen kontrollistahan ja manipuloimisestahan hybridisodassa on suurelta osin kyse.
Missä menee sitten sodan ja rauhan raja? Ja ennen kaikkea, miten sota sitten tulisi määritellä? Aikaisemmin en itse ole juuri miettinyt sotaa sen terminologian kannalta, mutta jostain syystä jatkuva hybridisodasta puhuminen sai minut miettimään asiaa. Kärjistäen, vanhoihin hyviin aikoihin maat olivat keskenään joko sodassa, tai sitten eivät. Ensin julistettiin sota, sitten sodittiin ja lopuksi tehtiin rauha. Nykyään ei enää juuri julisteta sotia ja rauhansopimustenkin kanssa on hieman niin ja näin. Maailmassa on useita ns. jäätyneitä-kriisejä. Muun muassa Kyproksen tilannetta voidaan pitää sellaisena. Mustan ja valkoisen väliin on muodostunut laaja harmaa alue, ja kukaan ei tunnu tarkalleen tietävän mitkä ovat pelisäännöt tuolla alueella.
Maanpuolustuskorkeakoulun strategian laitoksen johtaja Torsti Sirénin mielestä sota on laaja ja politisoitunut käsite. Sodan voi määritellä hänen mukaansa kuitenkin kolmella eri tapaa:
1. Yhden osapuolen sodanjulistus.
2. Ihmiset alkavat puhua jonkin alueen tilanteesta sotana ja termi omaksutaan käyttöön pikku hiljaa sosiaalisen ja perinteisen median kautta.
3. YK:n turvallisuusneuvosto voi määritellä asiantilan sisällissodaksi tai sodaksi.[2]
Sodan julistuksia ei ole viime vuosina enää juurikaan harrastettu. Toisen kohdan mukaan ihmiset käytännössä itse määrittelevät milloin on sota ja milloin ei. Mielestäni tämä on varsin ongelmallista, koska tilanteessa on aina kaksi osapuolta, joilla usein on varsin eriävät mielipiteet tilanteen todellisesta luonteesta. Entäpä sitten YK:n rooli sodan määrittelijänä? Tässä tapauksessa viimeistään tulee politikointi kuvaan.
Mieltäni on myös askarruttanut se, että millä perusteella tietynlaiset tilanteet määritellään kriiseiksi, toiset selkkauksiksi ja toiset sodiksi ja eräät konflikteiksi? Olisiko helpompi määrittää termi sota tietyn uhriluvun kautta? Riittävän paljon kaatuneita, riittävän lyhyessä ajassa ja sota olisi valmis? Melko isoihin ongelmiin törmättäisiin tässäkin määritelmässä, ja nopeasti. Kuka määrittelee nämä rajat, kuka laskee kaatuneet jne.
Vai onko vain hyväksyttävä se tosiasia, että sota on politiikan jatkamista toisin keinoin, kuten eräs tunnettu preussilainen kenraali ja sotateoreetikko aikoinaan sanoi. Yleinen poliittinen ilmapiiri ja suurvalta peli siis usein määrittelevät puhutaanko sodasta(valitse sopiva etuliite), kriisistä, selkkauksesta, konfliktista vai jostain ihan muusta.
Pekka Pohjola
Varnitsa ry
