Three Kingdoms on vaikuttava teos, joka sijoittaa mahtipontisen kertomuksensa ”Kolmen kuningaskunnan aikakauteen”, joka ajoitetaan populaarikulttuurissa Itäisen Han-dynastian loppupuolelta sitä seuranneen Wei-dynastian päättymiseen (n. 184 – 265). Ajanjaksoa leimaa ensimmäisen pitkäaikaisen ja yhtenäisen dynastian (ns. 1. kultakauden) romahdus, jota seurasi paikallishallitsijoiden välinen kamppailu vallasta. Macciavellilaisen kamppailun jälkeen tuloksena oli kolme toisistaan riippumatonta kuningaskuntaa (Wei, Wu ja Shu), kukin omine keisarisukuineen ja hoveineen. Kuningaskunnat pyrkivät yhdistämään Kiinan voimalla ja diblomatialla – joskin tuloksetta. Three Kingdoms seuraa tämän levottoman ajanjakson hallitsijoita ja sankareita sekä kuvaa yksityiskohtaisesti käytyä politiikka ja sodankäyntiä. Samalla se antaa kuvauksen mm. menneestä tapakulttuurista, perhe-elämästä, maailmankuvasta, hallinnosta ja kungfutselaisesta yhteiskunnasta. Vaikka kyseessä on romaani, on teoksen juuret kiinalaisessa historiankirjoituksessa ja kunkin dynastian omissa arkistoissa. Vanha sanonnan mukaan Three Kingdoms sisältää kaksi kolmasosa historiaa ja yhden kolmasosa fiktiota. Tutustuessa aikakautta tarkastelevaan historiantutkimukseen ei voi olla huomaamatta sen lukuisia yhteyksiä romaanista tuttuun tarinaan. Henkilöiden välinen dialogi ja yksittäiset urotyöt taistelukentillä ovat toki kaukana akateemisen tutkimuksen tuloksista, mutta romaanin poliittiset käänteet, konfliktien lopputulokset ja henkilöiden urat ovat yleensä yhteneviä historian tutkimuksessa todetun kanssa. Romaanin kuvaus yhteiskunnasta ja sen kulttuurista ei myöskään ole tuulesta temmattu, joskin se vastaa 200-luvun sijaan enemmänkin myöhempiä kiinalaisia aikakausia.
Three Kingdoms –romaani on yksi neljästä Ming-dynastian (1368–1644) kirjallisuuden klassikosta. Sitä pidetään kiinalaisen kirjallisuuden ehdottomana helmenä ja jo vuosisatoja teos on ollut Aasian tunnetuin ja luetuin romaani – aina nykypäivään asti. Three Kingdoms on Aasiassa nauttimasta maineestaan huolimatta melko tuntematon romaanina Aasian ulkopuoliselle yleisölle. Harva suomalainen kirjallisuuden opiskelijakaan on sitä lukenut. Teos on kuitenkin jo pitkään ollut käännettynä maailmankielille. Englanninkielisistä versioista Professori Moss Robertsin erinomainen käännös vuodelta 1991 on käytännössä syrjäyttänyt teoksen vanhemmat käännökset. Vaikka käännös kiinasta muille kielille ei koskaan voi vangita aivan kaikkea alkuperäisestä, pääsee Robertsin käännös siinä poikkeuksellisen lähelle. Koska suomalainen käännös antaa yhä odotuttaa itseään, suosittelen Robertsin kirjoittamaa. Jokainen itseään kunnioittava verkkokauppa myy teosta ja se on myös lainattavissa osassa maan kirjastoja.
Romaani ottaa aikansa, sillä sen n. 1500 sivulle levittyvä tarina sisältää noin 20 keskeisintä ”päähenkilöä”, n. 200 tärkeää sivuhenkilöä ja kutakuinkin 1000 nimeltä mainittua hahmoa, jotka muutamaa lukuun ottamatta ovat todella eläneet tuona aikana. Henkilökaarti on kuitenkin hahmotettavissa, sillä teos keskittyy aina kerrallaan tiettyihin henkilöiden ja tiettyyn maantieteelliseen alueeseen. Lisäksi lähes sadan vuoden kuvauksen ansiosta henkilöt astuvat tarinaan luonnollisesti sukupolvittain. Romaanin ”sankareista” ja ”konnista” lukuisat ovat keisarillisen Kiinan historian kuuluisimpia henkilöitä, sillä poikkeuksellinen aikakausi teki ratkaisevista toimijoistaan lähes myyttisiä ikoneita meidän päiviimme asti. Cao Cao:ta pidetään kenties vaikutusvaltaisimpana ja kuuluisimpana pääministerinä ja keisari Xiania yhtenä traagisimmista nukkehallitsijoista. Caon poika Cao Zhi luetaan merkittävimpiin kiinalaisiin varhaisemman kauden runoilijoihin, joka menetti tilaisuutensa kruunuun käytöksensä ja alkoholisminsa vuoksi. Kirjan pääsankari Liu Bei edustaa romaanissa kungfutselaista ideaalia, kun taas tyranni Dong Zhuo sen ei-toivottua ääripäätä. Liun urheaa kenraalia ja lojaalia veljeä Guan Yu:ta kunnioitetaan edelleen buddhalaisena jumalhahmona. Historian tutkimus asettaa luonnollisesti varjoja legendanhohtoisten hahmojen ylle. Caolla ei ollut kaikkea valtaa, Liu oli yksi sotaherra muiden joukossa ja Guan melko tulokseton taistelukentillä. Toisaalta nykytutkimus allekirjoittaa pitkälti muun edellä mainitsemani kyseisistä henkilöistä. Syy romaanin tarinan ja tutkimuksen tulosten korrelaatioon löytyy romaanin nykyisen muodon syntytavasta.
Romaanilla on historialliset juuret, sillä se pohjautuu useisiin historiallisiin lähteisiin. Kolmen kuningaskunnan aikalainen, Jin dynastian historioitsija Chen Shou (233–297) kirjoitti virallisen aikakauden historiateoksen nimeltä ”Sanguo zhi”. Chen oli Kiinan yhdistäneen Jin-dynastian historioitsija, jolla ei ollut keisarilliselle ajalle perinteistä tarvetta vääristellä tunnettua menneisyyttä. Jin-dynastia oli jo saavuttanut legitimiteettinsä, jota se ei ollut alun alkujaankaan vetänyt edeltävistä kolmesta kuningaskunnasta. Lisäksi Chen:llä oli poikkeuksellisesti käytössään kaikkien kolmen osapuolen edelleen tuoreet arkistot ja kuvaukset aikakaudesta, jonka aikalaisiin Chen itsekin kuului. Chenin historiateosta on tutkittu jo vuosisatoja ja sitä pidetään suurimmalta osaltaan luotettavana lähteenä kolmen kuningaskunnan ajasta. Aikakauden historia koki toki ajan kuluessa muutoksia ja esimerkiksi Pei Songzhi (372–451) täydensi sitä yli vuosisadan myöhemmin epävirallisilla historioilla ja kansantarinoilla. Kiinan kuuluisin historioitsija Sima Guang (1019–86) laittoi vielä oman lusikkansa soppaa lähes vuosituhat myöhemmin teoksellaan ”Zizhi tongjian”.
Osa romaanin alkumuodoista on yhä hämärän peitossa historiantutkimukselle. Vanhin olemassa oleva painos on vuodelta 1522 ja sen on annettu merkittävän Ming-kirjailijan Luo Guanzhongin nimiin. Guanzhongin kirjoituskauden ja vanhimman painoksen välillä on kuitenkin noin vuosisadan aukko. Oli alkuperäinen kirjailija kuka tahansa, käytti hän romaanin perustana edellä mainittuja historiateoksia sekoittaen mukaan Ming-kaudelle saakka säilyneitä runoja ja kansan keskuudessa suosittuja proosallisia lyhytkertomuksia. Romaani jakautui Ming kaudella useammaksi eri versioksi, joista kirjailija Mao Zonggangin kirjoittama painos 1660-luvulta tuli lopulta tunnetuimmaksi ja levinneimmäksi versioksi klassikosta. Maon painokseen perustuu myös Robertsin englanninkielinen käännös. Teos levisi Kiinan naapureihin ja toisen kultakauden kirjallisena klassikkona sitä luettiin – ja luetaan edelleen ahkerasti. Kolmen kuningaskunnan aikakausi onkin juuri romaanin myötä poikkeuksellisen tunnettu maassa, jonka historia kattaa vuosituhansia.
Three Kingdoms on jo vuosisatoja innoittanut kiinalaisen kulttuurin muita osa-alueita. Kolmen kuningaskunnan tarinaa ovat lukeneet, katsoneet ja kuunnelleet miljoonat ja se on innoittanut jo kauan kiinalaista oopperaa, runoutta ja tarinankerrontaa. 1900-luvulla kolmen kuningaskunnan tarina siirtyi luonnollisesti valkokankaalle. Kiinassa on myös tehty kaksi noin sadan osan pituista tv-sarjaa aiheesta, joiden katsojaluvut on laskettu miljoonissa. Kenties mielenkiintoisin vaihe romaanin tarjoaman tarinan osalta on vasta alkamassa. Three Kingdoms on siirtynyt nimittäin uuden vuosituhannen kynnyksellä osaksi globaalia populaarikulttuuria, jota kulutetaan Kiinan ulkopuolella mukaan lukien myös meillä Suomessa. Romaanin tarinaan ja henkilöihin voi törmätä muun muassa suosituissa Dynasty Warriors ja Romance of the Three Kingdoms –pelisarjoissa tai japanilaisessa mangassa. John Woon tekemä – toistaiseksi Kiinan kallein ja katsotuin – elokuva Red Cliff pohjautuu romaaniin. Leffa löytyy varmasti lähimmästä videovuokraamosta tai verkkokaupasta. Populaarikulttuurin ansiosta Kiinan ulkopuolisellakin yleisölle on tarjoutunut mahdollisuus tutustua ajallisesti ja paikallisesti kaukaiseen aikakauteen.
Three Kingdoms on erityinen teos. Se on ennen kaikkea kerrostunut lähde, joka tarjoaa lukijalleen esimerkkejä eri aikakausien historiankirjoituksesta ja tavoitteista kuvata mennyttä. Vaikka se on yksi ensimmäisistä kiinalaisista romaaneista, on se edelleen suosittu ja yhä paremmin saatavilla myös ei-kiinalaisille. Sei ei ole vain aasialainen klassikko, vaan globaalin kulttuurin innoittaja, joka tarjoaa ihmisille ympäri maailmaa kipinän tutustua kaukaiseen menneisyyteen. Kolmen kuningaskunnan tarina elää vielä pitkään – uusissa muodoissa ja uusille sukupolville.
Three Kingdoms romaaniin ja Kolmen kuningaskunnan aikakauteen vihkiytynyt yhteisö:
http://kongming.net
Lista romaanin innoittamasta populaarikulttuurista:
http://en.wikipedia.org/wiki/List_of_media_adaptations_of_Romance_of_the_Three_Kingdoms
Lähteet:
Besio, Kimberly ja Tung, Constantine (2007), Three Kingdoms and Chinese Culture. Albany: State University of New York Press.
de Crespigny, Rafe (2010), Imperial Warlord. A Biography of Cao Cao 155 – 220 AD. Leiden: Brill.
Moore, Steven (2010), Novel. An Alternative History – Beginnings to 1600. Lontoo: Continuum International Publishing.
Roberts, Moss (1994/2006), Three Kingdoms. A Historical Novel. Peking: Foreign 
Languages Press.
Maanantaina 4. helmikuuta 2013
Rene Ranka
Kirjoittaja on Jyväskylän yliopiston yleisen historian opiskelija, joka kirjoittaa graduaan aiheenaan Kiinan Kolmen kuningaskunnan aikakauden kungfutselaisen yhteiskunnan kuvaukset globaalissa populaarikulttuurissa.
