Jo muinaiset roomalaiset tunsivat järjestelmällisen mielipidevaikuttamisen tärkeyden. Ihmisten ajatteluun vaikuttaminen on ollut tärkeää eliiteille jo ensimmäisistä korkeakulttuureista. Näiden kliseiden itsestäänselvyydestä huolimatta propagandatutkimusta (propaganda studies) on käytetty apuna historiantutkimuksessa hämmästyttävän vähän. Historiantutkija joutuu kuitenkin jatkuvasti tekemisiin propagandan kanssa, sillä huomattava osa perinteisistä historiantutkimuksen lähteistä on silkkaa propagandaa. Toisaalta propaganda on myös nykyajan yhteiskunnissa äärimmäisen runsasta, vaikka itse sanalla on negatiivinen lataus. Propagandatutkimus ei kuitenkaan yleensä keskity analysoimaan propagandistien väitteiden todenperäisyyttä tai arvioimaan propagandististen väitteiden eettisyyttä. Propaganda on pelkkä työkalu, jota voidaan käyttää sekä hyviin että pahoihin tarkoituksiin, mutta sille voi myös hankkia vastustuskykyä.
Mitä propaganda siis tarkoittaa? Itse sana tulee latinan verbistä propagare (’siittää, laajentua, levittää’) ja sai nykyisen merkityksensä, kun paavi Gregorius XV perusti 1622 osana vastauskonpuhdistusta organisaation nimeltä Sacra congregatio de propaganda fide eli Uskon levittämisen pyhä kongregaatio. Propagandatutkimuksessa tehdään yleensä jonkinlainen rajanveto varsinaisen propagandan ja suostuttelun sekä koulutuksen välillä. Tyypillisesti propagandan ajatellaan olevan yksipuolista ja systemaattisempaa kuin taivuttelu tai koulutus. Lisäksi tärkeä eronteko on jako mustaan, valkoiseen ja harmaaseen propagandaan sen perusteella, onko propagandan levittäjän identiteetti tiedossa.
Historiantutkimuksessa propagandasta puhutaan usein lähdekritiikin yhteydessä. Varsinkin ulkoinen lähdekritiikki on toki mukana myös propagandatutkimuksessa, mutta se on vain osa propagandan kokonaisvaltaista analyysia, joka sisältää lisäksi esimerkiksi semiotiikan ja diskurssien analyysia. Historioitsija voi perustella jonkin lähteen esittämän väitteen epäluotettavuutta sanalla propaganda, mutta sen lisäksi olisi syytä pohtia propagandistisen väitteen kontekstia. Termiä ei useinkaan vaivauduta sen kummemmin määrittelemään, mutta näin olisi hyvä tehdä; kun esimerkiksi poliitikko puhuu muunneltua totuutta, onko kyseessä propagandakampanja, väärinkäsitys vai refleksimäinen hätävale.
Sovelsin propagandatutkimusta omassa kandidaatintutkielmassani 1600-luvun englantilaisiin pamfletteihin, tarkemmin vuosien 1653-55 kuvauksiin lordiprotektori Oliver Cromwellista. Brittein saarilla 1640-60 tapahtuneet mullistukset johtuivat osittain pamflettien rajusta yleistymisestä 30-vuotisen sodan aikana. 1640-luvulla Englannissa voidaankin jo puhua porvarillisesta julkisuudesta. Brittein saarilla käytiin tuona aikana sotaa paitsi asein, myös sanoin. Kaikki osapuolet turvautuivat laajaan lentolehtispropagandaan, jota tuottivat erikoistuneet pamfletistit. Myöhemmin Englannin tasavalta joutui jo heti alkuvuosinaan tappiolle propagandakamppailussa, kun rojalistien Eikon Basilike (kr. ’Kuninkaan kuva’) loi Charlesista kuvan marttyyrina.
Käytin tutkielmassani metodologisena ohjenuorana Garth Jowettin ja Victoria O’Donnelin kirjassaan Propaganda and persuasion (2006 Sage Publications, Inc, 4. laitos) esittämää kymmenportaista propaganda-analyysin mallia. Askelmat vaihtelevat propagandan kontekstin tutkimisesta vaikutusten arviointiin, mutta itse jouduin keskittymään tutkimustehtävän ja -aineiston takia lähinnä mediankäyttötekniikoiden ja vastapropagandan analyysiin.
Oliver Cromwellia kuvattiin toisaalta valtakunnan pelastajana, toisaalta vallananastajana ja maanpetturina. Selvä piirre pamflettien kielessä ja argumentaatiossa oli ajan hengessä uskonnollisten teemojen runsaus. Tärkeintä oli osoittaa, että lordiprotektorilla joko oli tai ei ollut Jahven tukea vallalleen. Raamatusta oli helppo löytää sekä esivallalle kuuliaisuutt
a korostavia että pahoista hallitsijoista varottavia katkelmia. Sen sijaan pamfleteissa oli yllättävänkin vähän viittauksia antiikkiin ja 1600-luvun poliittisen teorian aatevirtauksiin, mikä johtunee lentolehtisten muita poliittisia tekstejä laajemmasta lukijakunnasta.
Sunnuntaina 17. helmikuuta 2013
Antti Härkönen
Varnitsa ry
