Amerikkalaishistorioitsijat ovat pitkään keskustelleet siitä, miten kysymys rodusta tulisi jäsentää osaksi Yhdysvaltain poliittista historiaa. Vanhemmassa historiankirjoituksessa näyttäytyi rotu usein verrattain marginaalisena kysymyksenä, pelkkänä sivujuonteena Yhdysvaltain poliittisen historian valtavirrassa. Useat afrikkalaisamerikkalaiset intellektuellit, kuten W.E.B. DuBois, haastoivat tämän käsityksen Yhdysvaltain historiasta jo varhain. Nyttemmin myös monet akateemiset historioitsijat ovat nostaneet rodun teeman keskiöön tutkimuksissaan Yhdysvaltain poliittisten instituutioiden rakentumisesta. Samaten rotu on noussut keskeiseen asemaan tutkimuksissa siirtolaisten assimilaatiosta amerikkalaiseen yhteiskuntaan.
Rodusta on siis tullut keskeinen osa amerikkalaisen kansakunnan rakentumista kartoittavaa tutkimusta. Kuten historioitsija Gary Gerstle on todennut, W.E.B. DuBoisin ajattelun innoittamat tutkimukset rodun roolista Yhdysvaltain historiassa eivät enää käsitteellistä rasismia vain amerikkalaisen yhteiskunnan marginaalissa vaikuttavaksi, lähinnä etelävaltioiden valkoisille ulkoistetuksi ongelmaksi, vaan lähestyvät sitä keskeisenä osana amerikkalaisten valtavirtainstituutioiden muotoutumisprosessia. Esimerkiksi vapauden, demokratian ja kansalaisuuden käsitteiden rakentumisprosessin ymmärtäminen ei ole mahdollista ottamatta huomioon rodullisten konnotaatioiden keskeistä asemaa näiden käsitteiden ja instituutioiden muotoutumisessa.
John Svanin tapaus herätti keskustelua amerikansuomalaisessa lehdistössä. Lähde Päivälehti (Duluth, Minnesota) 24.1.1908
Tarkasteltaessa esimerkiksi kansalaisuus-instituution historiallista rakentumista tulee rodun keskeinen merkitys Yhdysvaltain poliittisessa historiassa selväksi. Vuoden 1790 kansalaisuuslaissa yhdistettiin kansalaisuus valkoisuuteen selkein sanankääntein: vain ”vapaat valkoiset henkilöt” olivat lain mukaan oikeutettuja saamaan maan kansalaisuuden. Kansalaisuus yhdistettiin valkoisuuteen, ei-kansalaisuuden tullessa samalla yhdistetyksi ei-valkoisuuteen. Vaikka kansalaisuutta myöhemmin laajennettiin (vuonna 1870 saivat esimerkiksi mustat oikeuden tulla kansalaisiksi), poistuivat rodulliset määritteet Yhdysvaltain kansalaisuuslaista lopullisesti vasta 1950-luvun alussa.
Rodullisten käsitysten ollessa näin elimellinen osa amerikkalaista kansalaisuus-instituutiota, oli kansalaisuuden myöntämisessä aina kyse myös rodullisten rajojen määrittelystä. Aina tämä ei ollut helppoa. 1900-luvun alussa puitiin amerikkalaisissa oikeusistuimissa lukuisia juttuja koskien esimerkiksi syyrialaisten, intialaisten ja armenialaisten siirtolaisten ”valkoisuutta”. Eurooppalaisten siirtolaisten valkoisuutta ei oikeusistuintasolla juuri kyseenalaistettu, yhtä poikkeusta lukuun ottamatta. Vuonna 1908 pyrkivät Minnesotan syyttäjäviranomaiset hyllyttämään suomalaisen John Svanin kansalaisuushakemuksen sillä perusteella, ettei Svan tai muutkaan suomalaiset olleet lain tarkoittamia ”vapaita valkoisia henkilöitä”, vaan ”mongoleita”, mistä heidän ”itämaiseksi filosofiaksi” ymmärretty sosialistinen ideologiansa nähtiin osoitukseksi. Jutun tuomari kuitenkin hylkäsi syyttäjien näkemykset ja vahvisti suomalaisten laillisen valkoisuuden Yhdysvalloissa. Hänen mukaansa suomalaiset olivat kyllä alun perin olleet mongoleita, mutta he olivat muuttuneet rodullisen sekoittumisen myötä ”erääksi Euroopan valkoisimmista kansoista”. Tuomari totesikin suomalaisen John Svanin, olleen ”lain todellisessa tarkoituksessa ja merkityksessä epäilyksettä valkoinen henkilö”.
Kuten Svanin tapaus tuo esiin, oli suomalaisten amerikkalaistuminen monilta osin yhteydessä heidän lailliseen asemaansa valkoisina. Siinä missä esimerkiksi japanilais- tai kiinalaissiirtolaiset jätettiin monilta osin kansakunnan ulkopuolelle, pääsivät suomalaiset sisään lain heille suoman etuoikeutetun rodullisen aseman myötä. Tätä rodullista aspektia suomalaisten tulemisessa osaksi amerikkalaista kansakuntaa ei ole kuitenkaan juuri tutkimuksessa huomioitu. Suomalaisten amerikkalaiseen yhteiskuntaan assimiloituminen on monesti mielletty lähinnä kielenoppimiseen ja amerikkalaisen kulttuurin omaksumiseen liittyväksi ilmiöksi. Vaikka nämä seikat tietysti keskeisesti selittävät suomalaissiirtolaisten assimilaatiota, ei valkoisuudenkaan merkitystä tule aliarvioida. Suomalaiset olivat oikeutettuja Yhdysvaltain kansalaisuuteen nimenomaan oletetun valkoisuutensa vuoksi, minkä lisäksi valkoisuus toi heille muitakin etuoikeuksia amerikkalaisessa yhteiskunnassa. Rodun tai valkoisuuden käsitteitä ei sovikaan sivuuttaa siirtolaisten assimilaation tutkimuksessa.
Kirjallisuutta
Gary Gerstle: American Crucible: Race and Nation in the Twentieth Century. Princeton University Press: Princeton 2001.
Peter Kivisto & Johanna Leinonen: ”Representing Race: Ongoing Uncertainties about Finnish American Racial Identity”. Journal of American Ethnic History, Vol 31, No. 1, s. 11-33.
David Roediger: Working toward Whiteness: How America’s Immigrant Became White. Basic Books: New Yorki 2005.
Matthew Frye Jacobson: Whiteness of a Different Color. European Immigrants and the Alchemy of Race. Harvard University Press: Cambridge, MA, 1999.
Aleksi Huhta, FM / M.A.
Väitöskirjassani tutkin amerikansuomalaisten siirtolaisten käsityksiä rodusta 1900-luvun alkupuoliskon Yhdysvalloissa. Tarkastelen muun muassa amerikansuomalaisten reaktioita ajan rotuteorioiden väitteisiin suomalaisten alkuperästä ja suomalaissiirtolaisten näkemyksiä amerikkalaisesta rotujärjestelmästä.
